Alicia Giménez Bartlett: Petra Delicado ja vihaiset koirat

Alicia Giménez Bartlett kirjoittaa Barcelonaan sijoittuvia dekkareita, joissa naispuolinen rikoskomisario Petra Delicado ratkoo rikoksia apunaan ylikonstaapeli Fermín Garzón. Tällä kertaa poliiseja askarruttaa koirien ja koiravarkauksien piirileikki, jossa ei tunnu löytyvän syyllistä raakaan pahoinpitelyyn: Petra Delicado ja vihaiset koirat (Tammi, 2013; suom. Matti Brotherus; ISBN 978-951-31-6528-4).



Kirjassa vaivasi koko ajan jokin tarkemmin määrittelemätön, ikään kuin jotain olennaista puuttuisi tästä tarinasta. Ehkä se on kiire tai pikemminkin kiireen puuttuminen, sillä tuntui kuin poliiseilla olisi päiviä ja viikkoja aikaa selvitellä tätä yhtä ainoaa rikostapausta, ilman että mitään muuta on samaan aikaan työn alla.

Ja toinen puute tuntui olevan tiedon puute, ikään kuin nettiä tai tietokoneita ei olisi keksitty tai osattaisi käyttää, sillä kerta kerran jälkeen kestää poliiseilla tavattomasti ennen kuin yksinkertaisinkaan tiedonhaku saa vastauksensa. No, tapa se on tämäkin dekkaria kirjoittaa.

Kirjan tyylilaji tuntui loppujen lopuksi olevan vähän muuta kuin dekkari, ehkä pikemminkin chick litistä tässä on kyse, ainakin aika ajoin teksti tuntui olevan kovin kiinnostunut sukupuoliroolien stereotypioista, tosin jossain määrin epätavallisella tavalla:

Koetin olla nauramatta; oli liian aikaista tehdä sovinto. Yksi nuorista poliiseista, jotka oli vasta määrätty asemalle, puhutteli minua.

"Komisario, kersantti Pinilla järjestyspoliisista odottaa teitä toimistossa. Hän väittää hakeneensa teitä koko päivän hullun lailla."

Katsoin häntä tiukasti silmiin. Nuorukainen oli korkeintaan 21-vuotias.

"Minusta on kivaa kun miehet hakevat minua hullun lailla", sanoin.

Mies punastui. Hän poistui hymyillen, nyökkäillen ujosti ja kuiskien "jumalauta, jumalauta".