tiistai 29. maaliskuuta 2011

Uusi Maa - elämän tarkoituksen oivaltaminen

En oikein tiedä mitä ajatella tai sanoa Eckhart Tollen kirjasta Uusi Maa - elämän tarkoituksen oivaltaminen (Basam Books, 2010, 2. painos; suom. Maarit Heinonen). Toisaalta kirjassa on paljon hyvää, sellaista josta olen pitkälti samaa mieltä. Mutta joistakin asioista, liittyen siihen "henkisyyteen" jota Tolle maalailee, olen hyvin vahvasti eri mieltä.

Tolle ammentaa paljon "itämaisesta viisaudesta", erityisesti erilaisista mietiskelytekniikoista, muun muassa zenistä, ja yhdistää näitä oppeja länsimaiseen uskonhistoriaan, tulkiten esimerkiksi Jeesuksen opetuksia omalla tavallaan.

Tästä sopii esimerkiksi omistamisen illuusiota käsittelevä kohta, jossa Tolle ottaa lähtökohdaksi Jeesuksen sanomisen "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on tavaisten valtakunta." Tästä Tolle kirjoittaa:

Mitä "hengessään köyhät" tarkoittaa? Sitä, ettei ole sisäistä taakkaa, ei samaistumista omaisuuteen eikä minätunnolla varustettuihin mielen käsitteisiin. Ja mikä on "taivasten valtakunta"? Yksinkertainen, mutta syvä olemisen ilo, joka löytyy samastumisesta irrottautumalla ja siten "hengessään köyhäksi" muuttumalla.

Olen samaa mieltä Tollen kanssa siitä, että kulttuuriamme vaivaa omistamisen, menestyksen ja minä-keskeisyyden kirous, joka tekee elämästä stressaavaa ja kuluttavaa. Päässämme pörräävät ajatukset tulevasta ja menneestä, emmekä osaa keskittyä tässä hetkessä olemiseen.

Mutta Tollen reseptistä en ole samaa mieltä. Hän lainaa buddhalaista sanontaa "Kuuta osoittava sormi ei ole kuu". Olen sitä mieltä, että Tollen ajatukset jäävät vajaaksi, mielestäni ne ovat askel poispäin ongelmista, mutta ei välttämättä oikeaan suuntaan.

Ei kommentteja: