Kiitos kirjastolaitoksen, sain luettavaksi kolme mainiota valokuvakirjaa linnuista, kukin omalla tavallaan erinomainen.
Markus Varesvuon ja Pertti Koskimiehen Selviytyjät - Lumen ja jään linnut (WSOY, 2008) on sekä valokuvakirja että esseekokoelma lintujen elämästä ja lintujen elämän tarkkailemisesta. Kuvat (Varesvuo) ja teksti (Koskimies) sopivat hyvin yhteen mutta ovat samalla itsenäisiä kokonaisuuksia.
Mikä tekee Selviytyjät-kirjan erinomaiseksi on selkeä teema: kuinka linnut selviävät pohjoisessa talven yli, ja mitkä linnut sen tekevät. Ja valokuvat ovat aivan erinomaisia, kuvaavat sekä lintuja että niiden elinympäristöä.
Myös teoksen Linnut vauhdissa (Tammi, 2009) kuvitus on aivan ensiluokkaista jälkeä, siitä pitävät huolen Arto Juvonen, Tomi Muukkonen, Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo. Esipuheessa Hannu Hautala kirjoittaa otsikolla "Uuden aikakauden lintukuva" - kai tässä jonkinlaisia manttelinperijöitä ollaan hakemassa.
Kirja on rakennettu kuvapereittain aukeamiksi, ideana se että jokin asia, teema yhdistää kahta aukeamalle valittua kuvaa. Tämä toimii yllättävän hyvinkin, mutta kantaako se kokonaista kirjaa?
Pakko on myöntää, että itselläni kirjan jännite lässähti kohtuu pian, varsinkin kun kaikki kuvat tuntuivat olevan ikään kuin samasta muotista: värikylläisiä, taustat vahvan teleobjektiivin sumuisiksi vääntämiä; teknisesti aivan erinomaisia suorituksia, mutta silti jotenkin latteita.
Ja sitten se kolmas kirja: Jari Kostet ja Markus Varesvuo ovat tehneet kirjan Lintuvesien äärellä: Maalauksia ja valokuvia (Otava, 2007), jossa myös harrastetaan kuvaparin aukeamia, mutta tässä kirjassa kuvat ovat samasta linnusta niin että toinen on piirros tai maalaus ja toinen valokuva. Kostet on aivan erinomainen lintujen tarkkailija ja niiden kuvaaja taiteen keinoin; Varesvuo osaa puolestaan valokuvauksen.
Mutta tässä kirjassa ehkä parasta antia olivat kullekin aukealle laitetut lyhyet kuvaukset siitä, miten kukin kuva on syntynyt. Monet näistä teksteistä kertovat myös lintujen elämästä ja suhteesta ihmiseen. Erinomaista!
Ja vaikka tämä kirjoitus kertoo kirjoista, on pakko sanoa: tämmöisenä päivänä paras paikka on ulkona ihailemassa alkukesän vehmasta vihreää. Kauan se ei kestä, huomenna voi olla jo liian myöhäistä.
a compassionate ear
10 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti