Jo Nesbø: Isänsä poika

Jouduin jonottamaan melkoisen pitkään kirjastosta tätä jännäriä, jossa Jo Nesbø kertoo vankilakierteeseen ajautuneesta poliisin pojasta: Isänsä poika (Johnny Kniga, 2014; ISBN 978-951-0-40856-8).



Tarina on hiukan liiankin näppärä ja tarkoitushakuisesti sommiteltu kertomus kostosta, kun vankilassa huumekoukussa olevalle Sonny Lofthusille selviää, että hänen poliisi-isänsä johdatettiin ansaan ja kylmästi surmattiin. Kirjan esittelytekstissä kerrotaan Sonnystä näin:

Kaikki pitävät Sonny Lofthusista. Sonnylla on inhimillinen katse, lempeä ääni ja hyvät käytöstavat. Hän sanoo kiitos ja anteeksi. Hän on myös istunut reilut kymmenen vuotta vankilassa tunnustettuaan muiden tekemiä henkirikoksia. Vastineeksi hän on saanut käyttöönsä mielin määrin huumeita. Mukava narkomaani, jonka elämän isän ennenaikainen kuolema on suistanut raiteiltaan. Isä, Ab Lofthus, oli poliisi. Yksi parhaista.

Kun Sonny päättää kostaa, mennään reippaasti uskottavuuden tuolle puolelle, siinä määrin supersankarimaista on se tapa millä Sonny päihittää niin vankilaviranomaiset, poliisit kuin pahojaan juonivat roistotkin.

Mutta tämän lajityypin puitteissa Nesbø kieltämättä onnistuu pitämään lukijaa pihdeissään, kun käänne seuraa toistaan eikä lukija osaa oikein päättää, pitäisikö hurrata kostajan puolesta vaiko toivoa että poliisit saavat hänet kiinni.