Jon Evansin romaanissa vaelletaan reppu selässä niin Afrikassa kuin Aasiassakin, kyse on eräänlaisesta matkailuromaanista yhdistettynä ideaan sarjamurhaajasta joka vaanii pahaa aavistamattomia vaeltajia kolmannen maailman huonosti valvotuilla poluilla: Trail of the dead (Hodder & Stoughton, 2004; ISBN 0-340-83145-6).
Törmäsin Jon Evansin nimeen TechCrunch-palvelun kolumnissa "Mamas, Don’t Let Your Babies Grow Up To Be Writers", jossa Evans pohdiskelee kirjailijana olemisen mahdottomuutta, sitä että pelkkä hyvä ei enää riitä: "[...] I don’t think there’s any point in trying to write anything merely good any more. The world is overflowing with good. Storytellers today must either go great or go home."
Kirjassa oli paljon hyvää, mutta tarinankerronta ei toiminut ihan loppuun saakka. Parasta kirjassa oli jotakuinkin autenttiselta vaikuttava kerronta vaeltamisesta syrjäisillä seuduilla muiden reppumatkalaisten kanssa, etsimässä jotakin tai ehkä pakenemassa jostakin, olisiko kyseessä yritys irtautua arjesta ja arjen rutiineista.
Teos on ilmestynyt myös ninellä Dark Places, ja se voitti vuonna 2005 Arthur Ellis -palkinnon parhaasta esikoisromaanista. Esikoisteoksen tuntua kirjassa on, ehkä ennen kaikkea se miten sepite ja itse koetulta tuntuva aines eivät täysin istu yhteen. Ja juonellisesti Evans tekee mielestäni virheen paljastaessaan liikaa liian aikaisin, sillä tämän jälkeen teoksen loppu on pelkkää vaanimista ja väijymistä, melko ennalta-arvattavaa välienselvittelyä.
Mutta silti, kyllä Evans osaa kirjoittaa. Hyvä kirja, mutta riittääkö se? Kirjalle näyttäisi olevan jatkoakin teoksessa The Blood Price, jossa liikutaan Sarajevon suunnalla, vähän saman kaltaisissa jännäritunnelmissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti