Mario Vargas Llosa sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2010. En ollut lukenut yhtään hänen kirjaansa, mutta kyllähän nobelistiin täytyy tutustua. Näin kirjoitti Nobel-komitea:
The Nobel Prize in Literature 2010 was awarded to Mario Vargas Llosa "for his cartography of structures of power and his trenchant images of the individual's resistance, revolt, and defeat".
Siis valtarakenteiden analyysiä yksilön näkökulmasta. Hmmm... Kiinnostavaa.
En saanut luettua Andien miestä kuin puoliväliin, mutta kai tästäkin voi jotain johtopäätöksiä tehdä. Kirjoittajana Llosa on taitava, tosin jossain määrin kulmikas, mikä kyllä voi olla myös käännöksen syytä; epäilen silti että tässä on kyseessä taitavan kirjoittajan valitsema tyylilaji.
Llosa limittää toisiinsa monella eri tasolla (ja eri aikoina) tapahtuvia asioita muun muassa niin että kun joku henkilöistä kertoo tarinaa niin sitä samalla joku toinen kommentoi. Tämä oli aluksi hämmentävää mutta kohtuu pian tähän tottui.
Lisäksi Llosa limittää tarinaansa monenlaisia kerroksia, joista paljastuu hyvin ankara kuva perulaisesta yhteiskunnasta. Korruptio, rikollisuus, epätasa-arvo, kulttuurien ristiriidat - syitä ongelmiin on lukemattomia. Sissijärjestö Loistava polku tekee tuhojaan ja saa ihmiset tekemään kauhistuttavia tekoja, mutta yhtä lailla (tai jopa enemmän) terroriin syyllistyy Perun armeija tuhoamalla kyliä ja tappamalla viattomia sivullisia.
Kaiken lisäksi Llosa marssittaa kirjassaan esille kaikkea muuta kuin sympaattisia henkilöhahmoja. Vaikka Llosa taitavasti kuvaa henkilöiden taustat ja syyt siihen miksi he ovat sellaisia kuin ovat, ei hahmoihin voi suhtautua myötämielisesti. Syyllistä joukkoa melkein kaikki, muutamia hahmoja lukuunottamatta. Kiinnostavaa kyllä, positiivisen kuvan saa lähinnä vain joistakin muunmaalaisista hahmoista, kuten eurooppalaisesta turistipariskunnasta joka naiviuttaan joutuu sissijoukon kivittämällä tappamaksi.
Llosan kuva Perusta on säälimätön, vaikkakin joitakin valonpilkahduksia siellä täällä on - kauhistuttavat lähtökohdat eivät ihan kaikkea inhimillisyyttä sentään ole murskanneet. Mutta se mitä jäljellä on vain korostaa vallitsevat tilanteen lohduttomuutta.
Llosalla on mielenkiintoinen lähtökohta kirjoittamiseen - otetaan todellisia tapahtumia ja tilanteita ja dramatisoidaan ne yksilön näkökulmasta. Huonompi kirjoittaja kompastuisi tässä heti alkuunsa, mutta Llosa näyttää osaavan tämä. Toinen juttu sitten on, miten tämän kaltainen - sanoisiko kompromisseja välttävä - kirjoittaminen sitten lukijaa puhuttelee.
Lohduton nobelisti... ainakin tässä kirjassa.
Tekstit
2 kommenttia:
Vargas Llosahan värvättiin tutkimaan Uchuraccayn kylässä vuonna 1983 tapahtunutta 8 lehtimiehen tappoa. Tämä tapahtuma oli osa maassa vuonna 1980 alkanutta matalan intensiteetin konfliktia. Vargas Llosa myi tutkimuksensa tuloksen kaikille johtaville sanomalehdille globaalitasolla. Hänen uskottavuutensa Perussa romahti,koskapa hän kuvasi Andien intaaneja barbaarisiksi olennoiksi.Perusta hän muutti 1990 Espanjaan hävittyään presidentin vaalit Alberto Fujimorille. Vargas Llosan on todettu olevan varsin vähän perillä Andien olosuhteista ja että hän joko ei joko ymmärrä poliittisia tapahtumia tai väärentää niitä tietoisesti palvellakseen poliittisia päämääriä.Ovathan hänen ystävänsä Lontoon ja New Yorkin seurapiirejä ja globaalitasolla toimivia poliitikkoja.
Kiinnostavaa! Oma kiinnostukseni Llosan tuotantoon lopahti nopeasti, hänestä ei tullut sellaista kestävää suosikkia kuten esimerkiksi Saramagosta. Llosasta henkilönä en ole koskaan ollut perillä, mutta tokihan on tapauksia että tavattoman kiehtovasti kirjoittava kirjailija ei henkilönä mitenkään ihastuttava ole.
Lähetä kommentti