Valotuksen hallinta - Vaativa valokuvaus

Bryan Pettersonin Valotuksen hallinta - Vaativa valokuvaus (Readme.fi, 2008) pyrkii ahtaille markkinoille, sillä "valokuvausta edistyneille" lienee tietokirjallisuuden lajina yksi viime vuosien suosituimpia. Aiheesta on ilmestynyt erinomaisia oppaita, esimerkiksi Michael Freemanin Valo - aika, aukko & herkkyys (WSOYpro, 2009), josta pidin kovasti.

Petterson aloittaa kirjansa melko yllättävästi, sanoen että hän on kuvannut elämänsä aikana korkeintaan kaksi viikkoa. Tämän väitteen selityksenä on, että Petterson on ottanut keskimäärin 10 000 kuvaa vuodessa ja käyttänyt keskimäärin 1/2 sekunnin valotusaikaa, mistä tulee vuodessa 5000 sekuntia valokuvausaikaa, eli noin kahdeksan ja puoli tuntia. Tämä kerrotaan 33 vuodella, mistä tulee 11 vuorokautta ja 5 tuntia.

Tästä Petterson vetää leikkimielisen johtopäätöksen, jonka mukaan ne kuvaajat jotka viihtyvät ulkona, kertyy eniten "kuvausaikaa" ja he ovat parhaita kertomaan valokuvauksen iloista.

Pettersonin kirja on suunnattu edistyneemmille valokuvaajille, mutta lähtee liikkeelle aika lailla perusteista, mikä on hyvä juttu. Koska kirja on alun perin ilmestynyt vuonna 2004, ei siinä vielä osata kertoa digikameroiden uusimmista ihmeistä, esimerkiksi älykkäistä kuvatyypin tunnistavista automatiikoista, mutta tämä ei ole ongelma niille jotka oikeasti haluavat ymmärtää miten valokuva otetaan.

Kirja soveltuu parhaiten niille, jotka kuvaavat järjestelmäkameralla, sillä jotkin asiat kuten syväterävyyden hallinta käyttäytyvät toisen näköisesti kompaktikameralla, vaikka perusperiaatteet ovatkin samoja. Tosin Petterson tuo myös jonkin verran esille kompaktikameroiden omainaisuuksia, muun muassa suurta syväterävyyttä.

Tässä yhteydessä Petterson toteaa: "Onko kiinteäobjektiivisen digikameran zoom-objektiivissa muita haitta puolia kuin kunnollisen laajakulmapolttovälin puuttuminen?" No, löytyy niitä muitakin ongelmia, mutta tässä yhteydessä on todettava että nykyään tämäkin tilanne on muuttunut ja Panasonic LX3:n ja LX5:n kaltaiset kamerat sopivat laajakulmaa tarvitseville.

Pettersonilla on kuvan ottaminen hallussa, vaikka hän onkin selvästi erikoistunut "myyviin" kuviin, joissa on värikylläisyyttä ja kontrasti. Ei se mitään, kun vain muistaa sen että maailma ei vain aina näytä sellaiselta. Lisäksi itseäni häiritsivät jonkin verran Pettersonin kehut, miten tietty kuva on tuonut hänelle tuhansia dollareita tienestejä kuvatoimiston kautta.

Mutta: joka tapauksessa pätevä opas valokuvaukseen, hiukan sillisalaattia mutta kyllä tutustumisen arvoinen.