Mitä jos keskustelut ovat maailman muuttamiseen kykenevää toimintaa, eivät vain pohjatyötä toiminnalle? Tämä on keskeinen lähtökohta kirjassa The World Cafe: Shaping Our Futures Through Conversations That Matter (Juanita Brown et al.; Berrett-Koehler Publishers, 2005).
Viime vuosina olen parissa seminaarissa törmännyt pienryhmien työskentelytapoihin jotka muistuttavat kovasti tässä kirjassa esitettyä. Mutta pienryhmät eivät yleensä toimi kovin hyvin, tai ainakaan niin hyvin kuin tässä kirjassa annetaan ymmärtää. Ehkä voisi ajatella että tämän kirjan malli toimii, muut ovat kopioita. No, kirjan luettuani en ole tästä ihan varma mutta melko vakuuttunut olen kyllä kirjoittajan kyvystä argumentoida asiaansa, vieläpä pehmeällä, keskustelevalla ja moniäänisellä tavalla.
Kirjaan liittyy nettiyhteistö joka ilmeisestikin toimii kirjan esittämien keskustelumuotojen hyödyntämisen foorumina, ehkä samalla myös eräänlaisen globaalin yhteisön toiminta-alustana, jossa keskeisinä arvoina ovat (tämä on omaa tulkintaani) tasa-arvo, kestävä kehitys, konfliktien purkaminen ja yhdessä tekeminen.
David Isaacs kertoo kirjan alussa, miten idea "kahvipöytäkeskusteluista" alunperin syntyi tammikuussa 1995, kun joukko toimihenkilöitä, tutkijoita ja konsultteita kokoontui pohtimaan kysymystä What is the role of leadership in maximizing the value of intellectual capital?
Kokouksen pitäjät toivat kokoustilaan pieniä pöytiä, joissa oli pöytäliinat, värikkäitä kukkia ja liituvärejä. Osanottajat kerääntyivät pöytien ympärille pieniksi ryhmiksi ja alkoivat saman tien keskustella. 45 minuutin kuluttua tuli ehdotus, voisiko pöydistä siirtyä toisiin pöytiin, jolloin yhtä lukuun ottamatta kaikki vaihtoivat toiseen pöytään ja yksi jäi jatkamaan - "isännöimään ja emännöimään" - alkanutta keskustelua. Tätä jatkettiin, ihmiset piirtelivät ideoitaan pöytäliinoihin, ja aika ajoin vaihdettiin uuteen ryhmään. Lopuksi keräännyttiin lattialle koottujen piirrosten ympärille katsomaan mitä saatiin aikaan.
Yllä kuvattu toimintamalli on World Cafen perusajatus, skaalattuna pieniin tai isoihin ryhmiin, jopa yli tuhanteen ihmiseen, kahden tunnin sessioista monen päivän pituisiin. Pienet yksityiskohdat voivat olla ratkaisevia - kahvilamainen tunnelma, joka saa ihmiset vapautumaan ja kontribuoimaan - jopa se että pöydissä on värikkyyttä on yksi tekijä siinä että keskustelu on avointa (eikä mustavalkoista!). Ihmiset voivat piirrellä ajatuksiaan värikynillä pöytäliinoihin, mikä tekee sekä ideoinnin että ajatusten vaihdon luontevaksi.
Ja ennen kaikkea alussa täytyy olla lähtökohtana hyvä kysymys, sellainen jonka ratkaiseminen (tai pelkkä pohtiminen) saa asioita eteenpäin. Keskustelu ei ole vain keskustelua, se on toimintaa joka voi tapahtumisellaan luoda uutta, saada asiat ratkeamaan, tuoda näkemystä ja luoda sitoutumista jota muilla tavoin olisi äärimmäisen vaikea saavuttaa.
Tähän liittyen kirjassa löytyy hyviä ehdotuksia hyvien kysymysten löytämiseen, muun muassa relevanssi eli koskettaako kysymys kokouksen osanottajia, taustaoletukset eli mitä uskomuksia on kysymyksen muotoilun taustalla ja toiveikkuus eli luoko kysymys näköaloja kohti positiivista tulevaisuudenuskoa.
Keskustelun tutkimus on aktiivinen tutkimusalue, joka tuottaa jatkuvasti uutta ymmärrystä siitä miten keskustelut määrittävät (ja luovat) organisaatioita ja miten keskustelujen avulla syntyy ymmärrystä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa ei vanha keskusjohtoinen ja ylhäältä alas -tyylinen johtamismalli päde, vaan on pystyttävä skaalautuvaan, moniarvoiseen, sitouttavaan toimintamalliin. Tässä keskustelut ovat keskeinen osa toimintaa - voisi jopa sanoa, että sellainen organisaatioiden johtaminen joka ei huomioi keskustelujen keskeistä merkitystä on jo lähtökohtaisesti alakynnessä.
Kirjassa esitetään tähän liittyen seuraava kysymys: "If critical organizational knowledge really does get created through networks of conversations and personal relationships, what does that mean in practical terms for strategy evolution, for training and development, for technology infrastructures, for the physical design of workplaces and speces, and your own action choices as an organizational member or leader?"
Kirjasta löytyy käytännönläheisiä neuvoja World Cafe -kokousten järjestäjille. Neuvot antavat nähdäkseni hyvät valmiudet valmistella tilaisuuksia joissa pyritään aktivoimaan keskustelua. Oletettavasti keskustelut voivat kylläkin käynnistyä jähmeästi eikä malli välttämättä sovellu kaikkiin tilanteisiin, mutta tähänkin pohdintaan annetaan eväitä.
Hyvä, arvokas, ajatuksia herättävä teos!
47 Autopaikat ovat paljon metroa suurempi investointi
12 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti