Journalistit haluavat tuottaa materiaalia, joka tuottaa henkistä tyydytystä, mutta lukijat valitsevat materiaalinsa sen kiinnostavuuden perusteella. Seuraavassa on pitkähkö lainaus artikkelista:
As the noted sociologist and former journalist Robert Park wrote many decades ago, “The things which most of us would like to publish are not the things that most of us want to read. We may be eager to get into print what is, or seems to be, edifying, but we want to read what is interesting.” But the strong market position of these elite media meant that because advertisers had to go through them to reach potential consumers, journalists could get away with fulfilling their sense of civic duty by disseminating “edifying” news despite their limited appeal among the general public.
But in the highly competitive contemporary media environment, few news organizations enjoy the kind of natural monopoly or oligopoly position that newspapers and television networks had in the past. Perhaps, none do. Of all media markets, the Web is the most competitive one because of low geographic and distribution barriers and the very high number of players.
In addition, the Web enables organizations to automatically track the number of clicks garnered by each story. This has meant that personnel at elite online news sites are deeply aware of the extent to which supply and demand don’t meet. They must confront the dilemma introduced at the beginning of this column on a daily basis.
Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä? Ainakin se, että nettiuutisten maailmassa sellaiset aihepiirit kuten politiikka, talouselämä ja kansainväliset asiat eivät saa lukijoita. Sen sijaan urheilu, sää, viihde ja rikosuutiset vetävät lukijoita.
Tämän näkee käytännössä esimerkiksi Ampparit.com-palvelun uutisten suosituimmuustietoina. Riittää verrata Suosituimmat-kategorian sisältöä kategorioihin Pääuutiset, Talous tai Tiede ja tutkimus niin ero on selvä: juoruilu kiinnostaa, ei harkittu tieto.
Onko tässä nähtävissä tyhmentymisen kierre, joka jatkuu jatkumistaan niin ettei kohta kukaan enää pysty keskustelemaan oikeasti tärkeistä ja ihmisten elämään vaikuttavista asioista? Pintapuolinen kiinnostavuus jyrää, henkinen uteliaisuus ja halu ymmärtää jää jälkijunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti