Luottamus esimiestyössä

Alussa haukotutti, mutta sitten kiinnostus heräsi ja kirja alkoi tuntua tuoreelta ja antoisalta. Joskus näinkin päin.

Kyseessä on Sami Kalliomaan ja Sami Kettusen teos Luottamus esimiestyössä (WSOYpro, 2010), joka paneutuu tärkeään aiheeseen - ehkä jopa liiankin itsestään selvästi tärkeään. Kirjan takakansi ei kauheasti innosta lukemaan vaan latelee kuluneita fraaseja yksi toisensa perään. No, ehkä tämä kuitenkin on ihan hyvin sanottu: "Menestystä ei siis saavuteta rutiineilla eikä käskyttämällä, vaan se edellyttää luottamusta organisaatioissa ihmisten välillä."

Kirjan parikymmentä ensimmäistä sivua eivät hirveästi houkuttele lukemaan vaan niistä saa kuvan vähän aneemisesta paneutumisesta asiaan, ilman sen kummempaa käytännön kokemuspohjaa tai kirjoittajien innostusta aihepiiriin. Hoh-hoijaa.

On joukossa muutamia teräviäkin huomioita, esimerkiksi tämä: "Ylimmän johdon on vaikea ottaa huomioon omista mielipiteistä poikkeavia näkemyksiä. He ovat osaltaan juuttuneet weberiläisen ihanneorganisaation tunnusomaisten piirteiden pauloihin, työn tarkkuuden ihannointiin ja kurinalaisuuteen."

Kirjan alkupuolella on paljon luetteloita ja taulukoita, jotka eivät hirveän omaperäisiltä vaikuta eivätkä varsinkaan houkuttele lukemaan ja miettimään asioita. Valmiiksi pureskeltua - missä se luottamus lukijaan oikein piilee?

Mutta sitten teksti paranee, ja rutkasti. Esimerkiksi luvussa 4 (sivulta 66 alkaen) on paljon mainioita esimerkkejä käytännön ongelmista ja haasteista työelämässä, siitä miten vastavuoroisuuden puute näivettää toimintaa. Hyvänä esimerkkinä kokouskäytännöt, mistä annetaan seuraava positiivinen esimerkki: "Itse palaverissa [osastopäällikkö] Tiina huomioi, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa päätettäviin asioihin. Hän erityisesti pyysi hiljaisimmiltakin osallistujilta mielipidettä, eikä koskaan keskeyttänyt toisen puhetta. Tiina korosti, että luottamus on silloin syntynyt, jos tiimi tuo esille myös ne asia, joista he ovat eri mieltä."

Tähän liittyen kirjoittajat toteavat rooleista esimiehen ja johdettavan välisissä vuorovaikutustilanteissa: "Johdettavan oma rooli on johtajuuden kriitikon rooli." Mielenkiintoinen ajatus - ja on hyvin haastavaa käytännössä muistaa, että esimiehen rooliin puolestaan kuuluu kritiikin vastaanottaminen ja siihen kannustaminen.

Kirjassa on paljon asioita havainnollistavia pikku tarinoita työelämästä, sekä vaikeuksista että niiden voittamisesta. Ja kirjoittajilta löytyy paljon käytännön ohjeita, niin pienistä kuin suurista asioista, esimerkkinä sähköisten viestintävälineiden haasteellisuus vastavuoroisen kommunikaation rakentamisessa. Kiire, tunnekuohu tai oikoluvun unohtaminen voi saada paljon pahaa aikaan.

Kirjoittajat tuovat esille käytännön esimerkkejä muun muassa virheiden käsittelystä: "Virheitä hyväksyvä esimies ei tuomitse työntekijöiden virheitä, jos ne ovat syntyneet harkitun, suunnitelmallisen ja yhteistoiminnallisen työn ohessa. Innottomasti ja huolimattomasti tehtyä työtä ja siitä aiheutuvaa virhettä ei esimiehen tarvitse hyväksyä. [...] [V]irheet innovoivassa ja uutta hakevassa yrityksessä ovat väistämättömiä. [...] Huolellisesti suunniteltu ja toteutettu tehtävä tai hanke tuo epäonnistuessaan esille asioita, jotka toimivat tai eivät toimi."

Yhteenveto: Hitaasti liikkeelle lähtevä, paikoin luettelomainen ja muualta ajatuksia liikaakin lainaava, mutta kokonaisuutena hyvä teos tärkeästä aiheesta. Kirjasta löytyy paljon hyödyllisiä työkaluja ja ennen kaikkea pieniä käytännön oivalluksia joita voi soveltaa omaan työyhteisöön.