Julkinen johtaminen

Petri Virtasen ja Jari Stenvallin teos Julkinen johtaminen (Tietosanoma, 2010) on pätevä, perusteellinen ja syvällinen katsaus julkisen sektorin johtamiseen - ja johtamiseen julkisuuden valokeilassa. Vaikka nämä kaksi asiaa ovat periaatteessa erillisiä, sopivat ne temaattisesti hyvin yhteen. Julkiseen sektoriin kohdistuu näinä päivinä yhä enemmän julkisuuspaineita, sillä kyseessä on verovaroin rahoitetun toiminnan johtamisesta.

Kirjoittajat lähtevät liikkeelle melko perusteellisesta katsauksesta johtamisen teorioihin ja kehyksiin, viitaten Juutin esittämään johtamisteorioiden viiteen koulukuntaan: piirreteoriat, käyttäytymisteoriat, tilannepainotteiset teoriat, ymmärtävät teoriat ja poststrukturalistiset teoriat. Tässä yhteydessä kirjoittajat esittävät myös oman luokittelunsa liittyen siihen, mihin johtamisen ajatellaan kohdistuvan:

• sisäisen toiminnan johtaminen
  
• inhimillisten tekijöiden johtaminen
  
• ulkoisen toiminnan johtaminen
  
• monimutkaisen ympäristön johtaminen
  

Kirjassa on paljon tämän kaltaisia listoja, jotka periaatteessa ovat aika paperinmakuisia, mutta kirjoittajat kykenevät elävöittämään tekstiään tuomalla esiin toisaalta käsitteiden taustoja ja keskinäisiä suhteita, toisaalta käytännön esimerkkien kautta.

Kirjoittajat korostavat julkisen johtamisen erityispiirteitä; kyseessä on suuressa määrin yksityisestä yrittäjyydestä poikkeava toimintakenttä. Seuraavassa muutamia poimintoja (näitä oli kirjastosta lainatun teoksen edellinen lukija merkinnyt lyijykynällä marginaaliin):

• Julkisen sektorin johtajan on ymmärrettävä, että hänen toimintansa on julkista ja vaikuttaa yhteiskuntaan.
  
• Julkiseen toimintaan liittyy omia arvojaan, joiden tulisi ohjata julkisten johtajien työtä ja toimintaa. Näitä ovat muun muassa oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, puolueettomuus ja pääsääntöisesti avoimuus.
  
• Julkisen sektorin johtajien toimivaltuudet ovat rajallisemmat kuin yksityisellä sektorilla.
  
• Julkinen toiminta edellyttää yhteistoimintaa ja yhteisten linjausten luomista. Siksi esimerkiksi strategiatyössä tulee toimia yhteistyölähtöisesti.
  

Kirjoittajat tuovat esille kolme näkökulmaa jotka leimaavat julkista johtamista: organisaatiot eivät ole olemassa voiton maksimoimiseksi; moniulotteinen ja kompleksinen päätöksentekojärjestelmä; julkishallinnon johtajat ovat tilintekovastuussa organisaationsa tuloksellisesta ja yhteiskunnallisesti vaikuttavasta toiminnasta.

Entä sitten uusi julkinen johtaminen, new public management? Kirjoittajat tuovat selkeästi esiin uudenlaisen tavan organisoida julkisia toimijoita, jossa toimijoiden annetaan käyttää järjestelmän luomia mahdollisuuksia itsekkäästi hyväkseen. Haasteena on, 'miten luoda järjestelmä, jossa toimijat tekevät järjestelmän kannalta tarkoituksenmukaisia asioita samalla kun ovat "itsekkäitä"'. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Kirjoittajat esittävät mainion kaavakuvan (kuvio 1 sivulla 64) erilaisten johtamissuuntausten kehityksestä 1900-luvun alusta näihin päiviin. Mukana ovat Weber, Habermas, Drucker, Senge ja niin edelleen. Tämä on mainion havainnollinen tapa tuoda esille suuntausten historiaa ja keskinäisiä suhteita.

Entä johtamisvaatimukset? Kirjoittajat esittävät osaamisvaatimuksista listan, joka on aika perinpohjainen:

• käsitteellinen ajatuskyky
  
• vuorovaikutustaidot
  
• tavoitteellinen työskentelytapa
  
• kyky mahdollistaa optimaaliset työolosuhteet
  
• kokonaisuuksien hallinta
  
• johtamistyön periaatteellisen puolen oivaltaminen
  
• kyky uudistua ja uudistaa
  

Näitä teemoja kirjoittajat käyvät perusteellisesti läpi, tuoden havainnollistukseksi runsaasti esimerkkejä julkisuudessakin puiduista julkisen sektorin johtamishaasteista.

Entä missä vaiheessa kiireinen johtaja ehtii opiskella ja oppia uutta? Kirjoittajat toteavat, että kukin oppii tyylillään. Toinen perehtyy uusimpaan johtamisteoriaan, toinen lukee kaunokirjallisuutta. Kummatkin tavat voivat auttaa käsitteellisen ajattelun kehittämisessä: hyvä dekkari voi tässä ylittää heikkotasoisen väitöskirjan.

Kirjoittajat viittaavat Jim Collinsin teokseen Parhaasta pohjalle - vai vahvana eteenpäin? "Organisaatiot voivat tuhoutua nopeasti, jos ne tuudittautuvat menestykseen, muuttuvat asiakkaistaan välinpitämättömiksi, kasvavat holtittomasti ja vailla suunnitelmallisuutta, kieltävät huonon menestyksen tunnustamisen ja kriittiset äänenpainot organisaation sisällä ja tekevät hätäisiä pelastusliikkeitä lopullisen hädän tai tuhon edessä." Mainio tiivistys Collinsin teoksesta!

Strategiseen ajatteluun - jota johtajien on tehtävä koko ajan, ei vain strategiaa laadittaessa - kirjoittajat tuovat uudelleen rakenteistavan strategian idean, siis sen että julkishallinnolla on mahdollisuus muuttaa toimintaympäristöään, sitä ei tarvitse pitää ulkoa annettuna. Tässä on suuria mahdollisuuksia joita ei aina osata hyödyntää yhteiseksi hyväksi.

Entä optimaalisten työskentelyolosuhteiden mahdollistaminen? Kirjoittajat toteavat, että henkilöstö on hyvä saada mukaan prosessien määrittelyyn, koska "se paitsi vahvistaa yhteisöllisyyttä myös auttaa hahmottamaan yksilötasolla henkilön oman työpanoksen suhdetta organisaation kokonaisuuteen".

Kuten yllä olevista runsaista huomioista ja lainauksista voi päätellä, teos on antoisa ja ajatuksia herättävä, myös käsikirjaksi soveltuva, muistuttamaan aika ajoin niistä asioista jotka ovat todella tärkeitä, kaiken päivittäisen kiireen keskellä. Erinomainen työnäyte tekijöitä!