Tähtitieteen harrastamisesta

Olen ollut Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n hallituksessa pian kuusi vuotta. On aika jäädä pois, kaksi kolmen vuoden kautta kun on maksimiaika. Ursan hallitus on tarjonnut mielenkiintoisen näkökulman niin harrastus- kuin yhdistystoimintaan, haastavalla ja palkitsevalla tavalla.

Ursa esittelee itsensä seuraavasti: "Ursa on Suomen suurin ja vanhin tähtitieteellinen yhdistys. Se on perustettu vuonna 1921. Ursa tarjoaa tähtitieteestä ja -harrastuksesta kiinnostuneille Tähdet ja avaruus -lehden, runsaasti suomenkielistä alan kirjallisuutta sekä monipuolista toimintaa."

Tämä on melko vaatimaton kuvaus Ursasta, toki sellaisenaan todenmukainen, vaikka aineksia hehkuttamiseen löytyisi enemmänkin. Kansainvälisesti katsoen Ursa - ja tähtiharrastus Suomessa - on hämmästyttävä ilmiö, nimittäin täytyy mennä aika isoihin maihin että sieltä löytyy yhtä paljon tähtiharrastajia kuin pienestä Suomesta.

Harrastajien joukkoon mahtuu niin "penkkiharrastajia" kuin aktiivejakin, joista jälkimmäinen on paljon pienempi ryhmä mutta uusien asioiden löytämisen kannalta luonnollisesti se keskeinen. Ja paljon suomalaiset harrastajat ovat saaneetkin aikaan, esimerkkinä Jarmo Moilasen tähdenlentoparven löytö vuonna 2006.

Peter Drucker määrittelee voittoa tavoittelemattoman organisaation olemassaolon seuraavasti: "tavoitteena on muuttaa ihmisiä ja yhteiskuntaa". Millä tavalla Ursa tätä tehtävää toteuttaa?

Yksi lähtökohta liittyy "rationaaliseen", luonnontieteelliseen maailmankuvaan, siis käsitykseen siitä että maailmasta on löydettävissä ymmärrystä tieteellisen lähestymistavan avulla. Tätä tehtävää Ursa on toteuttanut esimerkillisesti julkaisutoimintansa avulla. Tähtitieteen osalta keskeinen väylä on Tähdet ja avaruus -lehti, joka on komeasti kehittynyt vuosi vuodelta, ruorissa palkittu päätoimittaja Marko Pekkola.

Kirjojen julkaisijana Ursa on ollut hyvin monitieteinen ja panostanut laatuun. Voisi sanoa, että Ursa kustantajana on tae hyvälle suomenkieliselle tiedekirjalle. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman loistavia kirjoittajia ja kääntäjiä sekä ilman Markku Sarimaata joka on sinnikkäästi kehittänyt Ursan kustannustoimintaa.

Tässä on iso ero suuriin kustantajiin, joiden niin sanottujen tiedekirjojen joukossa on paljon huuhaata. Joidenkin kustantajien osalta epäilen että suurin osa myynnistä on nimenomaan tätä roskaa.

Entä sitten "monipuolinen toiminta"? Ursa on harrastusjärjestönä aktiivinen. Kovin paljon verrokkeja minulla ei ole, mutta olettaisin että Ursa on tässä onnistunut hyvin, lähtökohdat huomioiden. Toki on joitakin harrastustoiminnan ja vapaaehtoistyön alueita joilla näyttää olevan vieläkin suurempi kyky aktivoida aktiiviharrastajia, esimerkkinä nyt vaikkapa luontovalokuvaus tai lintuharrastus, jotka tuntuvat olevan jopa elämänmuotoja. Mutta ei Ursa tässä huonosti ole onnistunut, päinvastoin. Tähtitaivaan ilmiöiden harrastuneisuutta löytyy laajasti eri aiheista, haloista syvän taivaan kohteisiin.

Ja melkoinen sulka hattuun on Ursan observatorio Artjärvellä, todella mahtava saavutus josta on syytä olla ylpeä. Yllä on kuva viime vuodelta, kun Artjärvellä sattui olemaan tosi pimeä keli, normaalin syksypimeyden lisäksi paksu pilviverho ja vesisadetta. Aina tähtiharrastus ei ole pilvettömiä kirkkaita taivaita ja laitteita jotka toimivat kuin unelma - toki joskus niinkin.

Kohta Ursa täyttää 90 vuotta, ja vauhti tuntuu sen kuin kiihtyvän. Ursan kaltaiselle yhteisölle on suuri tarve, ei vain järjen valon levittämiseen yhteiskuntaan, vaan myös tarjoamaan puitteet joissa ihmiset voivat yhdessä pohdiskella maailmankaikkeuden ihmeitä. Toivotan menestystä Ursalle!