Kirjoita kiinnostavasti

Taina Uimonen sen teki, kirjoitti kiinnostavan kirjan kirjoittamisesta, ja kirjan nimikin on osuva: Kirjoita kiinnostavasti (Infor Oy, 2010). Kirjoittamisesta lukeminen kiinnostaa minua aina, varsinkin kun kirjoittaja tekee sen näin hauskalla tavalla.

Olen lukenut vuosien mittaan kymmeniä kirjoitusoppaita, ja kirjahyllyssänikin on niitä tusinan verran. Uimosen kirja nousi kerralla kolmen kärkeen. Ne muut huippuhyvät kirjoitusoppaat ovat englanninkielisiä, William Zinsserin Writing to Learn ja Anne Lamottin Bird by Bird: Some Instructions on Writing and Life. (Zinsserin teos On Writing Well kuuluisi kärkeen myös, mutta kaksi kirjaa samalta tekijältä lienee liioittelua.)

Uimosen kirjan takakannessa sanotaan: "Tämä opas on tarkoitettu sinulle, joka kirjoitat erilaisia työelämän tekstejä verkkosivuille, yhteisösi lehtiin ja muihin julkaisuihin. Mitä kiinnostavampia tekstejä kirjoitat, sitä varmemmin saat teksteillesi lukijoita. Ja toisin päin: jos tekstisi eivät ole kiinnostavia, niitä ei lue kukaan."

Siinäpä hyvä motivointi!

Entä sitten sisältö? Tämä kirja ei tarjoa kielioppia ja kielenhuoltoa, vaikka täytyy myöntää että teksti on silmiinpistävän huoliteltua. Yhtään virhettä ei silmiin osunut, mikä oli suorastaan merkillistä, mutta niin vain oli. Toki Uimonen käyttää tyylikeinona puhekielisiä ja muita kirjakielestä poikkeavia ilmaisuja, mutta harkiten ja perustellusti.

Mikä tekee tekstistä kiinnostavan? No, ensiksikin: konkretia. Käytännön asiat, yksityiskohdat. Tämän todisteeksi Uimonen esittää riemastuttavan listan sinänsä pienistä yksityiskohdista, joiden takia hän aikoinaan hylkäsi sulhaskandidaatteja: "Yhden kämppä oli täynnä pehmoeläimiä, kaikilla nimetkin. Yhdellä maalaisromanttiseksi esittäytyneellä oli tuvassaan kana. Yhdellä sininen IKEA-kassi täynnä parittomia sukkia, yhdellä hyllyssä neljä Raamattua."

Konkretia! Sillä on väliä.

Toinen juttu on sitten se, että lukijalle pitää jättää oivallettavaa. Kaikkea ei tarvitse selittää.

Niin, ja juttu pitää aloittaa kiinnostavasti. Tässä kohtaa tekstiä taitaa olla jo liian myöhäistä tehdä niin.

Uusien sanojen keksimistä ei pidä kaihtaa, jos valmiit eivät riitä. Uimosella on mainioita esimerkkejä, vaikkapa "röökipoliisi, tupakointikieltoa valvova henkilö, bisneskolhoosi, toimistotalo, pro-porukka, tositekijät, tylsemmmin avainosaajat, kaksoisbisnes, kaksi yrittämisen lajia samanaikaisesti, esimerkiksi vuvuzela-torvien ja korvatulppien myynti."

Hauska teksti kiinnostaa, ja näin Uimonen sen määrittelee: "Hauskaa on kaikki sellainen, mikä saa lukijassa aikaan hymyn väreen. [...] Hauska teksti on sellainen, missä on hauskoja kohtia."

Entä esimerkkejä? Uimonen esittää miten sairausloma-teemaa käsittelevästä ohjeesta saa aikaan lukukelpoisen. Tässä alkuperäisen tekstin alku:

Sairauslomista ilmoittaminen

Sairausloma voidaan myöntää ilman todistusta vain enintään kolmen ensimmäisen työkyvyyttömyyspäivän ajaksi. [...]

Ja sitten se versio joka ottaa ohjeen lukijan huomioon:

Kun sairastut

Ilmoita sairastumisestasi esimiehellesi tain hänen sijaiselleen heti kun sairastut. Jos et ole töissä, soita esimiehellesi. [...]

Kun sanottavaa ei enää ole, on paras lopettaa.

Yhteenveto: Kirja jonka lukijalla on hyvä mieli. Ja tämä houkuttelee myös kirjoittamaan.