Länsimaiden tuho

Timo Vihavainen on kirjoittanut napakan kirjan Länsimaiden tuho (Otava, 2009), jota voisi sanoa pamfletiksi jos se ei olisi niin laaja. Vihavainen kertoo siitä miten länsimaat ajautuvat kohti tuloa sekä niistä käsityksistä joita tähän uhkakuvaan on aikojen kuluessa liitetty.

Kirja on siis eräänlainen katsaus "länsimaiden tuho" -kirjallisuuteen että samalla hyvin perusteltu puheenvuoro siitä, että näin on juuri nyt todella tapahtumassa.

Vihavaisen teksti on mukavan monipuolista ja monitieteistä, eikä hän juuri harrasta postmodernien sosiologien kielipelejä vaan pikemminkin lyttää tämmöiset pörriäiset pois häiritsemästä.

Kirja puhuu tärkeistä asioista: "Länsimainen kulttuuri kehitti aikanaan hienon arvojärjestelmän [...] Sen perusteet ovat yhä sivilisaatiomme kätköissä yhä olemassa ja niiden puolustamista barbarian hyökkäyksiltä ja eroosiolta voi pitää itse kunkin velvollisuutena, mikäli niitä kannattaa."

Vihavainen kehottaa tarttumaan toimeen: "Ja vähin, mitä voi tehdä, on ainakin sanoa mielipiteensä, olla elämättä valheessa, kuten Aleksandr Solzenitsyn aikoinaan vaati. Mutta ensin on suostuttava näkemään mitä tapahtuu. On joskus sanottu, että maailma on avoin salaisuus. Mehän näemme paljon enemmän kuin ymmärrämme, koska emme uskalla ymmärtää."

Vihavainen marssittaa lukijan eteen kymmenittäin eri aikakausien ajattelijoita ja argumentteja. Mukana on niin Oskar Spengler kuin Samuel P. Huntington. Kokonaisuudesta kutoutuu mielenkiintoinen ja kiehtova kuva maailmasta - synkkä, mutta uskottava, ja kuitenkin jollakin tavalla lohdullinen: jospa tästä jotain ymmärrystä vielä syntyy.

Mutta uhkakuvakin on melkoinen, Vihavaisen lainaaman Goethen sanoin: "Jos tule et sä veljeksein / sinusta pian selvän tein…"