Erin Morgenstern: The night circus

Lukaisin - näin lienee parasta sanoa - Erin Morgensternin romaanin samaan aikaan kun olin lukemassa Richard Fordin Itsenäisyyspäivä-romaania. Morgensternin teos oli nopealukuinen, monessa mielessä fantastinen, ja pidin siitä vaikka kirja jättikin lopulta vähän tyhjän olon: The night circus (Harvill Secker, 2011; ISBN 978-1-84655-523-7).



Luin kirjan käytännössä yhdellä istumalla, jotenkin tämä tarina iski koukkunsa syvälle ja sai lukemaan sivu sivun perään, vaikka samalla kyllä ymmärsinkin ettei tässä nyt mistään erityisen syvällisestä kaunokirjallisuudesta ole kyse, pikemminkin sadun ja fantasian maailmasta jossa on omat tavat määrittää todellisuuden pelisäännöt.

Mutta silti, ei vailla kirjallisia ansioita ollut tämä Celia Bowenin ja Marco Alisdairin tarina. Päähenkilöiden elämä kietoutuu yhteen salaperäisen sirkuksen ja sieltä löytyvien esitysten sokkelossa. Jonkinlaisesta kaksintaistelusta tässä on kyse, tarkemmin kuvaamatta jäävien sääntöjen puitteissa, mutta samalla tässä on kyse tragediasta, ja rakkaudesta tietenkin myös.

Teos on kirjailijan esikoisteos, mikä ehkä näkyy jonkinlaisena rönsyilynä ja terävyyden puutteena, mutta silti, melkoisen romaanin on Morgenstern saanut aikaan.

Mauri Leivo: Kevätmuutto

Mauri Leivo on onnistunut erinomaisesti tässä lintujen kevätmuutosta kertovassa kirjassa. Tammi-helmikuusta lähdetään liikkeelle, ja toukokuuhun tämä tarina päättyy, ja vuodenaikojen muuttuessa talvesta kesään nähdään monenmoista käännettä ja opitaan yhtä ja toista lintujen elämästä: Kevätmuutto (Minerva, 2009; ISBN 978-952-492-255-5).



Kirjan kuvitus on vallan erinomaista, juuri sellaista josta suuresti nautin, sillä linnut näkyvät luonnollisen oloisina omassa elinympäristössään ilman sen kummempaa temppuilua tai harvinaisuudella mässäilyä.



Ja sitten on vielä se, että Leivo kertoilee linnuista paljon sellaisia pikkuisia yksityiskohtia joihin ei ole itse tullut kiinnittäneeksi huomiota, kun ei ole viettänyt tuntikausia niiden touhuja seuraamassa. Tässä kirjassa luonto avautuu luonnollisessa kuosissaan, osana jokavuotista elämän kiertoa.

Bill Willingham: Fables. Vol. 14 - Witches

Bill Willinghamin sarjakuvakirjan teemana on noidat, ja heitä tässä tarinassa riittääkin vähän joka lähtöön: Fables. Vol. 14 - Witches (DC Comics, 2010; ISBN 978-1-4012-2880-4).



Voisiko uskoa, että kirjastonhoitajana toimiva Bufkin-apina peittoaa ilkeän Baba Yaga -noidan, kun he joutuvat vastakkain Fables-hahmojen tukikohdan New Yorkissa tuhouduttua.



Nopeasti tämä kirja tuli lukaistua, mutta ei hassumpi paketti, vaikka vähän rupean jo ihmettelemään kuinka kauan näitä sarjakuvakirjoja vielä jaksan lukea. No, muutama vielä varmasti menee.

The collected stories of Lydia Davis

Lydia Davisin novellikokoelma on kohtalaisen suosittu, sillä vaikka kirjoja on Helmet-järjestelmässä vain kaksi, varauksia oli viisi. Ja mikäs siinä, tässä kokoelmassa on kyse novellitaiteesta parhaimmillaan, voisi näissä melkein puhua proosarunoistakin, niin tiiviisti ja tehokkaasti tähdäten Davis novellinsa rakentaa: The collected stories of Lydia Davis (Hamish Hamilton, 2010; ISBN 978-0-241-14504-3).



Jouduin palauttamaan kirjan kirjastoon eräpäivän lähestyessä, ja ehdin lukea 733-sivuisesta kirjasta vain viitisenkymmentä sivua, mikä harmitti. Mutta aina voi lainata kirjan uudestaan.

Kirjassa riittää luettavaa hyvin pitkäksi aikaa. Mutta pitkiä nämä novellit eivät ole, lyhyimmillään vain muutamia rivejä.

Osa novelleista toi mieleen Russell Edsonin kirjoittamat proosarunot, joissa maailma ilmaantuu lukijan havaintokenttään perin juurin yllättävällä mutta silti oudon tunnistettavalla tavalla.

J. G. Granö: Altai - vaellusvuosina nähtyä ja elettyä

J. G. Granö kertoo matkoistaan jylhissä Altain maisemissa tässä hienossa vuosina 1919 ja 1921 ilmestyneen teoksen uusintapainoksessa: Altai - vaellusvuosina nähtyä ja elettyä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993; ISBN 951-717-733-X).



Granöstä olin tätä ennen lukenut teoksen Sinisten maisemien mies - J.G. Granön tutkijantie 1882-1956, joka säväytti sekä hienoilla Granön ottamilla valokuvilla että tarinalla suomalaisesta tutkijasta joka oli aikansa huippua.

En Granön tarinaa sen kummemmin lähtenyt selvittelemään, kunnes sain ystävältä lainaan tämän kirjan, joka osoittautui aarreaitaksi.

Sen lisäksi että Granö oli erinomainen tutkija ja taitava valokuvaaja, osasi hän myös kirjoittamisen taidon. Kirja koostuu ikään kuin matkapäiväkirjan muotoon kirjoitetuista kuvauksista joissa tutustutaan Altain alueen luontoon, geologiaan ja ihmisiin.

Ja hyvinkin tarkkasilmäinen havainnoitsija Granö on, esimerkiksi hänen kuvauksensa retkillä mukana olleista oppaista olivat uskottavia ja osuvia, suorastaan tuli mieleen venäläisen klassikkokirjallisuuden kertomukset, esimerkiksi Gogol.

Granö ei liioittele tai turhia maalaile, mutta tarkoilla havainnoillaan ja osuvilla kuvauksillaan hän piirtää kuvan elämästä Venäjällä 1900-luvun alkupuolella, esimerkiksi siitä miten niukkaa elanto monin paikoin oli.



Eräänkin kerran hän sattui palkkaamaan itselleen oppaan joka ei tuntenut retken kohteena olevia seutuja ollenkaan, mutta pystyi Granöä haastattelussa kuitenkin hämäämään. Oppaaksi pääseminen oli tietysti iso juttu miehelle joka eli jatkuvassa nälässä, suorastaan nälkäkuoleman partaalla, sillä reissussa sai sentään ruokaa vatsaansa.

Niin, ja ne valokuvat: Granö totisesti osasi valokuvata. Maisemien lisäksi kirjassa on ihmisten muotokuvia, ja tässäkin Granö onnistuu kuvaamaan kohteensa tarkasti ja uskottavasti.

Helge Fagerholm - Nuuksio-lehden pakinoitsija = Noux-tidningens kåsör

Seija Lohikoski on toimittanut tämän kokoelman pakinoita, joka löytyi kirjastojen Helmet-järjestlelmän uumenista kun etsin Nuuksio-aiheisia retkeilyoppaita: Helge Fagerholm - Nuuksio-lehden pakinoitsija = Noux-tidningens kåsör (Nuuksion omakotiyhdistys, 1993; ISBN 952-90-5076-3).



Sanottakoon tähän heti alkuun, että luonto- tai eräpakinoista tässä ei ole kyse, vaan muisteluista siitä millaista on ollut asua Nuuksion kylällä vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Todellakin kyse on pitkästä ajanjaksosta, sillä pakinoissa viitataan esimerkiksi kieltolain aikaan, jolloin oli mahdollista Nuuksiosta käsin kävellä metsiä pitkin Espoon saaristoon reppu selässä hakemaan miestä väkevämpää, ja kulmakunnalta löytyi useampikin "Alko" jos jano sattui vaivaamaan.



Kirjasessa on 53 sivua, eli mitenkään isosta teoksesta ei ole kyse, mutta kyllä nämä tarinat tuli luettua kannesta kanteen, niin hyvin ne oli kirjoitettu. Mainota kotiseutukuvausta tämä on, paikallishistoriaa parhaimmillaan.

Elisa Aaltola: Johdatus eläinfilosofiaan

Elisa Aaltola on toimittanut artikkelikokoelman jossa pohditaan ihmisen ja eläinten suhdetta, ja ihmisten eläimiä koskevaa ajattelua eri näkökulmista: Johdatus eläinfilosofiaan (Gaudeamus Helsinki University Press, 2013; suom. Johanna Koskinen; ISBN 978-952-495-282-8).



Teos jäi kesken, piti palauttaa se kirjastoon, mutta mielenkiintoinen tämä artikkelikokoelma kyllä on, eikä mikään sieltä helpoimmasta päästä omaksuttavaksi.



Paljon ajatuksia tämä lyhytkin teoksen lukeminen herätti, erityisesti siitä miten rajoittuneesta näkökulmasta eläinten suhdetta ihmisiin usein tarkastellaan, voisi sanoa niinkin että olemme sokeita paitsi oman ymmärryksemme rajallisuudelle myös sokeita sille sokeudelle millä tätä rajallisuutta pohdimme.

Bill Willingham, Matthew Sturges ja Chris Roberson: Jack of fables. Vol. 7 - The new adventures of Jack and Jack

Bill Willingham, Matthew Sturges ja Chris Roberson ovat kirjoittaneet tarinoita Jackistä ja hänen pojastaan Jackista. Ehkä se tässä sarjakuvakirjassa oli parasta, että Jack oli välillä vähän tauollakin, mutta toisaalta Jack-poika ei ole ihan yhtä mainio hahmo kuin Jack-isä, sillä poika yrittää tosissaan päästä sankariksi, mutta helppoa se ei ole: Jack of fables. Vol. 7 - The new adventures of Jack and Jack (DC Comics, 2010; ISBN 978-1-4012-2712-8).



Alkaa jo tuntua siltä, että olen liikaa lukenut näitä Fables-sarjakuvakirjoja, ja tämä Jack-sarjakin vähän kyllästyttää, vaikka kieltämättä tässä yhä oma hohtonsa on. Satujen uudelleentulkinta on sinänsä ihan näppärää touhua, varsinkin kun siinä on sopivasti kieroa huumoria, mutta aika ajoin tuntuu siltä että näissä tarinoissa otetaan juttu jo vähän turhankin vakavasti.

Bill Willingham ja Matthew Sturges: Jack of fables. Vol. 6 - the big book of war

Bill Willingham ja Matthew Sturges laittavat Jack-hahmon sotahommiin, ja ei siinä muu auta kuin se että Jack keplottelee itsensä sotajoukkojen komentajaksi, jonka prioriteetit ovat selvät: oma itse menee kaikkien muiden edelle. Varsin reipashenkistä menoa on siis luvassa tässä sarjakuvakirjassa: Jack of fables. Vol. 6 - the big book of war (DC Comics, 2009; ISBN 978-1-84856-460-2).



Kirjojenpolttaja joukkoineen hyökkää kirjastoihmisten tukikohtaan, ja melkoista menoa tästä seuraa, kun hyökkääjät ja puolustajat mittelevät voimiaan. Ja Jack toimii tuttuun tapaansa, eli saa asiat vallan sekaisin.



Entä mitä muuta? No, ehkä se että vihdoin selviää mikä yhteys Page-sisaruksilla ja Jackilla on toisiinsa, samalla kun Jack saa tietää yhtä ja toista omasta perhetaustastaan.

Johanna Korhonen: Kymmenen polkua populismiin - kuinka vaikenevasta Suomesta tuli äänekkään populismin pelikenttä

Johanna Korhonen kertoo siitä miten 1990-luvun lama sai suomalaiset potemaan turvattomuutta ja miten päättäjät ovat eksyneet tavallisten ihmisten todellisuudesta: Kymmenen polkua populismiin - kuinka vaikenevasta Suomesta tuli äänekkään populismin pelikenttä (Into, 2013; ISBN 978-952-264-257-8).



Himasen raporttia on nimitelty pamfletiksi, mutta vaikea sitä on pamfletiksikaan sanoa koska sanahelinän keskeltä ei tunnu löytyvän paljon mitään.

Korhosen kirja taas sitävastoin on pamfletti, ja nautittava sellainen, vaikka ei olisikaan samaa mieltä. Terävästi Korhonen analysoi populististen poliitikkojen nousua ja kansansuosiota sekä sitä, mitä jatkossa voi olla odotettavissa.

Ei helppoa ole poliitikon puhua suomalaisille, kun työ karkaa muualle ja rakennemuutos nitisyttää yhteiskuntaa:

Ymmärrän poliitikon tuskan: globaalitaloudessa ja vapaiden pääomanliikkeiden maailmassa yritykset siirtävät tuotantonsa sinne, missä se on kannattavinta tai ylipäätään mahdollista. Puhetta pitävä poliitikko ymmärtää tämän ja kenties yrittää selittää sitä kuulijoilleen. Osa kuulijoista ymmärtää ja ahdistuu, osa ainoastaan ahdistuu.

Hyvin Korhonen tiivistää eliitin ja tavallisten ihmisten välillä ammottavan kuilun:

Suomen strategia onkin keskittyä koulutukseen ja korkeaan osaamiseen, joiden toivotaan auttavan myös uudessa tilanteessa. Mutta tämäkin puhe vetoaa vain osaan äänestäjistä: korkeasti koulutetut, monitaitoiset ihmiset hyväksyvät tilanteen ja pystyvät sopeutumaan siihen paremmin kuin vähän koulutetut. "There is no problem”, sanoi eräs suomalaisnuori (englanniksi). "Opiskelen insinööriksi, erikoistun vaikka ympäristönsuojeluteknologiaan ja voin aina muuttaa ulkomaille töihin. Olen, by the way, ajatellut, että muuttaisin Kaliforniaan joka tapauksessa."

Mitä muihin tulee, heidän pelkoaan ruokkii, ylläpitää ja ehkä jopa pahentaa se, että poliittisen ja taloudellisen eliitin tuottama, median välittämä puhe Suomen selviytymisen keinoista on aivan toista maata kuin kansalaisten kokemus omasta elämästään.

Luovuutta hehkutetaan, puhutaan korkealentoisilla termeillä kuten "huipputeknologia, innovatiivisuus, luova työ, korkea osaaminen, kansainvälisyys ja ainutlaatuisuus". Tässä yhteydessä sopii kysyä: "Missä on paikka ihmiselle, jonka luovuus ilmenee itse moottorisahalla veistetyssä karhuveistoksessa kesämökin pihalla?" Niinpä: "Eliittien maalaama mielikuva luovien lahjakkuuksien huippu-Suomesta on hyvin kaukana kansan valtaenemmistön todellisuudesta."

Bill Willingham: Jack of fables. Vol. 5 - Turning pages

Bill Willingham ja Matthew Sturges kertovat Jackin touhuista revolverisankarina ja kaikenlaisena rosvona villinlännen maisemissa: Jack of fables. Vol. 5 - Turning pages (DC Comics, 2009; ISBN 978-1-84856-182-3).



Keikka toisensa jälkeen onnistuu Jackiltä, mutta sitten paikalle ilmaantuu jostain nimeltä mainitsemattomasta paikasta seriffi, joka ei edes kanna asetta, sanoen ettei hän sellaista tarvitse.

Ja vaikka Jack kaikin keinoin yrittää pakoilla ja vältellä kiinni joutumistaan, lopulta Jack on vastakkain seriffin kanssa. Voittaako ase vai paljaat nyrkit? No, näitä sarjakuvakirjoja jos on enemmän lukenut, tietää kyllä millaisesta seriffistä tässä oikein onkaan kyse.

Bill Willingham ja Matthew Sturges: Fables. Vol. 13 - The great Fables crossover

Bill Willingham ja Matthew Sturges ovat kirjoittaneet tarinat tähän satuhahmoista kertovaan sarjakuvakirjaan, jossa oli kerta kaikkiaan mainiota meininkiä. Samalla palautui kiinnostukseni tähän kirjasarjaan: Fables. Vol. 13 - The great Fables crossover (DC Comics, 2010; ISBN 978-1-4012-2572-8). Kuvittajina ovat Mark Buckingham, Tony Akins, Russ Braun, Andrew Pepoy, José Marzán Jr ja Dan Green.



Tässä kirjassa palaavat yhteen niin Fables-kirjojen kuin Jack-kirjojen hahmot, ja lisäksi mukana on Literals-hahmoja jotka vaikuttavat hahmoista kerrottuihin tarinoihin.

Kevin Thorn, Fables-maailman ja sen tarinoiden luoja, on vihainen siitä mitä hänen hahmoilleen on kirjoissa tapahtunut ja päättää tuhota koko maailman ja aloittaa alusta uudelleen.



Thorn kostaa vastarintaan nousseille Fables-hahmoille, ja muun muassa Bigby Wolf saa kokea aivan ennennäkemättömiä muodonmuutoksia hahmossaan. Mutta ihan noin vain eivät Lumikki kumppaneineen vastarinnasta luovu, ja onpa kirjan tekijöillä takataskussaan yksi jos toinenkin yllätys luvassa.



Aika hulvattomalla tavalla tässä sarjakuvakirjassa kohdellaan satuhahmoja ja heidän oikkujaan ja hupsutuksiaan. Jack-hahmo pääsee esille, ja nauttii siitä, mutta jälleen kerran hän onnistuu saamaan asiansa solmuun pahemman kerran. Ja nyt tapaamme myös Jackin pojan Jack Frostin, joka etsii isäänsä, ja melkoisen erikoislaatuinen isä-poika -suhde tästä syntyykin.

Julian Baggini ja Peter S. Fosl: Etiikan pikkujättiläinen - työkalut moraaliajatteluun

Julian Baggini ja Peter S. Fosl ovat kirjoittaneet mainion katsauksen etiikan käsitteistöön, joka sopii niin käsikirjaksi kuin luettavaksi alusta loppuun johdatuksena aihepiiriin: Etiikan pikkujättiläinen - työkalut moraaliajatteluun (Niin & näin, 2012; suom. Tapani Kilpeläinen; ISBN 978-952-5503-73-9).



Kirjassa on käytännönläheinen ote asioihin, ja esimerkkejä otetaan sekä kirjallisuuden klassikkoteoksista että populaarikirjallisuuden teemoista. Moni asia saa selkeän määrittelyn, tai vähintäänkin lähtökohdat syvällisempään pohdiskeluun.

Ja samalla tulee esille yhtä ja toista ihmisten ajattelun omituisuutta, esimerkiksi liittyen siihen miten yksi näkökulma asiaan rajoittaa ajattelua, kun monesta asioista voisi perustellusti ajatella myös päinvastaisella tavalla.

Puhumattakaan siitä että moni etiikkaan liittymä väittämä on perimmiltään vailla erityisempää todistusvoimaa, koska saman väittämän voi esittää tapahtuu mitä tahansa, vaikkapa niin että kaikki tekeminen perustuu ihmisen itsekkyyteen, jolloin sinänsä "epäitsekäs" tekokin voidaan tulkita itsekkääksi tavoitteeksi saada hyvää mainetta, vaikutusvaltaa ja niin edelleen.

Fridtjof Nansen: Yön ja jään matka

Fridtjof Nansenin kertoo pohjoisnapaa kohti vuosina 1893-96 tekemästään matkasta kirjassa Yön ja jään matka (WSOY, 1954; suom. Antero Manninen; kontrollinumero kr20223439).



Näin retkestä kerrotaan Wikipediassa: "Nansen johti vuonna 1893 retkikuntaa, jonka tavoitteena oli päästä Pohjoisnavalle ajelehtimalla merivirtojen mukana Pohjoisen jäämeren yli. Tähän tehtävään suunniteltiin jään puristuksen kestävä laiva Fram. Mukaan otettiin myös rekien vetämiseen tarkoitettuja koiria siltä varalta, että laiva ajautuisi sivuun pohjoisnavalta. Syksyllä meri jäätyi, ja miehet jännittivät kestäisikö heidän laivansa jäiden puserruksen. Fram kesti ahtojäiden puristuksen. Kun parin vuoden päästä helmikuussa 1895 kävi selväksi ettei Fram saavuttaisi pohjoisnapaa, Nansen lähti Johansenin kanssa rekiretkelle kohti pohjoisnapaa. Koirat vetivät rekiä, ja mukana oli myös kajakkeja avovesirailojen ylitystä varten."

Kirja kertoo erityisesti tästä loppuvaiheen seikkailusta, kun Fram-laivan juututtua jäihin Nansen lähti jalkaisin kohti pohjoisnapaa Johansenin kanssa. He eivät kylläkään päässeet perille, sillä jäät olivat liian rikkonaisia suksilla ja reellä etenemiseen, eikä paluureissu kohti maata tai jäänrajaa ollut sekään helppoa.



Reissussa he söivät mitä jäätiköiltä löytyi, siis ampuivat jääkarhuja, mursuja, hylkeitä, ... (Ja rekikoiratkin syötiin.) Kirjan loppuosa on varsinainen lihan- ja ihransyömisen tarina. Nansen lihoi kymmenen kiloa talvileirissä odotellessaan kevään taas tulevan.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamerkintöjen pohjalta eläväiseen tyyliin, ja hyvin Nansen valottaa pohjoisen ankaria oloja ja niitä vaikeuksia mitä kaksikolla oli reissullaan. Yllätyksiä oli reippaasti, ja kärsimystä piisasi, mutta toisaalta myöskin hyviä aikoja jolloin matka sujui tai oltiin turvallisesti leiriydytty.

Kotiin palatessaan Nansen sai sankarin vastaanoton, sillä olihan hän käynyt kauempana pohjoisessa kuin kukaan ennen häntä. Ja Fram-laivakin selvisi ehjänä reissusta.

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja kiusantekijät - romaani rikoksesta ja maailmoista

Matti Yrjänä Joensuu oli kertakaikkisen taitava kirjoittaja, mutta on hiukan yllättävää miten vähän hänen romaanejaan olen lukenut. No, nyt on luettuna yksi enemmän: Harjunpää ja kiusantekijät - romaani rikoksesta ja maailmoista (Otava, 2007; ISBN 978-951-1-21714-5).



Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1986, eikä lähes 20 vuotta ole kummemmin teoksen todistusvoimaa himmentänyt. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo on teoksen teemana, mutta yhtä lailla teemana on ihmisten elämän ennustamattomuus, se miten kuka tahansa voi joutua mahdottomaan tilanteeseen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä, ja silloin ollaan lähellä rikosten maailmaa.

Harjunpää selvittelee menestyvään IT-asiantuntijaan kohdistuvia ilkivallantekoja, joiden takia kotirauha rikkoutuu niin raastavalla tavalla että mielenterveys alkaa horjua.

Lukija pääsee näkemään, mistä nämä ilkivallanteot ovat peräisin, millainen elämänkohtalo niitä tuottaa. Syyllisyys ja syyttömyys kytkeytyvät toisiinsa, ja lukija pääsee ikään kuin näkemään elämän kaikki eri puolet, sellaisella tavalla jota itse kukin oman elämänsä keskellä ei tule normaalisti kokeneeksi.

Lincoln Child: Kuoleman algoritmi

Olenkohan lukenut yhtään Lincoln Childin kirjaa ennen tätä jännäriä? Tämä koukutti lukemaan, ja vaikka välillä hypin pätkiä eteenpäin, tarinassa oli imua lähestulkoon loppuun saakka: Kuoleman algoritmi (Gummerus, 2011; suom. Jorma-Veikko Sappinen; ISBN 978-951-20-8557-6).



Child kertoo kirjassaan melkeinpä tieteiskirjallisuuden alueelle menevän jännityskertomuksen psykologisiin ja muihin testeihin perustuvasta deittipalvelusta, jonka salainen algoritmi löytää ihmisille kumppanin joka on juuri se oikea, lähes täydellisen yhteensopiva.

Mutta kun yksi tällainen täydellisen yhteensopiva pari löydetään kaksoisitsemurhan tehneenä, on aika selvittää mitä kaikkea löytyy yhtiön taustalta. Onko jollakulla syytä vainota yhtiön asiakkaita?

Kirjan loppu jonkin verran lässähti, mutta aika hyvin Child sai tarinansa pidettyä koossa, eikä kovin pahoja ylikierroksiakaan tarinassa ollut, kohtuullisen taitavasti punottu kertomus tämä on.

JP Ahonen ja KP Alare: Perkeros

En kyllä arvannut mitä tarjolla on kun tartuin tähän vaikuttavan kokoiseen ja vieläpä kovakantiseen sarjakuva-albumiin. JP Ahonen ja KP Alare kertovat hevimusiikin maailman sijoitetun tarinan yhtyeestä joka odottaa läpimurtoaan: Perkeros (WSOY, 2013; ISBN 978-951-0-39489-2).



Ahosen Villimpi Pohjola -sarjakuvia olen lukenut paljonkin, ja piirrosjälki oli monessa mielessä tuttua, mutta tarina taas, se kyllä yllätti. En vieläkään tiedä mitä oikein ajatella tästä kerronnasta, jossa arkiseen ja melko todenmakuiseen kuvaukseen limitetään fantasianomaisia teemoja.



No, kyllä tämä kirja luettua tuli, ja potkuakin tarinassa on, vaikkakin tuntui lopulta siltä että juttu olisi toiminut tosi hyvin ilman päälleliimattuja erikoistehosteitakin. Mutta toisaalta, kyllä tässä tarinan yllättävyydessä myös oma kiehtovuutensa oli.

Robert Charles Wilson: Spin

Robert Charles Wilsonin tieteisromaani voitti Hugo-palkinnon vuonna 2006: Spin (Tor, 2006; ISBN 978-0-765-34825-8). Eikä romaani ole tehoaan menettänyt, klassikoksi tätä voisi sanoa.



Wilson esittelee romaanissa ajatusleikin jossa aurinkokunnan jäljellä oleva tulevaisuus kiihtyy tapahtumaan parissa vuosikymmenessä. Maapallon ympärille ilmestyy voimakenttä, joka saa ajan kulun muuttumaan, niin että muutama sekunti maapallolla voi viedä vuosia muualla. Tähdet katoavat näkyvistä ja satelliitit putoavat maahan. Mitä tapahtuu ihmisille, ja mistä tässä ilmiössä on kyse?

Wilson onnistuu luomaan päähenkilöistään kiinnostavia suurten mullistusten keskellä. Yhteiskunta natisee liitoksissaan, aurinko alkaa lähestyä elinkaarensa loppua ja ihmiset yrittävät löytää keinoja selvitäkseen pinteestä.

Päähenkilö on Tyler Dupree, joka kirjan alussa on 12-vuotias ja asuu äitinsä kansa vierastalossa miljonääri E. D. Lawtonin tontilla. Tylerin parhaat kaverit ovat Lawtonin 14-vuotiaat kaksoissisarukset Jason ja Diane, joiden elämänkohtalo kietoutuu Tylerin elämään monilla tavoin. Jason ja Diane kapinoivat omilla tavoillaan itsevaltaista isäänsä vastaan, ja Tyler puolestaan on Jasonin uskottu lapsuudenkaveri sekä ihastunut Dianeen, joka puolestaan ajautuu omalaatuisen uskonlahkon ydinpiiriin.

