Ann Leckie: Ancillary mercy

Ann Leckie päättää palkintoja kahmineen Imperial Radch -tieteistrilogian komeasti romaanilla Ancillary mercy (Orbit, 2015; ISBN 978-0-356-50242-7).



Teoksen lukeminen jäi viime tippaan, sillä kirjastosta tuli huomautus laina-ajan päättymisestä. Mietin jaksanko ja ehdinkö lukea romaanin vajaassa kahdessa päivässä, mutta lopulta lukemiseen meni vain pari tuntia, ja kirja tuli luettua käytännössä yhdellä istumalla.

Olin jonkin verran ehtinyt jo unohtaa mitä kirjasarjan aiemmissa osissa Ancillary Justice ja Ancillary Sword tapahtui, eikä Leckie juurikaan palaa menneisiin tapahtumiin vaan jatkaa tarinaa vauhdikkaasti eteenpäin. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä tarina veti mukaansa, ja pikku hiljaa alkoi aiempien kirjojen maailmakin muistua mieleen.

Ihan ensimmäisen romaanin tasolle tämä trilogian päätösosa ei yllä, mutta lähelle kuitenkin. Kertakaikkisen hieno romaanisarja tämä on, sellainen jonka voisi kuvitella lukevansa tulevina vuosina uudestaan ja ehkä senkin jälkeen vielä uudestaan.

Ancillary Mercy is the stunning conclusion to the trilogy that began with Ancillary Justice, the only novel ever to win the Hugo, Nebula, and Arthur C. Clarke Awards. For a moment, things seemed to be under control for Breq, the soldier who used to be a warship. Then a search of Atheok Station's slums turns up someone who shouldn't exist and a messenger from the mysterious Presger empire arrives, as does Breq's old enemy, the divided, heavily armed, and possibly insane Anaander Mianaai - ruler of an empire at war with itself. Breq could flee with her ship and crew, but that would leave the people of Athoek in terrible danger. Breq has a desperate plan. The odds aren't good, but that's never stopped her before.

Courtney Milan: The countess conspiracy

Courtney Milan tarjoaa erikoislaatuisen historiallisen rakkausromaanin, jossa päähenkilöiden suuri salaisuus liittyy heidän tieteelliseen työhönsä: The countess conspiracy (NLA Digital Liaison Platform LLC, 2013; ISBN 9781937248208).



Kirjan parivaljakko Sebastian ja Violet ovat paikka paikoin raivostuttavan sekopäisiä ihmissuhdesotkujen aiheuttajia, mutta toisaalta sitten on se että tästä huolimatta romaanissa on paikka paikoin hyvinkin syvällistä sisältöä. Ja erityisesti rupesi ihmetyttämään että kirjan tarinassa on kyse niinkin monimutkaisista asioista kuin perinnöllisyystieteen tilastollisista menetelmistä ja laivakuljetusten logistiikan riskianalyyseistä.

Niinpä kävin netissä katsomassa, mitä kirjailija Courtney Milanista kerrotaan, ja Wikipedia-artikkelin kuvaus oli melkomoisen epätavallinen taustoitus viihdekirjailijalle:

Milan was raised in Southern California. She wrote her first book at the age of ten, and intended to be an author from a young age. After failing spectacularly at this, she changed her mind. She received a double major in mathematics and chemistry from Florida State University in 2000, and went on to get a Master's degree in Physical Chemistry from UC Berkeley in 2003, where she did research on computer models of glassy behavior.

She then went to the University of Michigan school of law, where she graduated summa cum laude, after which she clerked for Alex Kozinski of the 9th Circuit, followed by Retired Associate Justice Sandra Day O'Connor and Associate Justice Anthony Kennedy of the Supreme Court of the United States. She was a law professor at Seattle University School of Law for several years, teaching contracts and intellectual property, before quitting to write full-time.

Romaanissa kerrotaan siitä, miten vaikeaa naisen oli osallistua tieteelliseen tutkimukseen 1800-luvun Englannissa, ja miten vähäarvoisina naisia muutenkin yhteiskunnassa pidettiin, lähinnä vain miesten omaisuutena.

Violet on upea romaanin päähenkilö rikkinäisyydestään huolimatta, tai ehkä juuri siksi, eikä Sebastiankaan pahasti alakynteen jää, huolimatta siitä että hänen älyllinen kapasiteettinsa ei ole aivan Violetin tasoa.

Kirjassa on hauskoja kohtauksia, muun muassa se jossa Sebastian pitää tieteellistä luentoa orvokeista (Viola). Luennoidessaan hän tunnustaa rakkautensa Violetille ilman että kukaan muu yleisössä sitä tajuaa.

Välillä tekstistä tuli mieleen, että kirjoittaja hupailee lukijan kanssa piilottaen tarinaan tiedehistoriaan viittaavia koukkuja. Tämä on aikalailla toisin kuin esimerkiksi Dan Brownin kirjoissa, jotka ovat kuin kopioitu Wikipediasta, sillä erotuksella että Wikipedian teksti on sujuvampaa ja siellä on vähemmän virheitä. Milan ei tekstissään kompastele, ja viittaukset evoluutioteorian tilastolliseen perustaan hoituvat ikään kuin sivulauseissa, asiaa stressaamatta, ymmärryksellä briljeematta.

Niin, ja sanottakoon vielä sekin että tässäkään Milanin kirjassa ei kansikuvan naisihminen vastaa ollenkaan sitä kuvaa Violetista minkä romaani tarjoaa.

Sebastian Malheur is the most dangerous sort of rake: an educated one. When he's not scandalizing ladies in the bedchamber, he's outraging proper society with his scientific theories. He's desired, reviled, acclaimed, and despised -- and he laughs through it all.

Violet Waterfield, the widowed Countess of Cambury, on the other hand, is entirely respectable, and she'd like to stay that way. But Violet has a secret that is beyond ruinous, one that ties her irrevocably to England's most infamous scoundrel: Sebastian's theories aren't his. They're hers.

Tony Parsons: Onnen kiertotie

Tony Parsons kirjoittaa romanttisia viihderomaaneja miehen näkökulmasta, eikä voi kieltää etteikö hänellä olisi sana ja tarinan kertominen hallussaan: Onnen kiertotie (Like, 2005; suom. Mervi Hangasmäki; ISBN 952-471-589-9).



Kirjan päähenkilö Alfie opettaa ulkomaalaisille englantia, ja samalla hän yrittää toipua vaimonsa kuolemasta sukellusonnettomuudessa. Ylipainoinen ja moniongelmainen Alfie on paikka paikoin melkoisen raivostuttava romaanihahmo, mutta jotenkin vain Parsons sai tarinan rullaamaan ja mielenkiinnon säilymään. Melkoinen kirjoittajataituri tässä on kyseessä.

Alfie Budd on löytänyt unelmiensa naisen, jonka kanssa haluaa elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. Hän ja hänen vaimonsa viettävät aikaa rakastuneina ihanassa avioliitossa, matkustelevat eteläisillä saarilla - mutta kohtalo puuttuu peliin, meri möyrii kun pariskunta sukeltelee, ja vaimo on poissa. Nuori leskimies Alfie palaa takaisin Englantiin vain todetakseen, että elämän muutkin tukipilarit ovat romahtamaisillaan. Hän sukeltaa suin päin yhden illan suhteiden vapahdukseen ja etsii mielenrauhaa Tai Chista oppaanaan vanha kiinalaismies George Chang. Pysyvä ihmissuhde ja perhe, kuka sellaiseen utopiaan enää jaksaa uskoa? Mutta kohtalolla on Alfielle takataskussa vielä yhtä ja toista, ja pikkuhiljaa Alfie alkaa huomata että elämä hymyilee sittenkin. Eikä onnellinen ihmissuhde olekaan niin kaukana kuin Alfie aluksi luulee.

Jayne Ann Krentz: Sizzle and burn

Jayne Ann Krentz tarjoaa fantasiaromaanin, jossa monenmoinen paranormaali keksintö on arkipäivää ja salaliittoteoriat totisinta totta: Sizzle and burn (Piatkus, 2009; ISBN 978-0-7499-0900-0).



En tiennyt mitä romaanilta odottaa, ja luinkin sitä muutama kymmenen sivua, kunnes tajusin että tässä paranormaalisuudessa ei ole päätä eikä häntää, ja älysin lopettaa.

When Raine Tallentyre made the mistake of revealing her paranormal abilities, her most recent romantic relationship came to a hasty end. Her Aunt Vella, a gifted but troubled soul, had told her years ago to keep her talents a secret. And now that poor Aunt Vella-her last blood relative-has died, Raine has resigned herself to a lonely life.

But when she journeys to Shelbyville, Washington, to clear out Aunt Vella's house, Raine's highly developed sensitivity leads her to a horrifying discovery: a young woman bound and terrified in a basement storage locker. The victim has survived, but the culprit is still on the loose. Without warning, a new man enters Raine's life-investigator Zack Jones. Surprisingly, Zack isn't repelled by her powers: in fact, he has them himself. While Raine hears voices, Zack sees visions and within hours of their meeting, Raine experiences an intense, thrilling intimacy-mental, emotional, and physical-she never dared to expect.

There's one complication, however: Zack Jones is working for the Arcane Society. This secret organization, dedicated to the study of paranormal phenomena, shattered Raine's family with an act of betrayal long ago, and she's not about to trust them now. But as a killer makes her his target, and a cabal of psychic criminals known as Nightshade operates in the shadows surrounding them, Raine and Zack must rely not only on their powerful abilities but on each other.

Jilly Cooper: Jump!

Jilly Cooperin viihderomaanissa on 921 sivua, ja kirjan sivuilla riittää hevosurheilun maailmasta kertovaa saippuaoopperaa yllin kyllin: Jump! (Corgi Books, 2011; ISBN 978-0-552-15780-3).



Ehkä kaikkein hämmentävintä tässä kirjassa oli sen henkilöhahmojen epämiellyttävyys, sillä päähenkilö Ettaa lukuunottamatta kirjasta ei tuntunut löytyvän juuri yhtään hahmoa jota ei olisi ajan mittaan (ja useimmiten saman tien) ruvennut inhoamaan. Ja Etta-rouva puolestaan on kiltti, ystävällinen, iästään huolimatta hyvin säilynyt naisihminen, jolle sattuu ja tapahtuu, erityisesti silloin kun hän joutuu miehensä ja lastensa pompoteltavaksi.

Luin kirjasta vähän toistasataa sivua, selaten tarinaa sieltä täältä, luntaten loppuratkaisun. Ihmetyttää että tämän kaltainen romaani on myyntitilastojen kärkipaikoilla, mutta ehkä syynä on se että kaikessa liioittelevuudessaan tarinassa on jotain perienglantilaista, vaikkakin totaalisen yliampuvalla tavalla kerrottuna.

Jilly Cooper returns to horses in a fabulously entertaining romp through the world of jump racing. Etta Bancroft - sweet, kind, still beautiful - adores racing and harbours a crush on one of its stars, the handsome, high-handed owner-trainer Rupert Campbell-Black.

Susan Mallery: When we met

Susan Malleryn viihderomaanin henkilökaarti on suorastaan uskomaton, eikä juonikaan viihteellisyydessään voisi juuri sokerisempi olla: When we met (HQN, 2014; ISBN 978-1-4603-3118-7).



Kirja kertoo amerikkalaisesta pikkukaupungista Kaliforniassa. Miespuoliset henkilöhahmot ovat lähestulkoon sarjakuvahahmoja: amerikkalaisen jalkapallon tähtiä tai entisiä ammattisotilaita. Ja vaikka naiset eivät ehkä ole yhtä sarjakuvamaisia, niin melkoisen kiiltokuvamaisia kuitenkin. Luin kirjaa jonkin matkaa ihan vain sen vuoksi että tarina on jotakuinkin uskomaton, mutta ei tätä pitkään pysty lukemaan, sen verran päiväunimaista tekstiä kirjasta löytyy.

Angel Whittaker earned his scars the hard way, but the scars that can't be seen are the ones that haunt him the most. Since he moved to Fool's Gold, California, he's cobbled together a life for himself as a bodyguard trainer. If he's not exactly happy, at least his heart is safe. Working with pro-football superstars taught tough-talking PR woman Taryn Crawford one thing--she can go toe-to-toe with any man. But then dark, dangerous former Special Ops Angel targets her for seduction...and challenges her to resist his tempting kisses.

Tony Parsons: Mies ja poika

Tony Parsons kertoo miehestä, jolla tuntuu olevan kaikki hyvin - työpaikka, avioliitto, lapsi - mutta joka menettää kaiken, omasta syystään: Mies ja poika (Like, 2011; suom. Juha Ahokas; ISBN 978-952-01-0682-9).



Parsons kirjoittaa selkeästi ja sujuvasti, teksti vetää mukanaan. Tosin suomennoksessa jotain englantilaisen yhteiskunnan vivahteista häviää, vaikka hyvää työtä teksti onkin.

Kirja toi tyyliltään mieleen naisille suunnatut chick lit -teokset, sillä tavalla muutettuna että naisnäkökulman sijasta katsotaan asioita miehen silmin. Kun selvittelin teoksen taustoja kävi ilmi, että tälle kirjallisuuden tyylilajille on nimikin, man lit, ja että Parsons on sen menestyksekkäimpiä edustajia.

Teos voitti vuonna 2000 British Book Awards -palkinnon, ja romaanilla on kaksi jatko-osaa: Mies ja vaimo ja Pojista miehiä. Siinä määrin tiukasti romaani koukutti, että pistin oitis kummatkin romaanit kirjastosta varaukseen, ja näiden lisäksi myös romaanin Onnen kiertotie. Ei voi mitään, täytyy lukea lisää.

Lontoolainen tv-tuottaja Harry Silver on tyytyväinen: hänellä on kaunis vaimo, kiva pikkupoika ja hyvä työ. Eräänä yönä Harry etsii nuoruuttaan toisen naisen vuoteesta ja kuvio romahtaa. Gina-vaimo lähtee maapallon toiselle puolelle. Pian Harry menettää työnsä. Hän jää kaksin pienen poikansa kanssa, ja kuten miljoonat naiset ennen häntä, hän saa huomata, että perheen ja työelämän yhdistäminen ei ole ollenkaan helppoa.

Jim Butcher: Storm front

Jim Butcher aloittaa Dresden files -fantasiaromaanien sarjan teoksella, jossa Chigagossa toimiva velho saa poliisilta selvitettäväkseen kummallisen kaksoismurhan: Storm front (Roc, 2000; ISBN 978-0-451-45781-3).



Butcher sekoittaa fantasiakirjallisuuden elementtejä kovaotteisen jännärin kerrontaan, ja homma toimii jopa yllättävän hyvin, sillä taikuuden elementtejä ei viljellä liian paljon. Kerronnassa on tiukkaa huumoria, vaikka paikoitellen tuntui naseva sanailu liiankin itsetarkoitukselliselta tyylikeinolta.

Romaanisarjassa on ilmestynyt monenmonta teosta, ja tätä voisi lukea enemmänkin.

Harry Dresden is the best at what he does. Well, technically, he's the only at what he does. So when the Chicago P.D has a case that transcends mortal creativity or capability, they come to him for answers. For the "everyday" world is actually full of strange and magical things - and most of them don't play well with humans. That's where Harry comes in. Takes a wizard to catch a - well, whatever. There's just one problem. Business, to put it mildly, stinks. So when the police bring him in to consult on a grisly double murder committed with black magic, Harry's seeing dollar signs. But where there's black magic, there's a black mage behind it. And now that mage knows Harry's name. And that's when things start to get... interesting.

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Stephen Chboskyn romaani Elämäni seinäruusuna kertoo nuoren ihmisen vaikeuksista keskellä aikuiseksi kasvamisen ongelmia. Romaani on suomennettu, mutta luin sen alkuperäisenä versiona: The perks of being a wallflower (Simon & Schuster, 2012; ISBN 978-1-47110-048-2).



En tiennyt yhtään mitä romaanilta odottaa, ja suuresti yllätyin. Tarina kerrotaan päähenkilö Charlien kirjoittamien kirjeiden kautta, lyhyinä katkelmina joissa Charlie kertoo onnen hetkistään ja suruistaan, ystävistään, perheestään. Kertomisen tapa tuntui aluksi oudolta, mutta kirjeet imaisivat mukaansa, etäännyttävästä kerrontatavasta huolimatta.

Kirja on suunnattu nuorille lukijoille, mutta mitenkään vähättelevä se ei ole, vaan mukana on hyvinkin synkkiä aineksia, kuten ystävän itsemurha ja sen taustalla olevien syiden pohdiskelu. Päähenkilö Charlie on sisäänpäin kääntynyt älykäs nuori ihminen, kasvamassa irti lapsuudesta, kohti aikuisuutta. Monesta asiasta hän ymmärtää paljon, enemmän kuin hänen ympärillään olevat aikuiset tajuavat, mutta toisista asioista hän taas ei tajua mitään, kunnes elämä opettaa, ehkä niin voisi sanoa.

Kirja on rujon karhea, koskettava, todentuntuinen. Ei uskoisi että tästä on tehty elokuvakin.

Charlie is a freshman. And while he's not the biggest geek in the school, he is by no means popular. Shy, introspective, intelligent beyond his years yet socially awkward, he is a wallflower, caught between trying to live his life and trying to run from it. Charlie is attempting to navigate his way through uncharted territory: the world of first dates and mix-tapes, family dramas and new friends.

Anita Loos: A girl like I

Anita Loos kertoo pitkän elämänsä alkupuolesta melkoisen omaperäisellä tavalla, ikään kuin tuttavalleen jutustellen, mennen hyvin yksityisiin asioihin samalla kun lukijaa mietityttää missä määrin kaikki kerrotut asiat tapahtuivat juuri niin kuin Loos niistä kertoo: A girl like I (The Viking Press, 1966).



Kirjailijan elämästä löytyy pitkänpuoleinen artikkeli Wikipediasta, ja sitä oli pakko lueskella jotta tämän kirjan kertomuksia sai jotenkuten sovitettua raameihin. En kirjaa lukenut alusta loppuun, vaan sieltä täältä otteita, mutta yllättävän pitkäänkin saatoin tarinaan mukaan tempautua, niin taitava kirjoittaja tässä on kyseessä.

Kirjasta käy ilmi melkoisen laaja yleissivistys, vaikka kouluja ei tullut käytyäkään, ja Wikipedia puolestaan kertoi missä määrin Loosin kirjoittamiin juttuihin voi luottaa, sillä hänellä oli tapana värittää asioita, muun muassa väittää olevansa paljon nuorempi kuin todellisuudessa olikaan.

The author wickedly remembers and delectably recounts the scandals, gossip and glorious intimacies of the golden age of Hollywood.

Michael Langford, Anna Fox ja Richard Sawdon Smith: Langford's basic photography - the guide for serious photographers

Mitä pitäisi sanoa valokuvausoppaasta, jonka ensimmäinen painos ilmestyi yli 50 vuotta sitten? Aikamoinen kestosuosikki on tämä Michael Langfordin aikoinaan kirjoittama ja nyttemmin Anna Foxin ja Richard Sawdon Smithin päivittämä teos: Langford's basic photography - the guide for serious photographers (Focal Press, 2010; ISBN 978-0-240-52168-8).



Tämä oppaan yhdeksäs painos ilmestyi vuonna 2010, jolloin digivalokuvaus alkoi olla jo valtavirtaa ammattivalokuvaajienkin parissa, mutta oppaan sisältö kuvastaa melkoisesti filmikameroiden maailmaa. Sinänsä filmikameroiden vahva painotus ei haittaa, mutta monet asiat on digikameroissa hoidettu automatiikan ansiosta tavoilla joiden huomiointi vaatisi teoksen perinpohjaista uudelleen organisointia.



Toisaalta teos kiinnostaa nostalgian näkökulmasta, sillä itsekin opiskelin kameran käytön perusteet kun filmi oli vielä voimissaan. Ensimmäinen oma kamerani oli Minolta XG-1, johon hankitulla 50-millisellä linssillä opettelin kameran käytön perusteita. Moni asia oli hankalaa, mukaan lukien värifilmin kehittämisen hitaus ja se että kovin paljon valokuvia ei pystynyt ottamaan, niiden kalleudesta johtuen.

Nykyään tilanne on toinen, sillä digikamerassa ei yhden kuvan hinnaksi tule juuri mitään. Neljällä käyttämälläni digikameralla olen yhteensä ottanut noin 500 000 valokuvaa. Toki voi kysyä olenko oppinut valokuvaamisesta sen enempää kuin filmikameroillakaan.

James Craig: The circus

James Craigin rikosromaani on tunnelmaltaan mustavalkoinen, eikä maailman tilasta ole kirjailijalla juuri hyvää sanottavaa, sillä teoksen nimikin viittaa siihen että vaihdetaan vallassapitäjät sitten keneen tahansa niin sama korruptoitunut meno jatkuu aina vaan: The circus (Constable & Robinson, 2013; ISBN 978-1-47210-037-5).



Kyyninen rikospoliisi keskellä väkivallan kierrettä, tämä on teossarjan romaanien lähtökohta, mutta onneksi päähenkilön kyky asettaa asioita tärkeysjärjestykseen tuo jonkinlaista vastapainoa juonielementeille, joista juuri yksikään ei onnellisesti pääty. Poliisi Carlylen kyynisyydessä on jonkinlaista salaviritteistä idealismia, joka jaksaa kannatella tämänkin romaanin tarinaa, vaikka tuntuikin että vastaavia kirjoja on tullut vastaan jo kymmenittäin.

When the body of journalist Duncan Brown is found in the back of a rubbish truck, Inspector John Carlyle is thrown into the middle of a scandal that threatens to expose the corrupt links between the police, the political establishment and the hugely powerful Zenger media group.

Mary Balogh: Only a promise ja Only a kiss

Mary Balogh kirjoittaa helppolukuisia historiallisia viihderomaaneja, joista ei lukemisen jälkeen jää mieleen juuri mitään, mutta toisaalta lukeminen on siinä määrin helppoa että mikäs näihin on tarttuessa. Ja siellä täällä on kirjoittajalla ollut jotain ajatustakin kirjoja kirjoittaessaan, eikä sitäkään voi jättää huomiotta että melkolailla taitoa vaatii sellaisen tekstin kirjoittaminen joka ei kauheammin kompastelua aiheuta.

Only a promise (Piatkus, 2015; ISBN 978-0-349-40531-5)

Ralph Stockwood prides himself on being a leader, but when he convinced his friends to fight in the Napoleonic Wars, he never envisioned being the sole survivor. Racked with guilt over their deaths, Ralph must move on...and find a wife so as to secure an heir to his family’s title and fortune.

Since her Seasons in London ended in disaster, Chloe Muirhead is resigned to spinsterhood. Driven by the need to escape her family, she takes refuge at the home of her mother’s godmother, where she meets Ralph. He needs a wife. She wants a husband. So Chloe makes an outrageous suggestion: Strike a bargain and get married. One condition: Ralph has to promise that he will never take her back to London. But circumstances change. And to Ralph, it was only a promise.

Only a kiss (Piatkus, 2015; ISBN 978-0-349-40533-9)

Since witnessing the death of her husband during the wars, Imogen, Lady Barclay, has secluded herself in the confines of Hardford Hall, their home in Cornwall. The new owner has failed to take up his inheritance, and Imogen desperately hopes he will never come to disturb her fragile peace.

Percival Hayes, Earl of Hardford, has no interest in the wilds of Cornwall, but when he impulsively decides to pay a visit to his estate there, he is shocked to discover that it is not the ruined heap he had expected. He is equally shocked to find the beautiful widow of his predecessor's son living there. Soon Imogen awakens in Percy a passion he has never thought himself capable of feeling. But can he save her from her misery and reawaken her soul? And what will it mean for him if he succeeds?

Marco Antonini: Experimental photography - a handbook of techniques

Marco Antonini et al. ovat kirjoittaneet monipuolisen ja monipolvisen opaskirjan tavoista tehdä valokuvia normaalista poikkeavia tekniikoita käyttäen: Experimental photography - a handbook of techniques (Thames & Hudson, 2015; ISBN 978-0-500-54437-2).



Netin valokuvaukseen liittyvillä palstoilla on joskus pohdintaa ja jopa esimerkkejä erikoisista tavoista käyttää kameratekniikkaa, mutta tämän kirjan esimerkit ovat kyllä kaikkein erikoislaatuisimmasta päästä.

Moni kirjan artikkeleista käsittelee ikään kuin kokonaista elämäntyötä teknisten detaljien parissa, eikä voi sanoa että opas suoranaisesti antaisi valmiuksia kokeilla näitä mahdollisuuksia. Mutta kiinnostusta ja innostustakin kirja voi aihepiiriinsä herättää, ja lisätietoa tietysti löytyy netistä kun ensin tietää mitä etsiä.

The first handbook to systematically detail experimental photographic techniques that manipulate conventional camera technology to create stunning images.

Kai Ekholm: Tähtisilmä

Luin Kai Ekholmin dekkarin perä-perää Jari Järvelän jännärin Tyttö ja seinä kanssa, ja pakostakin tuli mieleen vertailla niin teosten kerrontaa kuin tematiikkaakin. Joka tapauksessa varsin omaperäinen on tämä 1990-luvun talousromahdusta peilaava romaani: Tähtisilmä (Atena, 2016; ISBN 978-952-300-193-0).



Ekholm kirjoittaa nopearytmisesti, paikoin melko lailla leveällä pensselillä maalaillen, jossain määrin pilkettä silmäkulmassa viljellen. Rahanhimoiset pankkiirit ja keljut päättäjät saavat aikalailla satikutia, ja vaikka tarinassa on nimellisesti kyse yli kahdenkymmenen vuoden takaisista tapahtumista, riittää kirjan juonessa piikkejä tämänkin ajan ilmiöihin ja tapahtumiin.

Jari Järvelän jännäritrilogian päättävä Tyttö ja seinä on siinä määrin kova verrokki, ettei Ekholmin teos tuntunut ihan niin kovalta suoritukselta kuin jos olisin lukenut sen jonkin vaatimattomamman teoksen tuntumassa.

Mainio kertomus tässä joka tapauksessa on, vaikkakin romaanin loppuhuipentuma sai päätä puistelemaan, ja vertaamaan siihen pröystäilemättömään eleganssiin jolla Järvelä oman romaanitrilogiansa päätti.

Kaljun ja Kiharan toinen juttu vie laman verisille jäljille Suomenlinna 1995: Isä, äiti, isoisä ja kaksi lasta katsovat auringonnousua Kustaanmiekan valleilla. Äiti silittää lasten hiuksia. Lähestyvässä ruotsinlaivassa japanilaisturistin kamera tallentaa, kun koko perhe hyppää kuolemaansa. Ratkaisemattomaksi jäänyt perhesurma päätyy vuosia myöhemmin Kaljun ja Kiharan etsivätoimiston tutkittavaksi. Etsiväpari yrittää avata menneisyyden arvoituksia, mutta joku on koko ajan heitä askeleen edellä. Ja miten tapaukseen liittyy se, että mielisairaalassa asuva vanha mies osaa piirtää yksityiskohtaisen kuvan kuolleesta perheestä? Jos miehen menneestä piirtämät kuvat ovat totta, ennustavatko nykyiset tuhon ja kuoleman kuvat tulevaa?

Kaljun ja Kiharan toisen tapauksen juuret ovat 1980-luvun talousbuumissa ja sen päättäneessä romahduksessa. Yhden perheen kohtalo avaa ikkunan aikakauteen, jolloin menestyväkin yritys kaadettiin, jos se toi häikäilemättömille pelureille suuret voitot.

FT Kai Ekholm on Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja. Tähtisilmä on itsenäinen jatko-osa Ekhomin esikoisrikosromaanille Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (2013).

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

Jari Järvelä jännäritrilogian viimeisen osan jonottaminen kirjastosta ei kestänyt niin pitkään kuin pelkäsin, ja lukeminen meni yhdessä hujauksessa: Tyttö ja seinä (Tammi, 2016; ISBN 978-951-31-8888-7).



Romaani toi mieleen sekä kovaotteiset jännärit että noir-tyylilajin dekkarit, mutta melkolailla omaperäisesti Järvelä tarinaansa kertoo.

Romaanin päähenkilö Metro on pahassa paikassa venäläisen gangsterin takaa-ajamana. Muutamissa kohdissa tuli mieleen Jason Bourne -jännärien meininki, eikä mitenkään huonossa mielessä, aikamoisella sykkeellä Järvelä tarinaa pyörittää.

Romaanitrilogia teki sen verran ison vaikutuksen, että kirjoihin täytyy kyllä palata jossain vaiheessa uudestaan, tarkistaa onko tarina todellakin niin upea kuin päätösosan luettuani vaikutti. Maailmanluokan jännäritrilogia, kerrassaan.

Arvostelumenestykseksi nousseen Metro-trilogian päätösosa. Metro on nuori kotkalainen nainen. Toisin kuin ikätoverinsa hän ei tee itseään näkyväksi bloggaamalla ja vloggaamalla vaan maalaamalla betoniseinään grafiitteja. Mutta nyt Metro pakenee henkensä edestä sekä poikaystävänsä surmaajaa että venäläistä oligarkkia, jonka kotigalleriasta Metro on tuhonnut muutaman miljoonan euron edestä taidetta.

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Jari Järvelän trilogian toinen osa odotti lukemistaan jonkin aikaa, ja kun lukemisen vihdoin aloitin, romaanin ensimmäinen sivu jotenkin töksähti, tulin miettineeksi olenko sellaisessa mielentilassa että tätä pystyn lukemaan: Tyttö ja rotta (Tammi, 2015; ISBN 978-951-31-8343-1).



Sitten kuitenkin kävi kuten trilogian ensimmäisen romaanin kanssa, luin romaanin yhdellä rykäisyllä, eikä se tehnyt tiukkaakaan, suorastaan ahmin kirjan sivuja, ja melkeinpä toivoin että luettavaa olisi ollut enemmänkin. Tiukka ja tiivis kerronta teki romaanista mahtavan lukukokemuksen, mitään turhaa tai ylimääräistä ei mukana ollut. Yllätyksiä oli sopivan paljon, ja juoni piti kutinsa viimeiselle sivulle saakka.

Tässä leikissä rotta on aina kotona. Oikeastaan tämä ei ole edes leikkiä. Tässä syntyy ruumiita. Berliini. Vallattu talo. Alakertaa asuttaa hupparikansa. Yläkerrassa piilossa katseilta seinänkokoinen signeeraamaton taideteos, josta monet ovat valmiita maksamaan maltaita ja jonka tekijää poliisit ovat jahdanneet jo vuosia. Kun Metro eräänä aamuna palaa graffitikeikalta majapaikkaansa Berliinissä, vastassa on kasa ruumiita. Joukossa on myös hänen läheinen ystävänsä Koskelo. Vallatun talon vintiltä puuttuu kokonainen seinä, jota on koristanut maailmankuulun graffititaiteilija Banksyn työ. Kun työ ilmestyy nettihuutokaupan sivuille, Metro päättää puuttua asiaan. Ajojahti vie Metron takaisin Kotkaan, jonka hän uskoi hylänneensä ikuisiksi ajoiksi. Kotikaupungissaan hän joutuu kohtaamaan paitsi vartijan joka tappoi hänen rakastettunsa, myös vanhat ystävät jotka ovat pettäneet hänet. Pian takaa-ajajasta tulee takaa-ajettu.

Kotkalaisen Jari Järvelän dekkaritrilogian toinen osa Tyttö ja rotta jatkaa arvostelumenestykseksi nousseen Tytön ja pommin tarinaa.

Lauri Laukkanen: Camp Creative - luova valokuvaus ja kuvankäsittely

Lauri Laukkanen perehdyttää lukijan näyttävien valokuvien tekemiseen, ja erityisesti mainosten maailma tuntuu olevan tekijän ominta aluetta: Camp Creative - luova valokuvaus ja kuvankäsittely (Docendo, 2015; ISBN 978-952-291-185-8).



Kirjassa on kaksi aikalailla erilaista osaa. Ensimmäisessä osassa pohditaan luovuuden merkitystä ja harjoitellaan ideointia esimerkiksi sana-assosiaatioiden avulla. Toisessa osassa taas käydään läpi Photoshop-ohjelman mahdollisuuksia esimerkkien pohjalta. Lukijalle selviää miten mainoskuvista löytyvät suorastaan epäinhimillisiltä näyttävät ihmishahmot saavat muotonsa tietokoneen kuvaruudulla.

Suomen ensimmäinen kattava luovuutta, valokuvaamista ja luovaa kuvankäsittelyä käsittelevä teos - käsikirja kaikille niille, jotka haluavat tutkia ja kehittää omaa luovuuttaan.

Mitä on luovuus? Voiko kadonneen luovuuden oppia uudelleen? Miten sitä voidaan kehittää? Miten ideoita toteutetaan, ja kuinka tavoitteita asetetaan? Kirjan ensimmäinen osa vastaa muun muassa näihin luovuutta ja ideointia käsitteleviin kysymyksiin. Se käsittelee luovuutta käytännön tasolla sisältäen myös harjoitteita, vinkkejä ja tekniikoita, jotka auttavat lukijaa saavuttamaan oman luovuutensa maksimaalisen tason. Kirjan pääpaino on kuitenkin luovassa valokuvaamisessa ja kuvankäsittelyssä. Mikä on "tavallisen" ja luovan valokuvaamisen ero? Mitä ihmettä tarkoittaa visuaalinen identiteetti ja miksi sen löytäminen on valokuvaajalle tärkeää? Kuinka keksitään luovia tarinoita ja kuvaideoita? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyy vastaus kirjan toisesta osasta.

Koko kirjan näkökulma on käytännönläheinen, ja erityisesti sitä on kuvankäsittelyosio. Siinä lukija oppii askel askeleelta kaikki tarvitsemansa tekniikat luovien valokuvien ja ideoiden toteuttamiseen kattavien case study -tyyppisten esimerkkitapausten kautta.

Lauri Laukkanen on yksi maailman nuorimmista kansainvälisesti työskentelevistä mainosvalokuvaajista ja -ohjaajista. Mediatuotantoyhtiönsä pyörittämisen ohessa hän kiertää maailmaa opettaen workshopeissa sekä luennoiden luovuudesta, valokuvaamisesta ja yrittäjyydestä messuilla, kouluissa ja eri järjestöissä. Nämä kiitetyt luovuutta ja luovaa valokuvaamista käsittelevät luennot herättivät kustantajan kiinnostuksen ja johtivat pitkän suunnitteluprosessin kautta tämän teoksen syntyyn.

Homer Hickam: Crater

Homer Hickam on kirjoittanut erikoislaatuisen tieteisromaanin, jossa on sekä omaperäistä otetta että kummallisuutta kerrakseen: Crater (Thomas Nelson, 2012; ISBN 9781401686208).



Kirja aloittaa Helium-3 -romaanisarjan, joka sijoittu tulevaisuuteen, Kuun pinnalle, missä louhitaan Helium-3-isotooppia energian tuottamiseksi. Hickam on ikään kuin ottanut villin lännen tarinat, sekoittanut mukaan elementtejä rekkakuskien työnkuvasta, ja maustanut sopan teknologisilla välipaloilla.

Mitä ilmeisimmin Hickamia kiinnostaa tulevaisuus, ja hän tuntuu olevan tavattoman innostunut Kuun valloittamisesta, ja tähän liittyvistä mahdollisuuksista. Samalla tuntuu siltä, että tässä innostuksen puuskassa on unohtunut pitää tarina edes jotakuinkin uskottavana, puhumattakaan siitä, että ihmishahmot tuntuvat kovin luonnosmaisilta ja tekstissä on paikoitellen tavattomasti tyhjäkäyntiä. Toisaalta voi ajatella niinkin, että tämä on tarkoituksellista, että mahdottomat tarinankäänteet ikään kuin toimivat etäännyttävinä elementteinä ja saavat lukijan itse miettimään asioita.

Kirjan kohdeyleisö lienee nuoremmat lukijat. Kirjassa on melkolailla tieteeseen ja tekniikkaan liittyvää kuvausta, ja Hickam tuntuu melkolailla tietävän mistä kirjoittaa, paikoitellen suorastaan nörttimäistä innostusta on havaittavissa. Toisaalta sitten on myös tekstiä joka tuntuu poliittiselta tai uskonnolliselta propagandalta, ja se istui muuhun kokonaisuuteen huonosti.

It's the 22nd Century. A tough, pioneering people mine the moon for Helium-3 to produce energy for a desperate, war-torn Earth.

Sixteen-year-old Crater Trueblood loves his job as a Helium-3 miner. But when he saves a fellow miner, his life changes forever. Impressed by his heroism, the owner of the mine orders Crater to undertake a dangerous mission. Crater doubts himself, but has no choice. He must go.

With the help of Maria, the mine owner's frustrating but gorgeous granddaughter, and his gillie—a sentient and sometimes insubordinate clump of slime mold cells—Crater must fight both human and subhuman enemies. He'll battle his way across a thousand miles of deadly lunar terrain and face genetically altered super warriors in his quest to recover an astonishing object that will alter the lives of everyone on the moon.