Donald E. Westlaken Dortmunder-kirjoissa varkaat kehittelevät mitä taidokkaimpia suunnitelmia, ja aina jotain menee pieleen. Tällä kertaa epäonnea tuntuu olevan monen kirjan edestä: Hukkuneita toiveita (WSOY, 1992; suom. Kalevi Nyytäjä; ISBN 951-0-18187-0).
Joku oli antanut Helmet-järjestelmässä kirjalle viisi tähteä, ja samoilla linjoilla olen. Ehkä ainoa miinus on se, että tarinassa on jopa ylenmäärin aineksia, ikään kuin Westlake ei olisi millään kyennyt hillitsemään kekseliäsyyttään.
En muista että yhdessäkään aiemmin lukemassani Dortmunder-kirjassa olisi näin paljon käänteitä, vaikka Westlake niissäkin kyllä onnistuu saamaan Dortmunderin ja kollegoiden aikeet pahimman kerran sekaisin.
Teoksen 514 sivua tulivat luetuiksi melkoisella vauhdilla, huolimatta siitä että paikka paikoin oli tekstipätkiä joita oli pakko syventyä nautiskelemaan, niin taitavasti Westlake sanansa asettaa. Huumori on hillittyä, vaikka joskus Westlake kieltämättä sivaltaa terävästi.
Dekkarinetissä sanotaan Westlakesta näin: "Epäonnisesta murtovarkaasta Dortmunderista kertova sarja onkin Westlaken tuotannon kärkeä. Niissä kirjailija on onnistunut yhdistämään toisiinsa huumorin ja jännityksen ilman, että lopputulos olisi tuntunut teennäiseltä."
Teoksen nimi englanniksi on Drowned hopes. Netistä löytyi kirjaan liittyvää pohdintaa kieltolain vaikutuksesta Oklahoman kautta kulkeviin rautatielinjoihin. Jonkin verran Westlake ottaa kirjailijan vapauksia tarinassaan, mutta mikäs siinä, tämmöiseen veijaritarinaan tämäkin sopii.
Tekstit
call it madness
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti