Suuri kaalihuijaus

Tommi Uschanov sen teki, repäisi verhon tietämättämyyden yltä. Noin tekisi mieli sanoa, mutta sen verran paljon tietämättömyyttä on että tuntuu kuin se vain lisääntyisi tämänkin kirjan myötä. Tieto lisää tuskaa. Mutta hyvä kirja tämä teos on: Suuri kaalihuijaus - Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä (Teos, 2010).

Ja heti alkuun on sanottava, että oma tietämättämyyteni paljastui moneen kertaan, muun muassa pohdittaessa sitä onko sellaisessa demokratiassa mieltä jossa äänestäjät eivät tiedä edes omaa veroäyriään? No, ihan varmasti en Vantaan "veroäyriä" muistanut - oikeasti kyseessä on "kunnallinen tuloveroprosentti" - ja piti oikein tarkistaa netistä. Nyt sen tiedän.

Jännä juttu sinänsä, että Uschanov moitiskelee väärien termien käytöstä - esimerkkinä se että henkilötunnuksesta käytetään sanaa sosiaaliturvatunnus - kun kirjan takakannessa on sana veroäyri, joka ei virallinen termi taida olla eikä ilmeisesti aikoihin ole ollutkaan, sillä wikipedian mukaan termistä luovuttiin 1997.

Mutta voi olla että tässä taas paljastan tietämättömyyttäni.

Uschanov kuvaa kirjaansa seuraavasti: "Tietämättömyydestä huolimatta yhteiskunta jatkaa menoaan päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, yleensä ilman suurempia apokalypsejä. Se, että tietämättömyyden suuri määrä ja kaikkialle levinnyt luonne silti hätkähdyttää, kun siitä ensi kertaa kuulee ja sen tiedostaa, tuo ehkä kirjaan sen perustavimman jännitteen."

Siis: jos kerran olemme niin tietämättömiä, miksi yhteiskunta ylipääntään toimii? Toimiihan se?

No, tässäkin täytyy muistaa kansainvälisen keskustelun vertailukohta, yhdysvaltalaiset, joihin verrattuna olemme Suomessa hyviä, mistä ei kuitenkaan kannata erityisemmin ylpeillä: "Koska yhdysvaltalaisten vertailuissa tarjoama lähtötaso on todella niin häkellyttävän matala kuin on, edes merkittävässä määrin heitä paremmin pärjääminen ei vielä riitä nostamaan kouluarvosanaa kuin korkeintaan jonnekin välttävän ja tyydyttävän rajamaille."

Uschanov toi esille suomen kielen sanat "politisoida" ja "politikoida" todeten, että näille ei muista kielistä löydy vastineita jotka kuvaisivat termien eron. Tätä asiaa vähän aikaa pohdittuani on todellakin kiehtovaa, että poliitikot syyttävät toisiaan asioiden politisoimisesta - mitä ironiaa! - ja toisaalla taas on havaittavissa selvää ja vakavaa kyvyttömyyttä politikointiin, juuri sellaisissa asioissa joissa sitä tarvittaisiin.

Uschanov toteaa nykytilan vaikeudesta näppärästi, ehkä vähän liiankin näppärästi, mutta tästä kyllä pidin: "Erimielisyyttä ei siis toisin sanoen ole välttämättä pelkästään siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa kannattaa lähteä muuttamaan ja millä keinoin, vaan myös siitä, mikä ylipäänsä lopulta muodostaa sen yhteiskunnan, jota tässä nyt ollaan lähdössä muttamaan."

Uschanov viittaa useaan otteeseen Colin Hayn teokseen Why We Hate Politics (2007), joka kuulostaa melkoiselta aarreaitalta. Harmi vain että tätä kirjaa ei Helmetistä löytynyt.

Entä tilastotiede sitten? Uschanov käy aiheesta kaikkien niiden kimppuun, jotka lyttäävät tilastollisen todisteaineiston sillä perusteella että jäätelönmyynnillä ja hukkumisilla on korrelaatio: "Myös uimataidottomuuden ja hukkumisen välinen yhteys on tilastollinen. Ja jopa veden keuhkoihin hengittämisen ja hukkumisen välinen yhteys on nimenomaan tilastollinen." Tähän argumenttia on kuulemma pidetty epäreiluna, mihin Uschanov toteaa: "... en se minä ollut, joka aloitti koko keskustelun; sen aloittivat nimenomaan ne joiden piti päästä taas kerran ilkkumaan ja riekkumaan loppuunkuluneella jäätelönmyyntisutkauksellaan uskoen itsevarmasti, ettei keneltäkään tule koskaan löytymään mitään sanottavaa sitä vastaan."

Debatti ilmeisestikin jatkuu...

Mainio oli myös kirjan nimeen liittyvä "kaalihuijaus", siis se että Yhdysvalloissa väitettiin täysin järjettömästi, että viranomaisen kaalia koskevassa määräyksessä on peräti 26 911 sanaa - melkoinen kasvu alkuperäisestä kaalinsiemeniä koskevasta 11 sanan määritelmästä!

No, toinen vastaava huijaus on "eskimokielen" (mitä se tarkoittaneekaan) lunta tarkoittavien sanojen määrää koskeva väite. Tähän Uschanov toteaa, että esimerkiksi suomen kielessä on paljon lumea koskevia sanoja, kuten on muissakin kielissä, eikä eskimokieli millään lailla ole poikkeus siitä että se sisältää "useita lunta tarkoittavia sanoja". Mutta tästäkin on tullut ajan mittaan tarina jossa ei enää ole päätä eikä häntää.

Tämä kirjan lopussa oleva, terminologiaa pohtiva ja kevyempi osuus hiukan nakertaa kirjan yleistä uskottavuutta, mutta ei dramaattisesti.

Ennen kaikkea kirja saa lukijan miettimään omia ymmärryksiään ja niiden todisteaineistoa. Lisäksi huomasin juttuja joissa Uschanov näyttää olevan itse väärässä, ja mikäs sen parempaa lukijan tyytyväisyydelle!