Miksi valita tämä kirja?

Read Montague on kirjoittanut mainion teoksen ihmisen aivojen toiminnasta: Miksi valita tämä kirja? - Miten teemme päätöksiä (Terra Cognita, 2008; suom. Kimmo Pietiläinen). Kirja pohjautuu aivotutkimuksen tuloksiin ja esittelee aivojen tekemään tietojenkäsittelyä, jota voi pitää lähtökohdiltaan päinvastaisena tietokoneisiin verrattuna. Samalla käy ilmi, miten paljon ihmisen toiminnassa on yhteistä muiden organismien päätöksentekoon, jopa yksisoluisten mikrobien kanssa.

Montague pohtii kirjassaan aivojen laskennallista toimintaa, sekä sitä miten aivot prosessoivat tietoa että sitä miten aivojen toimintaa voidaan mallintaa laskennallisilla malleilla.

Kirjassa on mielenkiintoisia viittauksia niin populaarikulttuurin hahmoihin kuin tunnettuihin tutkijoihin. Einstein saa Montaguen pohtimaa sitä, missä määrin ihmisaivot kykenevät simuloimaan fyysistä todellisuutta: "Hermostomme tuottaa malleja itsestämme ja esineistä, jotka eivät muutu siirroksissa avaruuden, avaruuden kiertojen ja ajan (pysyvyys ajassa) suhteen. Nämä mallit voivat olla ensimmäisen persoonan perspektiivi tai kolmannen persoonan perspektiivi, sillä molemmat säilyvät näissä muunnoksissa. Tämä ajatuskoe paljastaa meille joukon ominaisuuksia, joita mielen malleilla itsestä on oltava. [...] Ja seuraavaksi hämmästyttävä osa - juuri tällä tavalla invariantit esineet ovat täsmälleen niitä esineitä, joita fysiikka mallittaa."

Entä sitten mikrobit, vaikkapa klassinen E. coli? Pienet, olemassaolostaan taistelevat organismit demonstroivat biologisissa prosesseissa tapahtuvan laskennan tarkoitusta: "... tehokkaalla laskentalaitteella on oltava tavoitteita, sen on välitettävä jostakin. Muuten sillä ei ole käyttäytymistään ohjaavia standardeja."

Kiehtovaa on, että E. coli rakentaa itselleen ravinnon saatavuutta kuvaavaa mallia fysikaalisesta ympäristöstään, ja muuttaa liikkumistaa tämän mallin mukaisesti, samalla koko ajan päivittäen mallia. Tämä kuluttaa energiaa, mutta tästä toiminnasta saatava hyöty pitää organismin elossa yleisesti ottaen paremmin kuin strategia, jossa laskennallisia prosesseja ei olisi olemassa.

Joiltakin osain Montaguen kirja spekuloi asioilla joita - ainakaan kirjan kirjoitusvaiheessa - ei oltu kovin paljon tutkittu puhumattakaan että hypoteeseille olisi saatu merkittävää vahvistusta.

Spekuloinnista huolimatta oli kiinnostavaa lukea vaikkapa siitä, miten huumeiden käyttö voi vääristää aivojen oppimisjärjestelmän aiheuttamalla dopamiinipurkauksia: "huumeeseen liittyvät tavarat ja niiden johdonmukaisesti ennustama huumeen saaminen saa käyttäjän aivoissa yhä suuremman arvon. Niinpä huumeen ottamiseen liittyvien näkymien, äänten ja ajatusten arvot kasvavat jatkuvasti ja niitä on yhä vaikeampi vastustaa. Eikä ole teoreettista syytä, miksi tämä loppuisi vaikka huume menettäisi kykynsä tuottaa hyvänolon tunteen."

Kirjaa ei missään nimessä voi pitää lopullisena - eikä edes ajantasaisena - kuvauksena laskennallisiin mielen malleihin, mutta hyvin Montague kirjoittaa, ja saa uteliaaksi tietämään enemmän. Mutta miksi valitsin tämän kirjan? - siinäpä kysymys.