Harlan Coben kirjoittaa rutiininomaisia jännäreitä, joissa usein on kiinnostava asetelma, mutta kerta kerran jälkeen olen joutunut loppujen lopuksi pettymään: Lupaus (WSOY, 2009; suom. Jukka Jääskeläinen; ISBN 978-952-239-089-9).
Tälläkin kertaa lähtökohta on mielenkiintoinen:
Nuoret ovat nuoria - mutta joskus heidän elämäänsä on puututtava. Kun Myron Bolitar kuulee naisystävänsä tyttären ja tämän kaverin puhuvan humalassa ajaneista ystävistään, hän tarjoutuu auttamaan. Myron lupaa kuljettaa Erinin ja Aimeen turvallisesti kotiin - koska tahansa, mistä tahansa, ja silloinkin kun omille vanhemmille soittaminen on liian kiusallista. Myron luulee tekevänsä tytöille palveluksen, mutta erehtyy. Pian Aimee pyytää apua keskellä yötä ja haluaa kyydin Manhattanilta newjerseyläisen kaverinsa luokse. Aamulla tytön vanhemmat ilmoittavat hänet kadonneeksi. Myron on viimeinen, joka on nähnyt Aimeen elossa, mutta poliisi vapauttaa hänet nopeasti epäiltyjen listalta. Silti hän tuntee velvollisuudekseen selvittää tytön kohtalon.
Näitä Myron Bolitar -jännäreitä on ilmestynyt useita, ja ilmeisesti niissä esiintyy sama henkilökaarti, joka tuntuu melkoisen uskomattomalta ja vie pohjaa tarinan uskottavuudelta: entisiä nais-showpainijoita, entinen Mossadin naisagentti, miljonääri joka samalla on väkivallan ammattilainen, ja niin edelleen. Lisäksi Coben leikkaa tarinan rönsyjä lyhyeksi reippaalla kädellä ja samalla entisestään vähentää juonen uskottavuutta.
Enpä usko että Bolitarin pariin enää uudelleen palaan, kirja on kuin kukkuroilleen ladattu energiajuoma jonka maku tuntuu tehdasmaiselta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti