Anders de la Motte kertoo Tukholmaan sijoitetussa jännärissä salaliitosta, joka käyttää pahanteossaan apunaan älypuhelimia ja verkkopelejä: Peli (Otava, 2013; suom. Maija Kauhanen; ISBN 978-951-1-28067-5).
Kirjassa oli paikka paikoin oivaltavaa omaperäisyyttä, mutta loppujen lopuksi jännäri tuntui tusinatuotannolta, jossa agenttitarinan ja jännärin juonta on maustettu modernilla IT-tekniikalla. Teoksella on ilmeisesti jatkoakin, mutta minulta lukeminen jäi tähän.
Bussista löytyvä kännykkä kutsuu Henrikin salaiseen reality-peliin. Hän saa Pelinjohtajalta tehtäviä, joiden suorittamisesta hänen täytyy kuvata videoita nettiin. Netissä myös seurataan pelin etenemistä ranking-listoilla. Kun harmittomat tehtävät alkavat muuttua yhä vaarallisemmiksi, Henrik huomaa sotkeutuneensa salaliittojen verkkoon. Hän on piinallisen päätöksen edessä: jatkaako peliä, vai kääntyäkö Pelinjohtajaa vastaan?
Tukholmaan sijoittuvan toiminnallisen dekkaritrilogian aloittava Peli avaa sisäpiiriläisen näkökulman IT-maailmaan ja sosiaalisen median kulisseihin. Vauhdikasta kerrontaa höystävät huumori ja herkulliset viittaukset populaarikulttuuriin. Kirja on ollut huima menestys kotimaassaan Ruotsissa, ja sen oikeudet on myyty yli 20 maahan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti