Graham Greenen romaanien lukemisessa oli parinkymmenen vuoden tauko, mutta nyt taas tartuin teoksiin. Tätä romaania en ollut aiemmin lukenutkaan, sen maineekkuudesta huolimatta: Kunniakonsuli (Tammi, 1984; suom. Seppo Loponen; ISBN 951-30-6061-6).
Kirja oli yllättävänkin toiminnallinen romaani, oikeastaan jännityskertomus, jossa päähenkilö Charles Fortnum sekaantuu kidnappaukseen. Alkoholisoitunut kunniakonsuli Fortnum käyttää asemaansa oman etunsa ajamiseen argentiinalaisessa pikkukaupungissa lähellä Paraguayn rajaa.
Tarinassa on monenlaista juonen käännettä, olennaisin niistä se että Fortnum kidnapataan vahingossa kun häntä luullaan USA:n suurlähettilääksi.
Toinen päähenkilö, lääkäri Eduardo Plarr, sekaantuu kidnappaukseen paraguaylaisten yhteyksiensä takia, mutta samalla hän yrittää saada neuvoteltua Fortnumin vapaaksi. Eikä ongelmia lievitä se, että Plarr on Fortnumin naistystävän Claran kanssa tekemisissä, ja lopulta lapsikin tästä suhteesta on syntymässä.
Tekstit
call it madness
23 tuntia sitten
4 kommenttia:
Luin kirjan juuri ja vuodatin parisen litraa kyyneliä pelkästään viimeisen sivun aikana. Mestariteos käsittelee traagisella tavalla rakastamisen vaikeutta, uskomisen mahdottomuutta, vääryyden oikaisemisen oikeutusta vääryydellä. Tämä suuri taideteos sisältää useita lakonisia ja humoristisia heittoja ihmisenä olemisen mutkikkuudesta. Se saa vuoroin nauramaan ja itkemään. Ajattelemaan.
... mistä tulikin mieleen että pitäisi jälleen palata Graham Greenen pariin. Mutta minkä teoksen ottaisi luettavaksi, siinäpä kysymys...
HS:n kolumnisti Jukka Petäjä kirjoittaa Mark Twainista ja hänen kirjastaan Matkakirjeitä maasta. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1454729234094
Tuo on varmasti tullut luettua joskus nuoruudessa, mutta uusinta varmasti kannattaa. Muistan vain, että Saatana teki Twainin novellissa minuun suuren vaikutuksen. Aina kun joku pyysi lähimmäiselleen jotakin, otti Saatana ja tappoi tämän. Se oli Saatanan mielestä parasta, mitä maan matoselle saattoi tarjota. Vai olisiko ollut hänen pitkä novellinsa Salaperäinen vieras. Tällä Petäjän jutulla näyttää muuten olleen kannustava vaikutus. Helmetissä opukselle oli heti jo neljä varausta. Uskoisin, että ilman kolumnia ei yhtään.
Varasin samalla Graham Greenen Voima ja kunnia.
Kiitos vinkistä, en tuota Petäjän juttua ollut huomannutkaan. Mainiota pohdiskelua. Twain oli melkoisen terävä kirjoittaja kun sille päälle sattui. Mainio tarina löytyy novellista "Salaperäinen vieras" joka pohtii mahdollisia toisistaan poikkeavia elämänpolkuja ja mitä tarkoittaisi jos voisi muuttaa maailmaa, saada asiat tapahtumaan toisella tapaa.
Lähetä kommentti