Tässäpä erinomainen kirja, ja sitä paitsi lyhyt: Jukka-Pekka Puron Kuunteleva organisaatio (Infor, 2010). Tiivistäen kyse on siitä, että kun organisaatiossa ihmiset kuuntelevat toisiaan, hommat hoituvat. Kuunteleminen on tärkeää!
Heti kirjan alussa tulee lukijalle vaikea kysymys: Millä perusteella pidän itseäni hyvänä kuuntelijana?
Puro avaa tästä kysymyksestä koko joukon ajatuskulkuja, muun muassa liittyen siihen, että kuunteleminen voi liittyä yksittäiseen ihmiseen tai asiaan, ihmisten väliseen toimintaan, tai koko organisaation kulttuuriin.
Jossakin tilanteessa todistetusti hyvä kuuntelija voi olla huono jossain toisessa tilanteessa. Olisi hyvä tiedostaa, mikä tilanne ja olosuhteet kulloinkin on kyseessä, ja sopeuttaa oma kuuntelemisensa siihen.
Kuunteleminen ei saa olla vain näennäistä. Puro esittää tärkeysjärjestyksessä kolme luonnehdintaa hyvälle kuuntelemiselle:
- 1. Hyvä kuuntelija pyrkii aidosti ja vilpittömästi ymmärtämään, mitä hänelle yritetään sanoa.
- 2. Hyvä kuuntelija tekee aktiivisesti tulkintoja ja arvioita kuulemastaan.
- 3. Hyvä kuuntelija osoittaa palautteellaan kuuntelevansa.
Prioriteettijärjestys on tässä olennainen - jos antaa palautetta mutta ei pyri aidosti ymmärtämään, onko se kuuntelemista?
Puro kiteyttää kuuntelevan organisaation tavoitteen seuraavasti:
Kuuntelevan organisaation tavoitteena on, että kaikki työyhteisöön kuuluvat kokevat yhdessä tavoittelevansa toistensa ymmärtämistä.
Tähän liittyen hän toteaa: "Hyvä kuunteleminen hyödyttää kaikkia." Toki on niin, että korviensa sulkemisella tai näennäisellä kuuntelemisella voi hankkia itselleen hyötyä lyhyellä tähtäimellä, mutta tämä kostautuu korkojen kera ajan mittaan.
Yhteenveto: Tärkeä, napakka, oivaltava teos äärimmäisen tärkeästä aiheesta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti