Tosiuskovainen

Eric Hofferista voisi ehkä käyttää termiä "itseoppinut filosofi", eikä häntä oikein voi sijoittaa mihinkään valmiiseen muottiin. Itse oppinut, tosiaan.

Hänen kirjoistaan kaikkein positiivisimman maineessa on vuonna 1951 ilmestynyt Tosiuskovainen (Otava, 1968; suom. Auli Tarkka), mutta kovin kitkerä tämäkin kirja on, ehkä ei kuitenkaan niin negatiivinen pohjavireeltään kuin myöhemmin ilmestyneet.

Hofferia voi pitää hyvinkin ajankohtaisena kirjailijana muun muassa liittyen viimeaikaiseen kuohuntaan arabimaissa. Tämän kaltaiset kansanliikkeet ovat juuri Hofferin keskeisintä teemaa, ja hänellä on monta varoituksen sanaa sanottavanaan, erityisesti liittyen siihen että kansanliikkeissä vaikuttavien ihmiset todellinen motivaatio kumpuaa negatiivisista lähteistä, kaikenlaisista turhautumista, ja lopputulos ei ole kaunis alkuvaiheen hyvistä tavoitteista huolimatta.

Näin Hoffer kirjoittaa: "Yksi joukkoliike muuttuu helposti toiseksi. Uskonnollinen liike voi kehittyä yhteiskunnalliseksi vallankumoukseksi tai kansalliseksi liikkeeksi; yhteiskunnallinen vallankumous taistelevaksi nationalismiksi tai uskonnolliseksi liikekeksi; kansallinen liike yhteiskunnallsieksi vallankumoukseksi tai uskonnolliseksi liikkeeksi."

Entä miten joukkoliike saa alkunsa? Näin Hoffer: "Joukkoliikkeitä ei yleensä synny ennen kuin vallitseva järjestys on saatettu häpeään. Tämä ei ole automaattinen seuraus vallassa olevien törkeistä erehdyksista ja väärinkäytöksistä, vaan kaunaisten sanankäyttäjien harkutun työn tulos. Siellä missä ilmaisukykyisiä ei ole tai missä he ovat vailla kaunaa, vallitseva järjestelmä voi epäpätevänä ja turmeltuneenakin pysyä vallassa kunnes se itsestään kaatuu ja hapertuu. Toisaalta kiistämättömän ansiokas ja elinvoimainenkin järjestelmä voidaan pyyhkäistä pois ellei se onnistu voittamaan puolelleen ilmaisukykyistä vähemmistöä."

Tuo äskeinen sopii hyvin arabimaihin - ja miksei myös tämän päivän Suomeen?