Juoksuhaudantie

Tässäpä suomalainen tarina: Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (2002). Eikä huomiotta jäänyt tämä kirja: Finlandia-palkinto 2002 ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2004.

Tuppaa tuntumaan hankalalta tarttua näin komeasti palkittuun teokseen, siinä ikään kuin änkeää katsomaan sellaista maisemaa jota jo miljoonat silmäparit ovat aiemmin käyneet tuijottamassa ja lukemattomat kamerat ikuistaneet. Mutta sitten, tämä kirja vie kyllä mukanaan. Tarina on myötätuntoisen oivaltava, vaikka meneekin kipeälle alueelle, suomalaisen miehen ja perheen ytimeen: mitä on elämä ilman omaa omakotitaloa?

Tarina on myös sairaskertomus, kuvaus siitä miten ihminen kyvyistään ja tarkoituksistaan huolimatta voi olla aika pirstaleina, eikä paljon tarvita että ihminen alkaa luisua kohti itsetuhon kierrettä: "Nostan katseeni korkeuksiin, irrotan jalat maasta, keinu heivauttaa minut pieneen liikkeeseen. Huimaa. Päivän aherrus on syönyt happea aivoista niin, että pysäyttäessäni liikkeen tuntuu kuin nurmikko lainehtisi hetken."

Vaikka on kipeää lukea tällaista tekstiä, on se myös vapauttavaa. Suomalainen tarina, totta tosiaan.