Gary Gibson: The thousand emperors

Olen lukenut aiemmin Gary Gibsonin tieteisromaanin Stealing light, ja silloin totesin, että se saattaa jäädä viimeiseksi. No, tartuin toiseenkiin romaaniin, mutta en päässyt tässä juuri sataa sivua pidemmälle: The thousand emperors (Tor, 2012; ISBN 978-0-230-74878-1).

Kirja on tähtienvälistä avaruusoopperaa, jossa "tuhanneksi keisariksi" kutsuttuja vallankäyttäjiä vainoaa vastarintaliike (ja terroristiorganisaatioksi väitetty) "Musta Lotus". Kirjan alussa sankarimme Luc Gabion saavuttaa vihdoin elinikäisen tavoitteensa eli saa kiinni Mustan Lotuksen johtajan Winchell Antonovin.

Tästä alkaa tapahtumien ketju, jota Gibson purkaa usealla rintamalla. Mikä tässä tarinassa häiritsee on se miten ilmiselvästi Gibson rakentaa palasista koneistoa, joka lopussa sitten nytkähtää käyntiin suureksi välienselvittelyksi, ja tässä koneistossa ihmiset ovat vain juonen hammasrattaita.

Niin, vilkaisin kirjan lopusta loppuratkaisun, ja siihen loppui into lukea kirjaa. Ei tässä nyt sentään niin käynyt, että Gibson olisi tuonut tarinaan kokonaan yllättävää tekniikkaa Deus ex machina -käänteenä, sillä lopun yllätyksen elementit olivat esillä jo kirjan alkupuolella, mutta silti, vähän tällainen "rakentamalla rakennettu" fiilis teoksesta tuli.