Elä väljästi

Pekka Pirhosen kirja No Agenda Club - Elä väljästi (Talentum, 2009) meinasi jäädä lukematta, sen verran väljästi kirja lähti liikkeelle, kertomatta paljonkaan siitä mistä on kyse. Mutta parin tusinan sivun jälkeen kirja alkoi tosissaan kiinnostaa, ja kun siihen vähän myöhemmin palasin, tuli se luettua loppuun yhdeltä istumalta.

Mutta mistä kirjassa on kyse? Mukavasta elämästä, ainakin, siitä että oppii olemaan ihminen, omassa elämässään läsnä. Pirhonen kertoo omakohtaisesti koetulla tavalla myös elämänmuutoksesta, siitä miten oravanpyörästä voi lähteä pois, lähtemättä varsinaisesti kuitenkaan minnekään - hän on edelleen samassa työpaikassa, nyt tyytyväisenä kun aiemmin kaikki tuntui enemmän tai vähemmän pakkopullalta.

Se kohta joka koukutti lukemaan kirjan alkaa sivun 13 tienoilta, jossa alkusanat kirjoittanut Christopher Evatt kertoo siitä, miten ihmiset ahdetaan muotteihin jo pienestä pitäen. "Käyttäydy kunnolla, mukaudu. Syö tätä, juo tuota." "Istu hiljaa. Käyttäydy. Opi tämä. Toista tuo. Hanki hyvät arvosanat."

Evatt jatkaa: "Mitä tästä kaikesta seuraa? Meidät on eristetty itsestämme, inspiraatiostamme, ajatuksistamme, tunteistamme... niitä pidetään epäammattimaisina. Jätämme omat arvomme huomiotta. [...] Näytämme ihmisiltä ulospäin, mutta sisällämme on muiden ohjelmoima mikrosiru: elämme muiden määrittelemää elämää."

Meitä kaikkia painaa yhdenmukaisuuden vaatimus. Pirhonen toteaa: "Kutsumme länsimaista kulttuuria individualistiseksi. Katso ympärillesi. Etkö ihmettele, kuinka samalla tavalla olemme päättäneet toteuttaa yksilöllisyyttämme?"

Kirjan ytimessä ovat foorumit, säännöllisesti kokoutuvat ryhmät joissa keskustellaan. Siis keskustellaan, ei puhuta toisten ohi tai esitetä loputtomia PowerPoint-sulkeisia: "Kunkin foorumin toiminta jäsentyy puolivuotiskausiin, joilla on nimetty kattoteema. Kerran kuussa on kahden tunnin aamiaiskokous, jossa on lyhyt, korkeintaan puolen tunnin alustus ennalta sovitusta aiheesta, jota seuraa keskustelu ja johtopäätösten teko ryhmän laajan osaamisen avulla."

Kullakin foorumilla on fasilitaattori, joka kutsuu ryhmän koolle ja vastaa sen toiminnasta. Sanan fasilitaattori suora suomennos on "helpottaja", sillä sanan taustalla on latinan "facilitare", joka tarkoittaa helpoksi tekemistä.

Pirhosella on paljon kiinnostavaa kerrottavaa foorumien toimintatavoista, muun muassa dokumentoinnista. Alussa käytössä oli "muutaman sivun mittainen, tekstimuotoinen yhteenveto keskustelun avainkohdista. Se näytti muistiolta, mutta kielenkäyttö oli rentoa ja heijasteli keskustelun luonnetta." Myöhemmin käyttöön otettiin "oivalluslaput", joihin fasilitaattori pyysi jäseniä kirjaamaan päällimmäisiä oivalluksiaan ja tunteitaan. Sittemmin otettiin käyttöön myös mindmap- ja miellekarttatekniikat.

Foorumit ovat olleet jäsenilleen henkireikä, tapa löytää energiaa ja ehkä nähdä oma elämänsä uudesta näkökulmasta: "Foorumi antaa luvan puhua henkisistäkin asioista, ja löytää linkkejä 'tavallisiiin' tilanteisiin, sekä työssä että kotona."

Mutta en mene tässä sen syvemmälle kirjan sisältöön: sopii lukea - ja miettiä lukemaansa.

Kirjan lopettaa hieno yhteenveto: "Minulle sopii oma kuolemani ja oma elämäni. Minulle sopii tämä hetki ja kaikki, mikä nyt tapahtuu."