Jukka Koskelainen käy läpi kulttuurifilosofien ajatuksia yhteiskunnan rappion ja dekadenssin näkökulmasta, tuoden esille yhtä lailla Oswald Spenglerin kuin vaikkapa Stieg Larssonin ajatuksia: Rakas rappio - pelastus ja perikato länsimaisessa ajattelussa (Atena, 2012; ISBN 978-951-796-823-2).
Kirja kertoo samalla myös vallankumouksista ja niiden tuloksista, utopioista ja dystopioista, ihmisten halusta muuttaa maailmaa ja myös peloista joita erilaiset yhteiskunnan ja yhteiskuntajärjestelmät ovat mukanaan tuoneet.
Esimerkkinä Koskelainen käyttää muun muassa Kuubaa, jossa monet filosofit näkivät toteutuvan utopian hyvästä yhteiskunnasta:
Vallankumouksellisten mielikuvien luvattu saari oli Kuuba, jossa toteutettiin vallankumous 1959. Maan uusi hallitus ja sen kansainväliset avustajat, esimerkiksi Jean-Paul Sartre, levittivät tietoa sitä, kuinka sortovalta kumottiin ja oikeamieliset tulivat valtaan. Kerrottiin että lukutaito oli opetettu kaikille; terveydenhoito ja koulutus olivat ilmaisia. Nämä tekijät ovat jo sinänsä olleet vastaansanomattoman vetoavia saavutuksia, mutta Kuuballa oli tarjota enemmän: hymyilevät, tanssivat, luonnonmukaiset ihmiset.
Mutta utopistinen Kuuba ei ollut kaukana vastakohdastaan dystopiasta, ja vaikka Koskelainen haluaisi matkustaa Kuubaan, pelkää hän siellä joutuvansa kuulusteluihin esitettyään kritiikkiä Kuuban läheisintä liittolaista Venezuelaa kohtaan. Koskelaisen mukaan utopiaa ei voida saada aikaan ilman johtoportaan ohjausta: pikkuasioihinkin pitää puuttua. Ja tällöin ollaan rakentamassa maailmaa jossa on suora tie dystopiaan.
Koskelainen tarkastelee rappion ajatuksia monesta näkökulmasta, nähden rappion kuvastossa tervetullutta yhteiskuntakritiikkiä, samalla myös kohdistaen kritiikkiä ajattelijoihin jotka rakentavat utopistisia - tai miksei anarkistisiakin - visioita tulevaisuuden yhteiskunnista.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti