Jussi Aalto tarjoaa kokoelman juuri sitä mitä teoksen nimi sanoo, kirjan verran ihmisten muotokuvia: Muotokuvia (1986).
Ei kai tässä muuta liene sanottavissa kuin että taito on valokuvaajalla hallussa.
Ja mistä johtunee että parhaita valokuvia tuntuivat olevan ne, joiden kohteet olivat tuntemattomia? Julkisuuden henkilöistä otetut muotokuvat olivat taitavia nekin, mutta jotenkin kuluneita, väsyneitä - ehkä näiden ihmisten kuvia on tullut nähneeksi jo aivan liikaa.
Tuntisitko ketään?
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti