Naisten etsivätoimisto nro 1

Jotenkin kummallisesti kävi niin, että kaksi työkaveria lähes perä perää mainitsi tästä kirjasarjasta (kiitos, Kimmo ja Antti!), toinen rooibos-teen yhteydessä ja toinen kun puhuttiin kirjoista joista saa rauhallisen fiiliksen. Kyse on Mma Ramotswe -dekkarisarja ja sen ensimmäinen kirja, Naisten etsivätoimisto nro 1 - Mma Ramotswe tutkii (Otava, 2003), kirjoittajana Alexander McCall Smith.

Netistä kävi ilmi, että tämä kirja sai ilmestyessään aikamoista huomiota, ja hyvän vastaanoton kymmenosainen dekkarisarja on muutenkin saanut. Eikä ihme. Kuten työkaverini sanoi, kirjat ovat rauhallisia, melkein voisi sanoa että "pahin mitä tapahtuu on että joltakulta varastetaan polkupyörä". Mutta kyllä kirjoissa on ihmissyöjäkrokotiileja ja ilkeitä noitatohtoreita myös. Omaperäinen kirjoittaja Smith on: tämä on Afrikkaa, erilainen näkökulma ihmiskunnan alkukotiin.

Botswana on itselleni lähestulkoon tuntematon maa, mutta tässä kirjassa tulee aimo annos niin maantieteellistä (Kalahari) kuin historiallista (siirtomaa-aika) tietoa. Helppoa elämä ei ole ollut, ja kirja alkaa siitä kun päähenkilön isä kuolee kaivostyön aiheuttamaan keuhkotautiin ja jättää ainoalle lapselleen, Mma Ramotswelle, perinnöksi karjaa, jolla tämä ostaa talon ja perustaa etsivätoimiston.

Sen sijaan että kirjassa olisi yksi iso ratkaistava mysteeri, niitä on useita, toisiinsa limittyviä, mutta kyllä tässä jännitettä piisaa, sirpaleista huolimatta. Ja länsimaisittain jonkin verran hidas elämänrytmi tuo oman sävynsä tarinaan.

Suomennus on hyvää työtä, ja vaikka aluksi vierastinkin kirjoitusasua "rooibostee" niin kyllä siihenkin hiljalleen tottui.