Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija

Jaakko Yli-Juonikas on rakentanut unenkaltaisen ja melkolailla absurdin tarinan 1900-luvun alun Suomesta, jossa kansalaissodan hirveydet yhä ovat muistissa mutta uutta maailmaa samalla rakennetaan: Uneksija (Otava, 2011; ISBN 978-951-1-25155-2).



Teoksen esittelytekstissä kuvataan tarinaa näin:

Vuonna 1919 unisaarnaaja Eino Teräs kiertää ympäri Suomea, ja on ammatissaan erityisen suosittu. Eino uinuu kirkkoihin ja juhlasaleihin järjestetyissä sängyissä ja puhkeaa saarnoihin, joita ihmiset tulevat sankoin joukoin ihmettelemään. Saarnojen aikana lukija vajoaa päähenkilön mukana kaoottiseen unimaailmaan: Eino on yhtäkkiä nuori tyttö, jota pirullinen pyöveli Jussila ahdistaa. Hintelä Eino ja romuluinen piikatyttö Saara tapaavat erään saarnatilaisuuden yhteydessä - ja rakastuvat. Groteski lempi tuo helpotusta Einon painajaisiin, ja erikoinen pariskunta alkaa uneksia yhteisestä tulevaisuudesta.

Kirja on melkeinpä novellimainen, kovin isoa kaarta se ei piirrä, ja unikohtaukset vyöryvät päälle tavalla jossa teksti muuttuu lähestulkoon proosarunoksi, mikä suuresti miellytti. Mutta tarinan kaari ei ihan jaksanut kantaa loppuun asti, jonnekin ajatuksen lanka katosi, ja lukija hämmentyi.

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

Robert Galbraithin toinen romaani oli pitkään Helmetissä varattuna ennen kun sain sen käsiini, eikä tarina hassummin kulkenut tälläkään kertaa, vaikka kerronnan tiivistämisen tarvetta kyllä olisi ollut: Silkkiäistoukka (Otava, 2014; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-28012-5).



Kirjassa tutkimuksiaan jatkaa yksityisetsivä Cormoran Strike apunaan sihteerinsä Robin Ellacott, ja näiden kahden erilaisen persoonallisuuden välinen suhde on se pidempi kehyskertomus joka kirjailijalla on sarjaa kirjoittaessa mielessään. Mutta varsinainen dekkarin juoni on klassista englantilaista salapoliisiromaania:

Kun lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa, vaimo kutsuu paikalle yksityisetsivä Cormoran Striken. Tutkimuksissa käy pian selväksi, että miehen katoamiseen liittyy paljon enemmän kuin vaimo luulee. Kirjailija on juuri saanut valmiiksi romaanin, jossa hän maalaa ilkeän muotokuvan lähes kaikista tuntemistaan ihmisistä. Kirjan julkaiseminen tuhoaisi monen elämän. Kun Quine löytyy raaasti murhattuna, Strikella on edessään kilpajuoksu aikaa vastaan. Kuka on tämä säälimätön murhaaja, jonka kaltaista Strike ei ole koskaan ennen kohdannut?

Kovin paljon romaanista ei jäänyt mieleen, paitsi että toimitustyö oli tehty jossain määrin huolellisemmin kuin ensimmäisessä sarjan osassa, eikä pitkiä jaaritteluja ollut yhtä lailla paljon. Hyvä dekkari tämä oli, vaikkakaan ei erityisen omaperäinen tai syvällinen, ja epäilemättä olen laittamassa ensimmäisten joukossa Helmetissä varauksen sarjan seuraavaan osaan, jahka se ilmestyy.

Adam Creed: Death in the sun

Adam Creedin jännärin päähenkilö on poliisi nimeltä Staffe, joka on toipumassa vakavista vammoista Espanjan lämmössä. Mutta kun lähistöltä löytyy kuoliaaksi kidutettu mies, Staffe alkaa selvitellä tapahtunutta: Death in the sun (Faber & Faber, 2012; ISBN 978-0-571-27497-0).



Tämä Staffe-tarina ei sinällään edellyttänyt sarjassa ilmestyneiden aiempien kirjojen lukemista, mutta jossain määrin lukeminen takkusi, enkä ihan päässyt sisään tarinaan.

Varsin taitavasti tarina on kerrottu, eikä poliisijännärien kliseisyys ollut pahimmasta päästä, varsinkin kun tapahtumapaikka oli Espanjan syrjäseudulla missä vanha historia värittää yhä nykypäivää.

Isompaa vaikutusta romaani ei tehnyt, mutta joku päivä voi olla syytä tarttua sarjassa aiemmin ilmestyneisiin romaaneihin.

Jacques Lob ja Jean-Marc Rochette: Snowpiercer 1 - the escape

Tämän sarjakuvan juoni on aika lailla älyvapaa, kertomus junasta joka kiertää maailmaa mukanaan äkkiä iskeneestä jääkaudesta hengissä selvinneet ihmiset: Snowpiercer 1 - the escape (Titan Comics, 2014; ISBN 978-1-7827-6143-3). Kirjoittaja on Jacques Lob, kuvittaja Jean-Marc Rochette ja kääntäjä Virginie Selavy.



Maailmaa kiertävän junan loppuosassa olosuhteet ovat aika lailla epäinhimilliset, kun taas junan alkupäässä eletään suorastaan ruhtinaallisissa olosuhteissa. Tarina kertoo miehestä joka yrittää päästä junan keulaan, mutta ongelmitta se ei onnistu.



Sarjakuvan pohjalta tehty elokuva teki sarjakuvasta suositun, mutta tarina ei kyllä kovin kummoinen ole tässä sarjakuvassakaan.

Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - tarkoitus pyhittää keinot

Tartuin Karim-sarjakuvan toiseen osaan kun en ensimmäisestä vielä oikein saanut selvää mikä se on olevinaan. Tarina kertoo maahanmuuttajien jengistä, joka taistelee olemassaolostaan Turun Varissuolla: Karim - tarkoitus pyhittää keinot (Karonen, 2013; ISSN 2323-999, #2). Kirjoittaja on Toni Karonen ja kuvittaja Harri Honkala.



Vieläkään en ihan tarkasti tiedä, mitä tällä sarjakuvalla haetaan, mutta lukeminen kyllä taisi tyssätä tähän osaan.

Vince Flynn: Pursuit of honour

Vince Flynn kirjoittaa amerikkalaista isänmaallisuutta pullistelevia jännäreitä, ja terrorismijahdissa mikä tahansa on sallittua. Miksihän tämäkin kirja tuli otettua kirjastosta lainaan, sitä ihmettelen: Pursuit of honour (imon & Schuster, 2009; ISBN 978-1-84737-653-4).



No, jonkinlaisen ajankuvan teos joka tapauksessa tarjoaa siitä ajattelusta, joka terroristi-iskujen jälkimainingeissa Amerikkaan on iskenyt.

Tässä kirjassa osoitetaan syyttävällä sormella poliitikkoja ja tiedustelupalvelujen johtoa, jotka eivät sitoudu niihin äärimmäisiin keinoihin joita kirjan sankari Mitch Rapp on epäilemättä valmis ja aulis käyttämään.

Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä

Tämä alunperin saksankielisenä ilmestynyt Ulli Lustin sarjakuva löytyy Helmetistä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mikä ei ole hassummin, ja kirja kyllä ansaitsee tulla luetuksi: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä (Like, 2013; suom. Hannele Richert; ISBN 978-952-01-0871-7).



Kirja kertoo Itävallasta kohti Italiaa liftaamaan lähtevistä kaveruksista, jotka ajautuvat monenlaisiin ongelmiin. Voisi ajatella että teos varoittelee tuntemattomien maiden vaaroista, mutta pikemminkin kyse on ihmiseksi kasvamisesta, nuorten vaikeudesta löytää paikkaansa elämästä ja niistä teoista joihin ihminen on valmis löytääkseen jotakin toisenlaista.



Sarjakuvan sanotaan olevan omaelämänkerrallinen, ja näin voi ajatella olevan, siinä määrin eletyn tuntuista kerronta on. Kuitenkin näkee että sarjakuvan tapahtumien ja niistä kertomisen välillä on tapahtunut melkoinen tovi elämää ja aikuistumista.

Sarjakuvakirjassa on sivuja peräti 462, mikä tuntui välillä lähes mahdottomalta urakalta lukijalle, mutta tarina jaksoi siitä huolimatta kantaa.

Rosoinen, paikoin raju sarjakuvaromaani, kaunokirjallisuudeksi tätä voi kutsua.

Brian Conaghan: When Mr Dog bites

Brian Conaghanin romaanin päähenkilöllä Dylan Mintillä on Touretten oireyhtymä, minkä takia hän käy koulua johon on sijoitettu monenmoisia ongelmatapauksia. Mutta rutiininomaisen sairaalakäynnin yhteydessä Dylanille selviää että hän kuolee kohta, ja niinpä hän laatii listan asioista jotka tehdä sitä ennen: When Mr Dog bites (Bloomsbury, 2014; ISBN 978-1-4088-3833-4).



Kirjan todellisuutta värittää englantilaisen luokkayhteiskunnan huonoiten pärjäävien ihmisten todellisuus, ja tässä porukassa Dylan kavereineen on mielenterveys- ja muiden ongelmiensa takia pohjasakkaa. Mutta se ei haittaa kun Dylan päättää pitää hauskaa ennen kuolemaansa, ja houkuttelee parhaan kaverinsa mukaan suunnitelmaan.

Lukija tajuaa vähitellen, että Dylan on ymmärtänyt asioita pahemman kerran väärin, ja tästä tiedosta syntyvä huumori on paikka paikoin hiukan teennäistä. Tästä huolimatta kirja oli mainio luettava, siinä kerrotaan aikuiseksi kasvamisesta, toisen ihmisen kohtaamiseen liittyvistä ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta, ja ennen kaikkea ystävyydestä ja rakkaudesta. Ei Dylan kyllä ihan mitätön tyyppi ole, vaikka joskus homma lähteekin lapasesta.

Tähän loppuun sopinee laittaa on Dylanin lista asioista jotka hänen tulisi tehdä ennen kuolemaa:

Cool Things To Do Before I Cack It Number One: Have real sexual intercourse with a girl (preferably Michelle Malloy and definitely NOT on a train or any other mode of transport ...if it's possible at her house). Number Two: Fight heaven and earth, tooth and nail, dungeons and dragons that people stop slagging my mate Amir because he smells like a big pot of curry. And, help him find a new best bud. Number Three: Get dad back from the war before ...you-know-what ...happens.

Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - saalis ja saalistaja

Olen perannut lähikirjaston sarjakuvahyllyä, löytäen sieltä paljon sellaista jota en olisi pystynyt kuvitellut olevan olemassakaan. Hyvä esimerkki tästä on vaihtoehtohistoriaa kuvaava kertomus maahanmuuttajien jengistä, joka taistelee olemassaolostaan Turun Varissuolla: Karim - saalis ja saalistaja (Karonen, 2013; ISSN 2323-999). Kirjoittaja on Toni Karonen ja kuvittaja Harri Honkala.



En oikein tiedä, mitä sarjakuvasta ajatella. Kulmikasta kerrontaa, ja jonkinlainen ajatuskin tässä on taustalla, pohdintaa siitä millainen Suomi voisi olla, mutta ihan en tämän 22-sivuisen näytteen perusteella saanut kiinni tarinan ytimestä. Yritystä sarjakuvan tekoon kyllä on nähtävissä.

Timo Holtari, Pekka Laaksonen ja Urpo Vento: Jätkät sen kun porskuttaa

Timo Holtari, Pekka Laaksonen ja Urpo Vento ovat toimittaneet pohjoisen tukkilaiskulttuuriin pohjautuvan tarinakokoelman, jossa kerrotaan siitä miten tukkijätkäksi päästiin tai jouduttiin ja millaisena tukkisavotan elämä näyttäytyy vahvan huumorin siivittämänä: Jätkät sen kun porskuttaa (Weilin + Göös, 1971).



Kirjaan tarttuessani en tiennyt, että tarinakokoelman pohjalta on tehty filmikin, Meiltähän tämä käy vuodelta 1973, ohjaajana Matti Kassila. En tätä filmiä luultavasti ole nähnyt, mutta kirjan huumori on sellaista jonka hyvinkin voi Esa Pakarisen esittämään hahmoon yhdistää.

Tarinat ovat ronskeja, niin kuin olettaa saattaa, ja toistavat hiukan samoja kaavoja, mutta kyllä aika ajoin hymyilytti tämä tukkilaiselämän jätkämäisyys ja siihen liittyvä tapa puhua asioista huumorin keinoin. Menneen maailman henkeä näissä kertomuksissa on.

Jonathan Tropper: One last thing before I go

Jonathan Tropperin kirja kanteen on käytetty räväkkää fonttia, ikään kuin huumorimielessä, ja humoristinen on kirjakin, ja aihekin sopii hyvin huumoriin: kuoleminen. Mutta ihan helpolla ei romaanin päähenkilö kuolemasta pääse: One last thing before I go (London Orion Publishing Co 2013; ISBN 9781409127710).



Kirjan päähenkilö Silver on onnistunut tekemään kerta kerran jälkeen vääriä valintoja. Silver oli aikoja sitten menestyskappaleen levyttäneen bändin rumpalina, mutta menestys jäi yhteen hittiin, ja sen jälkeen Silver on lähinnä ajelehtinut huonosta tilanteesta vielä huonompaan.

Hänen entinen vaimonsa on menossa naimisiin todella mahtavan miehen kanssa, ja yliopistossa opiskeleva tytär ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä. Mutta sitten tytär ottaa yhteyttä ja kertoo olevansa raskaana. Isälleen tytär kertoo asiasta koska Silver on tyttären mielestä onnistunut sotkemaan asiansa paljon pahemmin. Eikä tässä vielä kaikki, käy ilmi että Silverillä on harvinainen sydänsairaus jonka takia hän voi kuolla millä hetkellä tahansa.

Kirja on jossain määrin ennustettavaa ihmissuhdesaippuaoopperaa, mutta Silverin itseinho ja kyky saattaa itsensä mitä hämmentävimpiin ongelmiin sai jatkamaan lukemista.

Kuvaus keski-ikäisen miehen elämäntuskasta ei nyt niitä epätavallisimpia aiheita ole, mutta Tropperilla on kyky löytää tilanteista kieronlaista huumoria, joka sai suhtautumaan päähenkilön surkuhupaisaan tilanteeseen jotakuinkin myötätuntoisesti. Varsin mainio romaani lajissaan.

Guillermo Martínez: The Oxford murders

Guillermo Martínezin romaani on ollut menestys sekä myynnin että arvioiden perusteella (mm. Planeta-palkinto), ja varsin kiinnostavan asetelman romaani tarjoileekin, Oxfordiin matkustavasta argentiinalaisesta opiskelijasta joka joutuu sotketuksi eriskummalliseen sarjamurhien ketjuun: The Oxford murders (Abacus, 2006; käännös englanniksi Sonia Soto; ISBN 0-349-11723-3).



Parasta romaanissa on pohdiskeleva ja mietiskelevä tunnelma, jossa ulkomailta tullut opiskelija tutustuu englantilaiseen akateemiseen maailmaan ja elämiseen Englannissa. Murhamysteeri tuntuu pikemminkin sivuseikalta, eikä lopulta kovinkaan kiinnostavalta romaanin kokonaisuudessa.

Tässä on ote teoksen esittelystä:

It begins on a summer day in Oxford, when a young Argentine graduate student finds his landlady-an elderly woman who helped crack the Enigma Code during World War II -murdered in cold blood. Meanwhile, a renowned Oxford logician receives an anonymous note bearing a circle and the words "the first of a series." As the murders begin to pile up and more symbols are revealed, it is up to this unlikely pair to decipher the pattern before the killer strikes again.

Niin, ja sanottakoon romaanin eduksi vielä sekin, että teoksessa kerrotaan matematiikasta ja matemaatikoista sellaisella tavalla, joka on paitsi kaunokirjallisesti onnistunutta myös matematiikan tuntijaa kiinnostavaa, mitä ei ihan vähäisenä saavutuksena kannata pitää. Mutta murhamysteeri, se taas ei nyt ihan ihmeellisen yllättävä ole. Onneksi romaanin lukemiselle on paljon muita hyviä syitä, enkä ollenkaan ihmettele sen menestystä espanjankielisessä maailmassa.

Charles de Lint ja Charles Vess: Seven wild sisters - a modern fairy tale

Charles de Lint on kirjoittanut ja Charles Vess kuvittanut tämän saturomaanin, jota on kovasti kehuttu, eikä syyttä, sillä tekijät onnistuvat kirjoittamaan teoksen joka on paitsi lastenkirjallisuutta myös aikuisille sopivaa luettavaa, ja lasten mielikuvituksen kautta lähestytään elämän suuria kysymyksiä: Seven wild sisters - a modern fairy tale (Little, Brown and Company, 2014; ISBN 978-0-316-05356-3).



Teoksen yhteydessä voi puhua yhtä lailla fantasiakirjallisuudesta, saturomaanista kuin lastenkirjallisuudesta, tai yksinkertaisesti vain kaunokirjallisuudesta. Ja kuvitus on yhtä lailla hienoa kuin itse tarina, ei niin että kuvitus toistaisi tarinan tapahtumia vaan pikemminkin niin että kuvitus tuo teokseen paljon lisää, täydentää sitä suuremmaksi ja suuremmoisemmaksi kokonaisuudeksi.

Romaani The Cats of Tanglewood Forest on tälle teokselle rinnakkaisteos, ja varmaankin tämä aiemmin ilmestynyt teos olisi kannattanut lukea ennen tähän romaaniin tarttumista. Mutta itsenäisiä romaaneja ovat kummatkin, ja se että tässä kirjassa paljastui jotain tuohon aiempaan liittyvää ei vähentänyt kiinnostusta vaan pistin tämän toisen romaanin varaukseen kirjastosta.

Teos kertoo kolmesta punatukkaisesta siskosta, jotka joutuvat keijujen keskinäisen välienselvittelyn kiemuroihin. Lainaan tähän teoksen esittelytekstiä:

When it comes to fairies, Sarah Jane Dillard must be careful what she wishes for. She may have thought she wanted to meet the fairies of the Tanglewood Forest, but that was before she knew the truth about them. When Sarah Jane discovers a tiny man wounded by a cluster of miniature poison arrows, she brings him to the reclusive Aunt Lillian for help. But the two quickly find themselves ensnared in a longtime war between rival fairy clans, and Sarah Jane's six sisters have been kidnapped to use as ransom. Her only choice is to go after them, and with the help of several mythical friends - from the Apple Tree Man to a cat called Li'l Pater - she'll have to find a way to untangle herself from the fairy feud before she and her sisters are trapped in their world forever.

Tekijät onnistuvat kirjoittamaan tarinan joka ankkuroituu fantasiakirjallisuuden parhaaseen perinteeseen, mutta samalla luo uudenlaisen satumaisen maailman lukijalle kokea ja ihmetellä. Ja lukija on tässä kaikessa aistivinaan syvällistä ymmärrystä siitä, mikä elämässä on tärkeää, ja tämä on teoksen suurenmoisinta antia.

R. J. Ellory: A dark and broken heart

R. J. Ellory kertoo mustanpuhuvan tarinan miehestä, jonka pyrkimys välttää tehdyn rikoksen seuraamukset vetää hänet yhä syvemmälle ongelmiin: A dark and broken heart (Orion, 2012; ISBN 978-1-4091-2414-6).



Huumepomolle velkaantunut Vincent Madigan yrittää kertaheitolla päästä eroon veloistaan, mutta helpolta näyttänyt keikka menee pahasti pieleen, ja pian Madigan on tilanteessa jossa keneenkään ei voi luottaa ja tilanne kehkeytyy koko ajan hankalammaksi. Viaton sivullinen sai surmansa ryöstön yhteydessä, ja syyllisyys kalvaa.

Tarina on synkkä, mutta Ellory pitää kerronnan melko hyvin hallussa. Mutta loppujen lopuksi kirja ei juuri jännärien valtavirrasta erotu, vaikka kirjoittajan taitoa Elloryllä kyllä on.

Carl Hiaasen: Star Island

Carl Hiaasen kirjoittaa humoristisia jännäreitä, joiden juonenkäänteet ovat usein pähkähulluja, ja tämä paketti tarjoaa uskomattomia kiemuroita tavallistakin enemmän: Star Island (Sphere, 2011; ISBN 978-1-84744-334-2).



Kirjan kansikuva viittaa Cherry-nimiseen poptähteen, joka yrittää paluuta huumepitoisen sekoilunsa jälkeen. Mutta varsinainen päähenkilö on Ann DeLusia, joka on palkattu korvaamaan Cherry julkisissa esiintymisissä silloin kun poptähti on liian sekaisin huumeista käydäkseen näyttäytymässä.

Ei tämä parasta Hiaasenia ole, vaikka kieltämättä tarinassa on riittävästi kieroa huumoria nostamaan se perusjännärien kastista. Näin teosta kuvataan esittelytekstissä:

Twenty-two-year-old pop star Cherry Pye is attempting a comeback from her latest drug and alcohol disaster. Ann DeLusia is Cherry's 'undercover stunt double', standing in for Cherry whenever the singer is too wasted to go out in public. But, one night, Ann-as-Cherry is mistakenly kidnapped from a Miami hotel by an obsessed paparazzo named Bang Abbott. Now the challenge for Cherry's handlers [...] is to rescue Ann while keeping her existence secret from the public. Will Bang achieve his fantasy of a private photo session with Cherry? Will Cherry sober up in time to lip-synch her concert tour and promote her new album, Skantily Klad? And will Ann escape from Cherry's shadow?

Adam Fawer: Uhkapeliä

Tämä Adam Fawerin jännäri unohtui mielestä melko lailla samantien kun sen olin lukenut, ja piti oikein tarkistaa mistä kirja kertoo. Aluksi tavanomaiselta tuntuvaan jännäriin on sotkettu tieteiskirjallisuuteen viittaavia teemoja, eikä keitos nyt ihan mahdottoman takkuinen ole: Uhkapeliä (Bazar, 2008; suom. Jaakko Kankaanpää; ISBN 978-951-9107-86-8).



Otanpa tähän kirjan esittelytekstin:

David Cainen maailma on täynnä pokeria: riskejä, pakkomielteitä, rahaa, voittoja ja odottamattomia tappioita. Kyky laskea todennäköisyyksiä silmänräpäyksessä erottaa Cainen, epileptikon ja matemaattisen neron, muista tusinapelaajista ja Caine voittaa enemmän kuin häviää. Himo pokeriin saa hänet kiertämään yö toisensa jälkeen Manhattanin pimeitä pokeriluolia. Kunnes eräänä päivänä tavallista pahemman epileptisen kohtauksen aikana hänen mielensä sumentuu, menettää hallintansa ja tekee elämänsä pahimman virheen. Päästäkseen takaisin tasapainoon Caine suostuu kokeilemaan lääkettä, jolla on täysin odottamattomia sivuvaikutuksia. Hän alkaa nähdä menneisyyteen ja tulevaisuuteen ja pystyy ennustamaan tapahtumien seuraukset - sekä hyvät että pahat. Mutta kun hänen erikoinen kykynsä paljastuu, alkaa hengenvaarallinen takaa-ajo, jossa apuun tulevat Davidin kaksoisveli ja kaunis CIA:n agentti.

Jep, siinä suunnilleen se mitä tästä kirjasta kannattaa mainita.

Dean Koontz: Deeply Odd

Lueskelin perä-perää muutaman Dean Koontzin Odd Thomas -kirjan, mutta lukeminen tökkäsi tähän romaaniin, jätin lukemisen kesken ensi yrittämällä. Jotenkin teoksen kuitenkin tulin lainanneeksi uudelleen, ja luinpa kuin luinkin kirjan loppuun asti: Deeply Odd (HarperCollins, 2013; ISBN 978-0-00-732703-4).



Teos on romaanisarjan kuudes, ja ilmeisesti yksi romaani on vielä luvassa. Samankaltainen tarina kerrotaan sarjassa uudelleen ja uudelleen, ja vastentahtoinen sankarimme joutuu kerta kerran jälkeen yliluonnollisten voimien keskelle, yrittäen tehdä parhaansa pelastaakseen roistojen uhrit.

Robert Crais: Suspect

Robert Crais kirjoittaa rutiininomaisia laskelmoivilta tuntuvia jännereitä, eikä tämä ole poikkeus, pikemminkin säännön kiteytymä: Suspect (Orion, 2013; ISBN 978-1-4091-2658-4).



Kirjassa on kaksi päähenkilöä, toinen heistä poliisi Scott James ja toinen saksanpaimenkoira Maggie. Kummankin taustatarina on siirappinen kuvaus suuresta menetyksestä ja sen aiheuttamasta traumasta.

Crais kirjoittaa tarinansa vuorotellen poliisin ja koiran näkövinkkelistä, tai koiran tapauksessa pikemminkin hajuvinkkelistä, ja tämä ratkaisu toimii kohtalaisen hyvin, mutta alkaa lopulta puuduttaa.

Brian K. Vaughan ja Fiona Staples: Saga - Volume three

Brian K. Vaughan ja Fiona Staples jatkavat tieteisfantasiasarjakuvaansa, jonka kolmannen osan laitoin varaukseen heti kun se Helmet-järjestelmään ilmestyi, ja neljättä odottelen: Saga - Volume three (Image Comics, 2014; ISBN 978-1-60706-931-7).



Ei tämä mitenkään täydellinen sarjakuva ole, mutta jotain suloisenkarheaa tässä on, niin että jokaiseen kirjaan olen tarttunut innokkaasti, eikä into ole sarjakuvan luettuani kovasti laantunut. Ja vaikka en ole aikoihin erityisemmin piitannut tämän tyyppisistä avaruusoopperaankin viittaavista tieteiskertomuksista, tekijät onnistuvat tuomaan jotain uutta tähän pakettiin.



Ei voi mitään, odotan malttamattomana sarjan neljännen osan ilmestymistä.

Joann Sfar, Lewis Trondheim ja Boulet: Dungeon zenith, Volume 3 - Back in style

Kirjoittajapari Joann Sfar ja Lewis Trondheim on saanut tällä kertaa sarjakuvan piirtäjäksi Bouletin, eikä tulos ole hassumpi, tässä on mainiota underground-henkeä: Dungeon zenith, Volume 3 - Back in style (NBM, 2009; käännös englanniksi Joe Johnson; ISBN 978-1-56163-550-4).



Kirjassa jatketaan Herbertin seikkailuja Dungeon-fantasiamaailmassa. Isis haluaa naimisiin Herbertin kanssa, mutta hänet halutaan naittaa toiselle. Ja lisäksi Herbert päättää palata kotikonnuilleen valepukuun sonnustautuneena. Kirjassa on mainioita oivalluksia ja mustaa huumoria riittämiin, mutta ehkä on tullut jo liian monta näitä kirjoja luettua, tauon paikka on tässä.

Paul Krugman: Lopettakaa tämä lama nyt!

Paul Krugman osaa kirjoittaa, ja vaikka tämän teoksen ilmestymisestä on jo hiukan aikaa kulunutkin, on teema ajankohtainen edelleen: Lopettakaa tämä lama nyt! (HS kirjat, 2012; ISBN 978-952-5557-50-3).



Krugman kirjoittaa kiihkoilematta, laajaan todistusaineistoon pohjautuen, mutta kirjassa on myös pamflettimaisuutta, varmaankin siksi että Krugmanin mielestäni valtiontalouden leikkauksia ja tiukkaa finanssipolitiikkaa ajavat henkilöt eivät ymmärrä kokonaisuuksia ja syyllistyvät usein omaa asiaansa ajavaan populismiin.



Krugman pohtii laskusuhdanteen ja laman olemusta ja elvytyspolitiikan merkitystä taloushistorian perspektiivistä. Miten tulisi toimia, ja mikä julkisen talouden ja julkisten menojen merkitys on tässä kokonaisuudessa. Kirja on haastava, monikerroksinen, ja lukijaltaan se vaatii paljon. Oma urakkani jäi kesken, mutta jaksoin sentään jonkin matkaa Krugmanin mukana, ja ehkä tartun urakkaan myöhemmin uudestaan.

Harry Patterson: Yön varjot

En oikein ymmärtänyt, mikä tämän Harry Pattersonin jännärin tarkoitus on, vaikka tarina sinällä lähti ihan mallikkaasti liikkeelle, kertomuksena muistinsa menettäneestä miehestä joka yhtäkkiä alkaa muistaa mitä vuosia sitten tapahtui: Yön varjot (Bookkari, 2009; suom. Reijo Kalvas; ISBN 978-951-612-057-0).



Kirja on lyhyt, mikä oli ihan mukava juttu, koska aineksia mihinkään isompaan ei tässä ole. Mutta annetaan teoksen esittelytekstin puhua puolestaan:

Harry Patterson tunnetaan paremmin kirjailijanimellään Jack Higgins. Tämän jännärin hän on kuitenkin julkaissut omalla nimellään. Tarinan päähenkilönä on mies, joka on menettänyt vakavan onnettomuuden seurauksena muistinsa. Seitsemän vuotta tapahtuman jälkeen hän ryhtyy selvittämään menneisyyttään. Seurauksena on tapahtumasarja, joka synnyttää hämmennystä ja pelkoa. Moni oli jo luullut, että mies on pois pelistä, mutta he olivat pahasti väärässä.

Carl Hiaasen: Bad monkey

Carl Hiaasen pyörittää monimutkaisen tarinan kiemuroita siinä määrin, että moneen otteeseen olin pudota kärryiltä, ja olin vähällä unohtaakin mitä aiemmin oli tapahtunut. Mutta mustalla huumorilla maustettu jännäri ei silti ihan huono ole: Bad monkey (Sphere, 2013; ISBN 978-1-84744-336-6).



Kirjan päähenkilö on entinen poliisi Andrew Yancy, joka tuli tehneeksi siinä määrin ison mokan, että joutui ravintolatarkastajaksi. Mutta kun hänen käsiinsä päätyy merestä löydetty irtileikkautunut käsi, Yancy yrittää selvittää mistä jutussa oikein on kyse. Juonessa on käänteitä vähän liikaakin, eivätkä tarinan hahmot aina jaksa kiinnostaa, mutta kieltämättä Hiaasen on huonoimmillaankin pätevä kirjoittaja.

Tässä on ote kirjan esittelytekstistä:

When a severed arm is discovered by a couple on honeymoon in the Florida Keys, former police detective - now reluctant restaurant inspector - Andrew Yancy senses that something doesn't add up. Determined to get his badge back, he undertakes an unofficial investigation of his own. Andrew's search for the truth takes him to the Bahamas, where a local man, with the help of a very bad monkey (who allegedly worked on the Pirates of the Caribbean movies) is doing everything in his power to prevent a developer from building a new tourist resort on the island, with deadly consequences...

Liisa ihmemaassa = Alice i Underlandet = Alice in Wonderland

Anna-Kaisa Rastenberger, Elina Heikka ja Kati Lintonen ovat toimittaneet tämän julkaisun vuonna 2011 Turussa järjestetystä valokuvanäyttelystä: Liisa ihmemaassa = Alice i Underlandet = Alice in Wonderland (Suomen valokuvataiteen museo, 2011; ISBN 978-951-9086-82-8).



Näyttely (16.1.-18.12.2011, Logomo, Turku) liittyi Turku 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelmaan, enkä siitä tuolloin sen kummemmin tiennyt, mutta jotenkin tämä näyttelyjulkaisu osui kirjastossa silmiin.

Muutamat valokuvat (ja valokuvaajat) herättivät huomiota, mutta yleisesti ottaen kirjan taidevalokuvat eivät ole sellaisia jotka itseäni erityisesti kiinnostaisivat, ja tulipa sellainenkin fiilis että ehkä teos on suunnattu pikemminkin näiden valokuvaajien tuotannon jo tunteville, taidevalokuvan sisäpiiriläisille, eikä niinkään valokuvauksesta muuten vain kiinnostuneille.

Michael Z. Williamson: Do unto others...

Tämä tieteisromaani löytyi kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä, ja kirjastoon tämä Michael Z. Williamsonin romaani tuli pian palautettuakin, ilman että siitä olisi jäänyt mitään kunnon mielikuvaa: Do unto others... (Baen, 2010; ISBN 978-1-4391-3383-5).



Jonkinlaista avaruusoopperaa tässä esitetään, yhteiskunnassa jossa jotkut ovat keränneet itselleen äärimmäisiä rikkauksia ja tarvitsevat siksi turvakseen kovaotteisia henkivartijoita. Mutta pian kävi ilmi, ettei kirjassa ole mitään tolkkua, pelkkää höttöä koko juttu, ja siksi lukeminen lopahti lyhyeen.

Carl Hiaasen: Takaisin luontoon

Carl Hiaasen on kohtalainen laadun tae, jos haluaa lukea mustalla huumorilla ladattuja dekkareita joissa luonnonsuojeluakaan ei unohdeta: Takaisin luontoon (Helsinki-kirjat, 2011; suom. Maria Lyytinen; ISBN 978-952-5874-54-9).



Hiaasen menee dekkareissaan aika ajoin melkoisiin hillittömyyksiin ja niin tälläkin kertaa, kun puhelinmyyjä sattuu suututtamaan väärän ihmisen, sellaisen joka on valmis melkein mihin tahansa päästäkseen kuittaamaan kokemansa loukkauksen ja antamaan sellaisen opetuksen joka ei ikinä unohdu.

Kirjassa on kokoelma mitä uskomattomimpia ihmishahmoja, joilla on pakkomielteitä ja neurooseja tarpeeksi kokonaiselle pikkukaupungille.

Ja kun tämä porukka laitetaan haahuilemaan Floridan Everglades-luonnonpuiston maisemiin, tuloksena on ennustamatonta kaaosta jossa ei ole päätä eikä häntää. Aika ajoin en tiennyt onko tässä kirjassa mitään järkeä, mutta niinpä vain luin sen alusta loppuun saakka.

Otetaan tähän vielä teoksen esittelyteksti:

Törppö puhelinmyyjä Boyd Shreave ei olisi huonommin voinut valita loukattavaa asiakasta kuin yksinhuoltaja Honey Santanan. Intohimoisena, jopa maanisena tahtonaisena Honey punoo juonen, jossa hän houkuttelee Boydin ja tämän mukaansa ottaman, ei-niin-innokkaan rakastajatteren, Eugenien käytöstapojen opetusreissulle Evergladesin luonnonpuistoon - tuhansien saarien rämealueelle.

Suolla odottaa paitsi alligaattoreita, käärmeitä ja itikoita, myös Honeyta pakkomielteisesti himoitseva ex-pomo Piejack sekä Honeyn äitiään suojeleva, 12-vuotias viisas Fry-poika. Pakkaa sekoittavat vielä puoliksi intiaani alligaattoripainija Sammy Tigertail ja Honeyn ex-mies Perry, entinen huumeiden salakuljettaja.

Oppiiko läpiahne puhelinmyyjä ihmisten tavoille? Onnistuuko Fry suojelemaan äitiään Piejackilta - ja tältä itseltään? Pääseekö Eugenie hiekkarannalle? Selviääkö Everglades näistä villeistä ihmisistä?

Hiaasenin uutuus on taattua, hillittömällä huumorilla ja villeillä juonenkäänteillä maustettua jännitystä, jossa liiankin todentuntuiset henkilöhahmot saavat lukijan hykertelmään ääneen.

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Johanna Sinisalo osaa novellin kirjoittamisen, ja oikeastaan ihmettelin etten ole tätä kokoelmaa aiemmin tullut lukeneeksi, vaikka pari novellia olinkin muualla julkaistuina jo lukenut: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita (Teos, 2005; ISBN 951-851-046-6).



Sinisalo ottaa päältä päin ihan tavallisen tilanteen ja lyö siihen novellin edetessä yhä ilmeisemmäksi käyvän särön, joka alkaa lukijaa kummastuttamaan ja ihmetyttämään, kunnes novellin loppua kohden maailma on muuttunut aika lailla erilaiseen malliin ja muottiin, yllättävästä kulmasta nähtynä.

Novellien nimet ovat varsin mainioita, esimerkiksi "Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt" ja "Me vakuutamme sinut", ja pieninä annoksina novellikokoelma antaa mainiosti potkua ajatuksille, saattaa säpsähdyttää ja ehkä pelästyttääkin kun maailma näyttäytyy erilaisena kuin mihin on tottunut.

J. M. DeMatteis ja Glenn Barr: Brooklyn dreams

J. M. DeMatteis on kirjoittanut ja Glenn Barr piirtänyt sarjakuvan, joka kertoo fiktiivisen muistelman tyyliin elämästä ja erityisesti lapsuudesta ja nuoruudesta New Yorkissa: Brooklyn dreams (Paradox press, 2003; ISBN 1-4012-0051-6).



Kirjan päähenkilö on Vincent Carl Santini, jonka perhetausta on aikamoisen erikoinen, neuroottisesta äidistä ja tempperamenttisesta isästä alkaen.

Kirja kertoo 1960-luvun elämästä, hyppien ajassa välillä eteenpäin ja taaksepäin, ja erityisen tärkeä osa kertomusta on kulkukoira, jonka Carl adoptoi ja joka saa monet asiat kääntymään kummalliselle tolalle.



Tarinan kertoja korostaa tapahtumien fiktiivisyyttä useaan otteeseen, mutta siitä ei pääse mihinkään että sarjakuva tuntuu uskomattoman todelliselta, eletyltä ja koetulta elämältä, sellaiselta jota ehkä muistikuvien häilyvyys ja kertojan halu dramatisoida on muokannut mutta joka pohjimmiltaan on todellista totta.

Peter Robinson: Paholaisen ystävä

Peter Robinson kirjoittaa Yorkshireen kuvitteelliseen Eastvalen kaupunkiin sijoitettuja dekkareita, joiden päähenkilönä on ylikomisario Alan Banks, ja melkoisen taitavasti Robinson tarinansa kertoo: Paholaisen ystävä (Blue Moon, 2013; suom. Ulla Ekman-Salokangas; ISBN 978-952-5410-74-7).



Otetaanpa tähän lainaus kirjan esittelytekstistä:

Pyörätuolissa istuva nainen löytyy murhattuna meren ääreltä, ja komisario Annie Cabbot määrätään tutkimaan juttua. Samaan aikaan löytyy Eastvalen sokkelokortteleista raiskattu ja tapettu nuori nainen. Ylikomisario Alan Banks ryhmineen ryhtyy tutkimaan tapausta. Useampiakin epäiltyjä löytyy, mutta Banks kaipaa muualla lainassa olevaa Cabbotia keskustelukumppanikseen. Kun Banks ja Cabbot työntävät syrjään keskinäiset jännitteensä, tutkimukset alkavat edetä yhteiseen suuntaan ja menneisyys osoittautuu merkitykselliseksi. Mutta edessä on yllätyksiä, eikä uuden väkivallan uhka ole ohi, enne kuin tapaukset on selvitetty.

Kirja on melkoisen täynnä dekkarien kliseitä - alkoholia käyttävä ja vaimostaan eronnut poliisi, sarjamurhaaja vuosien takaa - mutta toisaalta Robinson osaa asiansa ja ennen kaikkea osaa kirjoittaa arkipäiväisten osuvien havaintojen kautta melkomoisen uskottavaa kuvausta poliisin työstä.

Banks ja Cabbot on mielenkiintoinen kaksikko rikoksia tutkimassa, kukin omalla tahollaan, kunnes alkaa löytyä yhä enemmän tapauksia yhdistäviä tekijöitä. Kuka on väkivallantekojen takana?

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli

Hannu Lauerma ottaa kantaa terävästi ja paikoin viiltävästikin kaikenlaiseen huuhaa-keskusteluun mitä julkisuudessa ja eritoten erilaisilla verkkofoorumeilla käydään mielenterveyden tiimoilta: Hyvän kääntöpuoli (WSOY, 2014; ISBN 978-951-0-40160-6).



Osa kirjan kolumnimaisista teksteistä on hyvinkin pirullisia ja jopa piruilevia, mustaa huumoria löytyy paikoin siinä määrin että päiväannos voi ylittyä. Toisaalta moni niistä ilmiöistä joihin Lauerma ottaa kantaa on siinä määrin epämiellyttäviä että sietääkin niitä laittaa kuriin ja nuhteeseen.

Jonkinlaista turhautumista asioiden tilaan olen kirjassa näkeväni, ikään kuin Lauerma olisi kokenut että tekeepä mitä tahansa niin ihmisten käyttäytyminen ei paremmaksi noin yleisesti ottaen muutu, vaan kaikenlainen luonnehäiriö ja psykopatia on lisääntymään päin.

Tai sitten kyse on vain retoriikasta, pyrkimyksestä kärjistää, mutta silti voisi ajatella että tätä kirjaa ei kannattane lukea ihan pimeimpään vuodenaikaan vaan säästää se vaikka kesäloman varalle.

Hans Martin Jahns: Sanikkaiset, sammalet, jäkälät

Hans Martin Jahns (avustajanaan A. K. Masselink) on alkuperäisteoksen Farne, Moose, Flechten Mittel-, Nord- und Westeuropas tekijänä, ja tästä kirjasta on suomeksi ilmestynyt monen monta painosta, muun muassa tämä jossa on tarkistettu aiempien painosten tietoja: Sanikkaiset, sammalet, jäkälät (Otava, 1996; ISBN 951-1-14434-0). Suomalaiset toimittajat ovat Jaakko Sarvela (sanikkaiset), Irma Järvinen (sammalet) ja Orvo Vitikainen (jäkälät).



Teos on tiivistä luettavaa, eikä näin lyhyessä tekstissä paljon yksittäisestä lajista voi kertoa, mutta pakettina teos toimii varsin mukavasti. Toinen juttu on sitten se, että suomalaisten lajinimitysten puolella tuntuu olevan kehitys aika ajoin varsin nopeaa, enkä tiedä voiko tämän teoksen nimistöön ihan suoraa päätä enää luottaa.