Ei kai tässä muu auta kuin todeta oma sivistymättämyyteni ja yrittää korjata tilanne. En ollut Jyrki Pellisen tuotannosta tietoinen ennen kuin hänestä huomasin maininnan jossain kirjablogissa. Helmetistä löytyi tämmöinen teos jonka nimi oli sopivan outo: Sadevesirakkaus (Lasipalatsi, 2005; ISBN 952-5439-90-9).
Pellinen sai hämmennyksiin, mutta samalla tuntui että tässä järjestellään lukijan päänuppia oudolla tavalla uusiksi. Konkreettinen limittyy abstraktiin, ja jossain syvällä tuntuu kuin elämä olisi. Tässä näyte:
Aamu on kaunis.
Kahvipöydällä on
kaikenlaisia pontimia.
En myöskään puhu.
Sanojeni viittausarvo on olematon.
Ja jos tuo edellä ollut lyhyt runo ei vielä iskenyt, tässä vielä lyhyempää, yllättävää:
Aurinko ihmisten kasvoilla
ryöstää kesän
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti