Nyt kun juhlitaan Suomen 100-vuotista historiaa, lienee oikea hetki palata 50 vuotta taaksepäin ja katsoa mitä silloin Suomesta ajateltiin. Heikki Waris kuvaa teoksessaan Suomen kehitystä sadan vuoden ajalta eli nälkävuodesta 1867 alkaen: Muuttuva suomalainen yhteiskunta (WSOY, 1974; ISBN 951-0-00753-6).
Näinä päivinä puhutaan kovasti siitä, että maailma muuttuu ennennäkemätöntä vauhtia ja että mikään ei pysy entisellään. Samanlaisia äänenpainoja on Wariksen kirjassa, liittyen teollistumiseen ja maatalousvaltaisen yhteiskunnan nopeaan katoamiseen. Muutos näyttää olevan pysyvää, mitään uutta siinä ei sinänsä ole.
Mielenkiintoista oli havaita, että vuodet 1965-1967 olivat ainakin joidenkin mittarien mukaan käännekohtia Suomen historiassa, muun muassa sen suhteen kuinka paljon ihmisiä asui maalla verrattuna kaupunkeihin ja kauppaloihin, ja siihen että traktorien määrä ylitti hevosten määrän.
No, suurempi merkitys tulevaan muutokseen oli sillä että peruskoulu alkoi 1970-luvun alussa, ja mahdollisti sen että kyliltä korpien keskeltä oli mahdollisuus opiskelemalla päästä elämässä eteenpäin, mikä siihen asti oli ollut mahdollista vain hyvin harvoille ja valituille.
Kun vuotta 2017 katsotaan 50 vuoden päästä, mikähän mahtoi olla se suurin tekijä joka ennakoi tulevia muutoksia? Hyönteisten määrän dramaattinen väheneminen? Ilmastonmuutoksen ensimmäiset kohtalokkaat askeleet? Tekoälyn haparoivat askeleet?
Tekstit
in the northern hemisphere
20 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti