Sarah Long tarjoilee kevyenpuoleisen viihderomaanin jossa ihmissuhteet menevät melko lailla solmuun kunnes on loppuratkaisun hetki: The next best thing (Random House, 2009; ISBN 978-1-4090-6583-8).
Parasta romaanissa on arkisten rutiinien kohtalaisen tarkkanäköinen kuvaaminen, mutta neljän päähenkilön sielunmaisema jää jotakuinkin viitteelliseksi.
At thirty-five, Jane realises something rather disturbing. She thought she had her life perfectly balanced: working from home as a a freelance translator allows her to keep her financial independence, spend time with her daughter and escape office politics. But somehow, instead of combining a rewarding career with a satisfying mother-daughter relationship, she's become an all-purpose dogsbody, rushing from crisis to crisis and combining missing deadlines with repairing the dishwasher. Rupert is also leading the life he planned: a job in the city, glamorous girlfriend, plenty of money. But he's beginning to have doubts about the dull-but-sensible route he's chosen -- and to realise it's just possible he wants more out of life. So when he and Jane meet, each escaping their day-to-day life with a stolen afternoon in the peace of the cinema, they both start to wonder whether it's really enough to settle for the next best thing...
Kuvaus siitä miten arjen rutiinit vievät mukanaan kantaa tarinaa, ja kieltämättä jäin koukkuun, oli saatava selvää miten kirjailija henkilöidensä elämän päättää lopulta järjestää. No, onnellinen loppu siellä häämöttää, se lienee alusta alkaen selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti