Robert Galbraithin toinen romaani oli pitkään Helmetissä varattuna ennen kun sain sen käsiini, eikä tarina hassummin kulkenut tälläkään kertaa, vaikka kerronnan tiivistämisen tarvetta kyllä olisi ollut: Silkkiäistoukka (Otava, 2014; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-28012-5).
Kirjassa tutkimuksiaan jatkaa yksityisetsivä Cormoran Strike apunaan sihteerinsä Robin Ellacott, ja näiden kahden erilaisen persoonallisuuden välinen suhde on se pidempi kehyskertomus joka kirjailijalla on sarjaa kirjoittaessa mielessään. Mutta varsinainen dekkarin juoni on klassista englantilaista salapoliisiromaania:
Kun lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa, vaimo kutsuu paikalle yksityisetsivä Cormoran Striken. Tutkimuksissa käy pian selväksi, että miehen katoamiseen liittyy paljon enemmän kuin vaimo luulee. Kirjailija on juuri saanut valmiiksi romaanin, jossa hän maalaa ilkeän muotokuvan lähes kaikista tuntemistaan ihmisistä. Kirjan julkaiseminen tuhoaisi monen elämän. Kun Quine löytyy raaasti murhattuna, Strikella on edessään kilpajuoksu aikaa vastaan. Kuka on tämä säälimätön murhaaja, jonka kaltaista Strike ei ole koskaan ennen kohdannut?
Kovin paljon romaanista ei jäänyt mieleen, paitsi että toimitustyö oli tehty jossain määrin huolellisemmin kuin ensimmäisessä sarjan osassa, eikä pitkiä jaaritteluja ollut yhtä lailla paljon. Hyvä dekkari tämä oli, vaikkakaan ei erityisen omaperäinen tai syvällinen, ja epäilemättä olen laittamassa ensimmäisten joukossa Helmetissä varauksen sarjan seuraavaan osaan, jahka se ilmestyy.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti