J. G. Granö: Altai - vaellusvuosina nähtyä ja elettyä

J. G. Granö kertoo matkoistaan jylhissä Altain maisemissa tässä hienossa vuosina 1919 ja 1921 ilmestyneen teoksen uusintapainoksessa: Altai - vaellusvuosina nähtyä ja elettyä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993; ISBN 951-717-733-X).



Granöstä olin tätä ennen lukenut teoksen Sinisten maisemien mies - J.G. Granön tutkijantie 1882-1956, joka säväytti sekä hienoilla Granön ottamilla valokuvilla että tarinalla suomalaisesta tutkijasta joka oli aikansa huippua.

En Granön tarinaa sen kummemmin lähtenyt selvittelemään, kunnes sain ystävältä lainaan tämän kirjan, joka osoittautui aarreaitaksi.

Sen lisäksi että Granö oli erinomainen tutkija ja taitava valokuvaaja, osasi hän myös kirjoittamisen taidon. Kirja koostuu ikään kuin matkapäiväkirjan muotoon kirjoitetuista kuvauksista joissa tutustutaan Altain alueen luontoon, geologiaan ja ihmisiin.

Ja hyvinkin tarkkasilmäinen havainnoitsija Granö on, esimerkiksi hänen kuvauksensa retkillä mukana olleista oppaista olivat uskottavia ja osuvia, suorastaan tuli mieleen venäläisen klassikkokirjallisuuden kertomukset, esimerkiksi Gogol.

Granö ei liioittele tai turhia maalaile, mutta tarkoilla havainnoillaan ja osuvilla kuvauksillaan hän piirtää kuvan elämästä Venäjällä 1900-luvun alkupuolella, esimerkiksi siitä miten niukkaa elanto monin paikoin oli.



Eräänkin kerran hän sattui palkkaamaan itselleen oppaan joka ei tuntenut retken kohteena olevia seutuja ollenkaan, mutta pystyi Granöä haastattelussa kuitenkin hämäämään. Oppaaksi pääseminen oli tietysti iso juttu miehelle joka eli jatkuvassa nälässä, suorastaan nälkäkuoleman partaalla, sillä reissussa sai sentään ruokaa vatsaansa.

Niin, ja ne valokuvat: Granö totisesti osasi valokuvata. Maisemien lisäksi kirjassa on ihmisten muotokuvia, ja tässäkin Granö onnistuu kuvaamaan kohteensa tarkasti ja uskottavasti.