Lueskelen parhaillaan teosta Esityksen suunnittelu - zen ja pelkistämisen taito (WSOYpro, 2009). Hieno teos, vaikka kumpuaakin amerikkalaisesta bisnesmaailmasta.
Joudun koko ajan harmittelemaan miten paljon tulee tehtyä virheitä esiintymisessä, vaikka kuinka yrittäisi parantaa. Ennen kaikkea: ajatus karkaa epäoleelliseeen, se tärkein viesti jää kertomatta.
Teoksen englanninkielinen otsikko on Presentation Zen, mikä on mielestäni hieno. Tämä otsikko tuo esille ajatuksen tyynestä, tarkkaan harkitusta, olennaiseen ytimeen ponnistavasta esityksestä, joka saa yleisön valaistumaan.
Mutta miksi sitten 99% esityksistä - kuten kirjassa sanotaan - mättää?
Kiire, kiire, kiire. Siinäpä se.
Ja ehkä myös se - ainakin omalta osaltani - että ajattelu tuppaa jäädä aina puolitiehen.
Mutta tämä kirja, se saa tosissaan pohtimaan sitä mistä esityksissä loppujen lopuksi on kyse. Mikä on se yksi asia jonka haluan sanoa? Ja miksi se on tärkeää?
No, ei muuta kuin sorvipenkin ääreen. Ja hyvää on sekin, että silloin tällöin tulee esityksiä jotka kerrassaan pysäyttävät. Esimerkiksi eilen seminaarissa Register-based research in the Nordic Countries, jossa tanskalainen professori Elsebeth Lynge piti niin hienon esityksen - viitaten tanskalaisiin tarinankertojiin Andersen ja Blixen - että kaikki muu unohtui.
Tarina, sillä on voimaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti