Samual P. Huntingtonin Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (Terra Cognita, 2003; suom. Kimmo Pietiläinen) ilmestyi alun perin 1996, ja sai aikaan vilkasta keskustelua. Teos otti kantaan Neuvostoliiton romahduttua syntyneeseen maailmantilanteeseen, kun "kylmä sota" ei enää tarjonnut viitekehystä tapahtumille.
Kirjan mukaan maailmassa on seitsemän tai kahdeksan merkittävää kulttuuria, jotka kamppailevat keskenään, tai ainakin joutuvat reagoimaan toistensa kehittymiseen. Huntingtonin mukaan ajatus siitä, että "länsimainen" kulttuuri muodostaisi maailmanlaajuisen kulttuurin on heitettävä roskakoriin. Eikä ole myöskään niin, että länsimainen kulttuuri ja teknologinen edistys kulkisivat käsi kädessä - muutkin kulttuurit pystyvät tehokkaasti hyödyntämään ja kehittämään tekniikkaa.
Kirjan jälkeiset tapahtumat - 2008 puhjennut finanssikriisi ja nykyinen levottumuus arabimaissa - tarjoavat hyvän mahdollisuuden pohtia, toimivatko Huntingtonin väittämät käytännössä.
Näyttävät toimivan: kiinalaisen kulttuurin itsevarmuus on harpannut hurjasti eteenpäin, nyt siellä ollaan jo valmiita sanomaan miten länsimaissa tulisi toimia.
Ja arabimaissa saattaa olla edessä uuden itsetietoisuuden syntyminen. Toki melkein mikä tahansa on mahdollista kun yhteiskunta mullistuu perin juurin.
Mutta ajatus siitä, että toinen kulttuuri voisi mennä sanelemaan toisen kulttuurin asioista on joka tapauksessa mahdoton, korkeintaan voidaan päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja rauhantilaan.
Kiinnostava, haastava, osittain itsestäänselvyyksiä lateleva kirja. Ehkä aika on tehnyt kirjan sanomasta jo turhankin ymmärrettävän, ja sitä kautta tästä kirjasta on tullut osittain tarpeeton?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti