Villi, kesytön Suomi

Hannu Hautalan kuvat ja kuvatekstit sekä Erkki Pulliaisen teksti, voiko suomalaista luontoa käsittelevälle valokuvakirjalle olla parempia lähtökohtia? Ei siis ihme, että Villi, kesytön Suomi (Minerva, 2009) on oikein mainio teos. Ja ainakin voi olla varma siitä, että kuvat on otettu siellä missä sanotaankin, toisin kuin eräästä viimeaikaisesta luontodokumentista on uutisoitu. Tosin tämäkin tapaus - "Uralin karhut olivatkin Kuusamosta" - vain korostaa suomalaisen luonnon vetovoimaa.

Jos kirjasta jotakin kriittistä pitäisi sanoa, ehkä se liittyisi pieneen epätasaisuuteen ja kantavan teeman laaja-alaisuuteen. Tässä kirjassa on monenlaisia valokuvia, maisemia, eläimiä, kasveja, hämärässä otettuja, liike-epätarkkuutta sisältäviä, ja niin edelleen, joten hiukan jää sellainen olo kuin kantava teema sittenkin puuttuisi, tai ehkä kantava teema on vain hiukan turhankin laaja.

Mutta tämä on pientä valitusta, kirja ansaitsee tulla kehutuksi. Tekstissä on paljon oivalluksia - muun muassa joutsenten kikka jolla munan tulemisen voi vähäksi aikaa keskeyttää - jotka jo sinällään kertovat suuremmoisesta asiantuntemuksesta. Ja valokuvat ovat laadukkaita, siitä ei mihinkään pääse, vaikkakaan aina ne eivät toimi yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla.

Yhteenveto: Erinomainen lahjakirja, tietysti myös itselle ostettavaksi sopiva.