Sergei Lukjanenko: Yöpartio

Venäläistä kauhufantasiaa? Kyllä, sellaistakin on saatavilla suomeksi käännettynä, ja täytyy sanoa että tämä Sergei Lukjanenkon romaani vei mukanaan: Yöpartio (Into, 2012; suom. Arto Konttinen; ISBN 978-952-264-066-6).



Sanottakoon selvyyden vuoksi että Yöpartio tarkoittaa Valon sotureita jotka partioivat yöllä pitämässä kurissa vampyyreitä, ihmissusia ja pahoja velhoja. Ja kun tähän vielä sotketaan venäläisen nyky-yhteiskunnan koukerot ja aimo annos omaperäistä huumoria, tuloksena on melko lailla omintakeinen fantasiaromaani. Harry Potter on tästä kohtuullisen kaukana. Ja lukijatkin tykkäävät, Helmetissä teos oli saanut neljä tähteä (neljä arviota).

Sanottakoon kuitenkin, että aluksi romaani jäi kesken ja odotti pari viikkoa lukemisen jatkamista, syynä se että romaani koostuu useasta erillisesta tarinasta, jotka kylläkin kytkeytyvät toisiinsa mutta ovat kuitenkin itsenäisesti luettavissa. Jotenkin vain into lopahti ensimmäisen tarinan jälkeen, mutta kun sitten taas jatkoin, luin kirjan kerralla loppuun.

Romaanin päähenkilö on Anton Gorodetski, taidoiltaan melko vaatimaton velho, Yöpartion jäsen joka joutuu vedetyksi mukaan Yöpartion ja Päiväpartion välisiin monimutkaisiin valtapeleihin ja juonitteluihin.

Hyvän ja pahan välille on solmittu liitto, jonka mukaan hyvän tekemisestä seuraa lupa tehdä samanarvoinen paha teko, ja päinvastoin. Kumpikin puoli yrittää päästä niskan päälle, mutta juoniminen on hankalaa kun yliluonnollisiin kykyihin kuuluu myös tulevaisuuteen näkeminen.

Kirjasta on jatko-osa juuri ilmestynyt, nimeltään Päiväpartio. Laitoin teoksen varaukseen, siinä määrin Yöpartio
kiinnosti. Seuraava kirja onkin kerrottu pahan näkökulmasta - ja voinee odottaa, että tästäkin suunnasta löytyy yhtä ja toista yllättävää. Jos hyvä käyttää pahoja keinoja hyvään pyrkiäkseen, niin mitä sitten pahalta voi odottaa...