Teos ei ollut niin hyödytön kun alunperin pelkäsin - ainakaan se ei mene hämäriin new age -tyylisiin pohdiskeluihin hirveän isossa määrin, vaikka tämmöistäkin kirjasta löytyy. Alkusanat on kirjoittanut Dalai Lama, mikä ehkä kuvastaa enemmänkin kirjan asemointia suhteessa lukijoihin kuin kirjan tosiasiallista sisältöä.
Kirjan kirjoittaja Tara Bennett-Goleman tuntuu olevan hyvin perillä psokologisista käsitteistä, ainakin hänen esityksensä menee todesta kaltaiselleni maallikolle ilman sen kummempia ihmettelyjä. (Tosin pieni epäily nousi siitä että jotkin esitetyt asiat tuntuvat liiankin ilmeisiltä ja itsestään selviltä.)
Keskeinen kirjoittajan viesti liittyy siihen, miten voimme löytää keinoja ymmärtää toimintaamme haitallisesti vaikuttavia mielen skeemoja ja tätä kautta löytää ratkaisuja arkipäivän vaikeisiin tilanteisiin, jotka toistuvat toistumistaan. Keskeisenä keinona on "tarkkaileva havainnointi", joka perustuu sekä itämaiseen mietiskelyn perinteeseen että länsimaiseen psykologiaan. Tosin en ole vakuuttunut siitä, että menetelmä tosiaan toimii; sitä pitäisi käytännössä koettaa ja siihen kirjan nopea selailu ei tietenkään riitä.
Olennaisena tarkkailun kohteena ovat "mukautumattomat reaktiot", siis sellaiset mielen toimintamallit jotka ovat haitallisia: "[...] monet tai useimmat tunnereaktioistamme ovat luultavasti soveliaita tietyissä tilanteissa. Niistä tulee mukautumattomia vasta sitten kun ne eivät enää toimi."
Kirjoittajn mukaan lapsuudessa (niin varhaislapsuudessa kuin nuoruudessa) opitut käyttäytymismallit voivat olla haitallisia ja jopa tuhoisia myöhemmässä elämässä. Aikoinaan ne ovat olleet hyödyllisiä vaikeista tilanteista selviämiseksi, mutta toistuessaan toimintamalleista on tullut vahingollisia. Niistä on kuitenkin äärimmäisen vaikea päästä eroon koska ne toimivat tietoisen mielen tavoittamattomissa - käyttäydymme kuin automaatit nauhoitetun toimintamallin mukaisesti edes huomaamatta että tilanteessa on jotain omituista.
Kirjoittajan mukaan on kuitenkin opittavissa havaitsemaan tällaiset tilanteet, ja kun tilanteen pystyy huomaamaan, voi myös tarkkailla mitä mielessä sillä hetkellä tapahtuu ja tätä kautta pureutua asiaan sen alkuperäisiä syitä myöten. Kirjoittaja korostaa myötätunnon merkitystä - tarkkailu voi väärin käytettynä johtaa syyllistämisen ja syyttelyn kierteeseen, joka on vahingollista niin itselle kuin muille. Sen sijaan on pyrittävä ymmärtämään ihmisten rajallisuus ja edettävä myötätuntoisen ymmärryksen kautta eteenpäin.
Kirjoittaja luettelee joukon mukautumattomia skeemoja, jotka ovat yleisiä, usein moni niistä kerrallaan "skeemarykelminä":
- hylkääminen, laiminlyönti, alistaminen, epäluottamus, arvottomuus
- ulkopuolisuus, haavoittuvuus, epäonnistuminen, täydellisyyden tavoittelu, ylemmyydentunto
Skeemat saavat aikaan "tunnelinäön" reaktion, jossa toimintamalli iskee päälle niin että huomio kiintyy vain skeeman kannalta olennaisiin asioihin:
Ollessamme skeeman pauloissa voimme helposti sokaistua elämässämme toistuvasti esiintyville tuhoisille kaavoille. Skeeman värittämä todellisuus määrittelee sen, mitä me haivaitsemme ja muistamme, mutta se estää meitä kuitenkin oivaltamasta, mihin nämä kokemukset perustuvat. Niinpä miellämme ongelman "ulkopuoliseksi" pikemminkin kuin joksikin omassa mielessämme esiintyväksi asiaksi.
Kirjoittaja luettelee listan vääristymiä jotka ovat luonteenomaisia mielessä vaikuttaville skeemoille:
- valikoiva havaitseminen
- liiallinen yleistäminen
- ajatusten lukeminen
- hätiköityjen johtopäätösten tekeminen
- liioitteleminen
Kirjoittaja toteaa: "[...] skeemakohtaukset saavat alkunsa tunnekeskuksissa eli valtavan voimakkaassa, jo muinoin kehittyneessä aivojen osassa. Tunteilla on eloonjäämisen kannalta ratkaiseva merkitys: niiden avulla aivot varmistavat välittömän reaktion, joka voi pelastaa meidät uhkaavalta vaaralta [...] olipa kyseessä sitten todellinen fyysinen vaaratilanne tai pelkästään vertauskuvallinen sellainen."
Miten sitten päästä eroon kierteestä:
Epäloogisuudestaan huolimatta jatkuvasti toistuva käyttäytyminen [...] voimistaa kuitenkin tottumusta huomattavasti [...] ja sitä on aina vain vaikeampi muuttaa. Se on kuitenkin muutettavissa - oikean tietoisuuden avulla.
Kirjoittaja lainaa asiakkaansa esittämää ilmaisua asiasta: "Tarkkaileva havainnointi on kuin laskuvarjo: se hidastaa vauhtia, niin että ehdin havaita paljon enemmän." Olennaista on tiedostaa tunteet ja antaa niiden mennä menojaan, ei antaa tunteelle ylivaltaa eikä reagoida automaattisesti. Kirjoittajalla on tähän kuusikohtainen toimintamalli:
- havaitse epäasiallinen tunnereaktiosi
- siirry tarkkailevan havainnoinnin tilaan
- pane merkille tunteesi
- näe toimintasi ja impulssisi tarkkailevan havainnoinnin valossa
- pane merkille miten reaktiosi muuttuu
[V]astalääke kärsimykseen on Dalai Laman mukaan se, että keskittyy muihin, olivatpa omat ongelmat millaisia tahansa. "Tietoisuuden tila on suppea, joten henkilökohtainen kärsimys paisuu suureksi", hän sanoo. "Mutta samalla hetkellä kun alat auttaa muita, mieli laajenee ja omat ongelmat alkavat näyttää pienemmiltä."
Yhteenveto: Mielenkiintoinen ja haastava kirja, jota lukiessa on kuitenkin hyvä pitää jalat maassa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti