Ammattimies

Kuka oikein on Richard Sennett? Wikipedian mukaan "Sennett tunnetaan tutkimuksista, jotka koskevat sosiaalisia siteitä kaupungeissa ja urbaanin elämän vaikutuksia yksilöön nykymaailmassa". Ja siellä täällä on viitteitä hänen teoksiinsa ja ajatuksiinsa.

Mutta tämä kirja, The Craftsman vuodelta 2008, oli jonkinlainen pettymys. Ensinnäkin, vaikka Sennett kirjoittaa pääosin selkeästi, oli teoksen kieliasu joiltakin osin turhan koukeroinen ja viimeistelemättömän oloinen. Ja vaikka teos lupaa paljon, tekstistä löytyy sen verran aukkoja todistusaineistossa ja päättelyssä että kirjoittaja tuntuu edenneen turhan pitkälle heikoille jäille, ilman selkeää suunnitelmaa.

Teos pohtii käsityöläisten (ammattilaisten, artesaanien) historiaa ja olemassaoloa nykypäivän maailmassa. Hän ottaa moderniksi ammattilaisen vertauskuvaksi "Linux-ohjelmoijat", mutta varsinkin tässä tuntuu että Sennett ei tiedä mistä hän kirjoittaa. Hän toteaa osallistuvansa "Linux-ohjelmoijien" keskustelufoorumiin, mutta melkein samaan hengenvetoon hän rinnastaa Linux-ohjelmoijat niihin henkilöihin jotka kirjoittavat Wikipedian artikkeleita. Linux, Open Source, Free Software ja Wikipedia menevät sekaisin keskenään.

Tuntuu vahvasti siltä, että Sennett ei ymmärrä myöskään ohjelmoinnin erilaisia maailmoja, ja näkee asiat melkoisen polarisoituneina. Tässä voisi todeta, kuten tietotekniikasta joku on todennut, että maallikolle asiat näyttävät vaikeilta, asiaa vähän ymmärtävistä asiat ovat helppoja ja asiat hyvin ymmärtävät tietävät kuinka vaikeaa homman hoitaminen oikeasti on. Kaikkein vaarallisinta on pieni määrä ymmärrystä, silloin vallitsee helppouden kuvitelma.

Ja jos Sennett ei tunnu olevan kovin hyvin perillä tietotekniikasta, rupeaa epäilyttämään missä määrin hän on perillä myöskään muista kertomistaan asioista, esimerkiksi käsityöläisyyden historiasta, niin antiikissa kuin keskiajalla. Monet hänen argumenttinsa tuntuvat kohtuu uskottavilta, tosin koukeroisilta, mutta pienellä miettimisellä niistä alkaa löytyä puuteita ja ongelmakohtia. Ovatko asiat sittenkään niin kuin Sennett väittää?

Sitä ei voi kieltää, etteikö Sennett tarjoilisi paljon kiinnostavia ajatuksia ja kurottaisi sellaisiin aiheisiin, joista toivoisi saavansa enemmänkin tietoa. Esimerkiksi viulun (ja jousisoittimien) tekemisen käsityöläisperinne alkaa aueta Sennettin tekstistä, muun muassa Antonio Stradivarin (1644–1737) työpajan toimintamallit ja ne syyt, miksi perinne katkesi Stradivarin kuoltua. Käsityöläisperinne ei pysty välittämään eteenpäin neron ymmärrystä ja toimintamalleja. Tässä mielessä on perusteltua sanoa viulua "Stradivarin rakentamaksi", sillä vaikka sen tekemiseen osallistui suuri määrä viulunrakentajia ja oppipoikia, Stradivari valvoi kaikkia työvaiheita ja puuttui pienempiinkin yksityiskohtiin. Siten "Stradivarin salaisuutta" lienee mahdoton myöhemmin selvittää.

Toinen mielenkiintoinen kokonaisuus koskee tiilien käyttöä rakentamisessa, mitä voi pitää toisaalta käsityöläisperinteenä, toisaalta askeleena teollisen valmistamisen aikakauteen. Sennett nostaa esille Alvar Aallon MIT:n kampukselle suunnitteleman Baker House -asuntolan. Aalto käytti rakennuksen tekemisessä tiiliä tavalla, joka tuo mieleen käsityöläisperinteen. Julkisivuun muurattiin myös "epäonnistuneet" tiilet jotka liittävät rakennuksen modernin muotokielen tiilirakentamisen muinaiseen historiaan.

Mutta siinäpä se: paljon kiinnostavia anekdoottia ja näköaloja, joista kuitenkaan ei synny sellaista vakuuttavaa rakennelmaa kuin Sennett yrittää rakentaa. En tiedä, onko kyse huonoista rakennusmateriaaleista, viimeistelyn puuteista vai suunnittelun ongelmista, mutta tämä kirja ei oikein toimi.