Sain ystävältä vinkin tästä M. L. Stedmanin romaanista, joka on kirjailijan esikoisteos. Vaikka historialliset rakkausromaanit ei ole genre joka erityisesti kiinnostaisi, tämä tarina tarrasi sinnikkäästi kiinni: Valo valtameren yllä (Karisto, 2013; suom. Leena Perttula; ISBN 978-951-23-5621-8).
Teos kertoo majakanvartijasta ja hänen vaimostaan 1920-luvun Australiassa, maailmassa jossa ensimmäisen maailmansodan kauhut ja sodasta kummunneet kaunat vaikeuttavat ihmisten elämää, niin sodan kokeneiden arpina kuin suhtautumisessa saksalaisiin.
Kirjan aviopari Tom ja Isabel asuvat majakkasaarella, odottavat lasta, rakentavat yhteistä elämäänsä, mutta sitten tulee haaksirikko, monessa mielessä.
Romaanista 50 sivua luettuani tein sen virheen, että luin lopusta mitä siellä kerrotaan, minkä jälkeen romaani oli vähän aikaa tauolla lukemisessa. Mutta kerronta oli sen verran omaperäistä, että jatkoin, ja silloin tarina vei mukanaan, realistisen rosoisesta kerronnasta johtuen. Tosin teoksen loppupuolella oli jonkin verran tyhjäkäyntiä ja hypin tekstiä aika-ajoin eteenpäin lukien lauseen sieltä toisen täältä.
Kirjan erityinen teema on toisaalta äitiys ja lapsen suhde vanhempiin, toisaalta irrallisuus elämästä ja maailmasta, kyvyttömyys muuttaa omaa kohtaloaan vaikka edessä häämöttää katastrofi. Esikoisromaaniksi tämä teos oli harvinaisen kypsä, eikä ole ihme että se on ollut niin suosittu. Helmetissä teosta oli tarjolla peräti 60 kappaletta ja lukijoita riittänee.
Tekstit
alfons
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti