Marja Björk: Prole

Marja Björk tarjoilee kurkistuksen teollisuuspaikkakunnan elämään 1970-luvun Suomessa, jossa luokkaeroja oli selvästi havaittavissa ja työläisistä harva pääsi opinnoissaan alkua pitemmälle: Prole (Like, 2012; ISBN 978-952-01-0755-0).



Kirja teki ristiriitaisen vaikutelman. Välillä kerronta tuntui iskevältä ja raikkaalta, suorastaan taiturilliselta, mutta toisin paikoin taas tuntui että kerronnan ratkaisut ovat mielivaltaisia, ikään kuin tässä olisi hätäisesti kokoon kyhätty omaelämänkerrallinen omakustannekirja.

Oman elämän kokemusta kirjassa ilmeisesti on melko runsaasti, mikä luo tarinaan uskottavuutta, mutta lukijalle teos on hankala, koska kirjoittaja tuntuu jättävän paljon olennaista sanomatta, ja joistakin vähemmän kiinnostavista asioista taas riittää kerrottavaa. Erityisesti kummastelin Ruotsista lähetettyjä "kirjeitä", jotka limittivät varsinaista tarinaa, ilman että ne kunnolla kytkeytyivät siihen.

Lienee niin, että kirjoittaja on ollut niin lähellä kirjoituksensa kohdetta että romaanista on tullut ikään kuin likinäköinen. Toki tämä voisi olla taitavan kirjoittajan tehokeinokin, mutta tällä kertaa epäilenpä sitä.

Tässä poiminta teoksen esittelytekstistä:

Kun rakkaus tulee, ihminen on voimaton, sanoo neljän lapsen äiti ja lähtee nuoren miehen matkaan. Esikoistyttö kelpaa pikku kotiapulaiseksi, nuoremmat pojat muuttavat isän mukana Ruotsiin. Tyttö kasvaa ahdasmielisessä tehdasyhteisössä oikeistolaisuuden ja työväenaatteen ristipaineessa. Kumpaankin leiriin hän on vääränlainen. Kuten äiti, myös tytär haluaa muuttaa elämänsä paremmaksi. Toisin kuin äiti, hän ei näe pelastusta miehissä, vaan opiskelussa ja uraputkessa. Tahtonaisen tiukka kontrolli pettää vasta kun veli tekee vakavan rikoksen ja pojat yksin kasvattanut isä väsyy elämään.