Mia Vänskä tarjoilee kauhukertomuksen, jonka varsinainen juoni katosi muistista pian teoksen lukemisen jälkeen, mieleen jäi lähinnä teoksen alkuosan hitaampi tempo ja viipyilevä tunnelmointi. Kovin onnistuneeksi kirjaa ei voi loppuosaltaan sanoa, alku lupasi paljon enemmän: Valkoinen aura (Atena, 2014; ISBN 978-952-300-037-7).
Kirjassa on monenlaisia aiheksia, alkaen murhatarinasta ja siitä jatkaen paranormaaleihin ilmiöihin, joista ruumiistapoistuminen on niitä kevyimpiä. Mukana on dekkarinkin aineksia, kun kerrostalossa aiemmin tapahtunutta rikosta selvitellään.
Teoksen loppuosassa toiminta muuttuu nopearytmiseksi ja yllättävän veriseksi, ja alkuosuuden lupaava arvoituksellisuus ja monikerroksellisuus latistuu yksisilmäiseksi revittelyksi. Teoksessa olisi ollut ainesta mieleenpainuvampaan ja toimivampaan tarinaan, nyt palapeli hajoaa osasiksi, kirja ei pysy kasassa.
Tekstit
call it madness
20 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti