Miksi uskonto leviää?

Pascal Boyerin teos Ja ihminen loi jumalat. Miten uskonto selitetään on mainio katsaus uskontojen syntyyn, tai oikeastaan pikemminkin siihen miten ja miksi uskonnot pysyvät hengissä kaikkialla ja kautta aikain. Teos yhdistää monta eri tutkimussuuntaa saman kysymyksen tarkastelemiseksi, niin antropologiaa, evoluutiobiologiaa kuin kulttuuritutkimusta.

Tässä välissä on syytä kiittää Kari Enqvistin teosta Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kirjavinkistä, ilman sitä en olisi Boyerin teokseen tutustunut.

Boyer kirjoittaa ihailtavan selkeästi, voisi sanoa jopa helppolukuisesti, jättämättä kuitenkaan vaikeitakaan asioita käsittelemättä. Lukijaa puhuttelevaan, vaivattomaan tyyliin, Boyer pystyy sekä kuvaamaan tämänhetkisen tietämyksen aiheesta että kumoamaan monet yleiset käsitykset uskontojen alkuperästä ja merkityksestä.

Kirjassa esitellään kymmeniä kiehtovia uskomuksia, uskontoja ja uskomusjärjestelmiä, amerikkalaisista ufouskovaisista sademetsien ja savannien perinneuskontoihin. Boyer kuvaa kiehtovalla tavalla sisältäpäin näiden kulttuurien käsityksiä sortumatta turhanaikaiseen päivittelyyn tyyliin "Mitä hulluuksia jotkut voivat uskoakaan!"

Hyvin mielenkiintoinen oli Boyerin esitys siitä, miten monet aivoissa tapahtuvat tiedostamattomat prosessit kytkeytyvät uskomusten syntyyn ja leviämiseen. Ajatellaan vaikka moraalisia kysymyksiä - pienistä lapsista alkaen ihmisillä on kykyjä erottaa hyviä ja pahoja ratkaisuja toisistaan, mutta jos kysytään perusteluja, niitä on vaikea esittää ellei ole perehtynyt tämäntyyppiseen teoreettiseen tarkasteluun. Yleisesti ottaen ihmiset esittävät kysyttäessä kaikenlaisia syitä, jotka ovat vailla sen kummempaa syvällisempää merkitystä.

Tosiasiassa ihmiset toiminta tapahtuu intuitiivisella tasolla, syvällä jossakin jonne on mahdotonta päästä tietoisesti tarkkailemaan päätelmien syntyä. Mutta kun tällaiset intuitiiviset ratkaisut esitetään muodossa "mitä esi-isät teostani ajattelevat" tai "kuinka Jumala arvioi toimintaani", ihminen kykenee - Boyerin sanoin - "käsittelemään mielessään vaivattomasti jotakin itsessään varsin epämääräistä".

Boyer jatkaa: "Valtaosa moraalisista intuitioistamme on selkeitä, mutta niiden alkuperä jää meiltä piiloon, koska se kätkeytyy mielen tiedostamattomiin prosesseihin." Tässä yhteydessä ihmisyhteisöt ovat ottaneet käyttöönsä ulkopuolisen tarkkailijan näkökulman, sellaisen toimijan - olkoon se esi-isä tai jumala - joka pääsee käsiksi ihmisyhteisön sosiaalisiin suhteisiin liittyvään strategiseen kokonaisinformaatioon.

Toinen hyvin kiinnostava Boyerin analysoima asia on uskonnollisen fundamentalismin synty. Kyseessä on moderni ilmiö, reaktio tiettyihin nykymaailman ilmiöihin. Boyer kirjoittaa: "Modernin maailman väilttämät viesti ei ole yksinomaan se, että [...] ihmiset voivat elää uskomatta tai uskoa toisella tavoin tai vapauttaa itsensä uskonnollisen moraalin kahleista tai että naiset voivat tehdä päätöksiä ilman miesten lupaa. Moderni maailma viestittää lisäksi, että kaiken tämän voi tehdä maksamatta siitä kovaa hintaa."

Boyerin mukaan tämä - meille itsestään selvä viesti - uhkaa liittoutuma-ajattelulle perustuvia sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoja. Nykyisessä maailmassa luopuruus [uskonnollisesta puhdasoppisuudesta] ei maksa mitään, joten se on erittäin todennäköistä. Niinpä fundamentalismi pyrkii nostamaan luopuruuden hintaa - tai ainakin luomaan julkisuudessa käsityksen, että luopuruudesta on maksettava kova hinta. Tämän vuoksi fundamentalistien toimiin liittyy tarve saada yksittäisille toimenpiteille näkyvyyttä oman ryhmän sisällä.

Boyer ei aseta tiedettä ja uskontoa keskinäiseen vastakkainasetteluun. Boyerin mukaan uskonto ja uskomukset ovat ihmisille tavattoman luonnollisia toimintoja, jotka perustuvat ihmisen aivoihin ilmaantuneeseen kykyyn yliluonnollisten käsitteiden esittämiseen. Uskomukset ja uskonnot syntyvät ihmisen aivojen tiettyjen ominaisuuksien ansiosta - voisi myös sanoa, että ne "loisivat" ihmisaivoissa.

Tiede puolestaan on ihmiselle hyvin "epäluonnollista", uusi keksintö joka ei periaatteessa istu hyvin ihmisaivojen tiedostamattomien (intuitiivisten) prosessien kulkuun. Tiede on osoittautunut parhaaksi tavaksi muodostavaa luotettavaa tietoa maailmasta.

Mutta kun ottaa huomioon uskonnon keskeisen osan ihmisen kulttuurihistoriassa, eivät uskonnot tai uskomukset myöskään ole loppumaan päin.