Romaani on yhdistelmä klassista suuren mittakaavan tieteiskirjallisuutta ja pohdiskelua aikuiseksi kasvamisen haasteista, ja hyvin Wilson saa tarinan pysymään kasassa.

Bill Willingham: Fables. Vol. 12 - The dark ages

Bill Willingham ja Mark Buckingham kertovat satuhahmojen käymän sodan jälkeisestä ajasta, siitä mitä voitto oikeastaan tarkoittaa. Eikä siinä vielä kaikki, nyt pääsee vapaalle jalalle uhkakuva joka tuntuu paljon pahemmalta kuin mikään aiemmista vastuksista: Fables. Vol. 12 - The dark ages (DC Comics, 2009; ISBN 978-1-4012-2316-8).



Olin jo aika lailla väsynyt siihen sodan melskeeseen (ja sotavalmisteluihin) jotka Fables-kirjasarjan aiemmissa osissa olivat hyvinkin pääosassa, mutta tässä sarjakuvassa tämä touhu alkaa olla ohitse mennyttä ja uusia teemoja on nousemassa esiin. Täytyy siis jatkaa lukemista, tässähän suorastaan kiinnostuu uudestaan sarjakuvakirjojen hahmoista ja tapahtumista.

Bill Willingham: Fables. Vol. 11 - War and pieces

Bill Willinghamin ja Mark Buckinghamin fantasiasarjakuvakirjassa päästään sodan tiimellyksen keskeltä kohti rauhantilaa, mutta monta mutkaa on tässä matkassa: Fables. Vol. 11 - War and pieces (DC Comics, 2008; ISBN 978-1-4012-1913-0).



Muutamaan otteeseen on ollut vähällä, etten jättänyt sarjan lukemista kesken, eikä tämäkään kirja nyt niin erikoisen ihmeellinen ollut.

No, kyllähän esimerkiksi Tuhkimo-hahmon tulkinta jonkin verran huvitti, Tuhkimohan on satuhahmojen maailmassa varsinainen salainen agentti, jota muut satuhahmot pitävät tyhjäpäänä mutta joka taidoillaan kevyesti peittoaa Bondit ja muut sen sellaiset agenttihahmot. Ja jalasta putoava kenkä saa tällä kertaa kunnolla vauhtia kun konnat pitää saada kuriin.

Stephen King: Fall of Gilead

Stephen King Musta torni -kirjasarjassa olen päässyt neljänteen osaan, jossa vihdoin tapahtuu se mitä on edellisissä kirjoissa jo ennakoitu, pyssymiesten valtakunnan tuho: Fall of Gilead (Marvel, 2010; ISBN 978-0-7851-2951-6).



Kauhistuttavaa ja fantastista, se lienee ollut tekijöiden tarkoituksena. Mutta olen alkanut yhä enemmän vierastaa näitä tarinoita, jotain epäilyttävää ja kovin vierasta tuntuu tässä paketissa olevan. Ja samalla myös tuntuu siltä, että tarinat ovat vain komeaa pintaa ilman sen kummempaa viestiä lukijalle. Mitä tekijät (ja Stephen King) oikein haluavat lukijalle sanoa?

Stephen King: Treachery

Stephen Kingin Musta torni -kirjoihin perustuva sarjakuvakirja jatkaa pyssymiesten tarinaa. Tämä on sarjan kolmas osa: Treachery (Marvel, 2008; ISBN 978-0-7851-3574-6). Juonen on laatinut Robin Furth, käsikirjoituksen Peter David ja kuvituksen Jae Lee ja Richard Isanove.



Sarjan toinen osa tuntui välityöltä, jossa ei ollut paljonkaan sisältöä, mutta tässä kyllä jo oli, vaikka ei tätäkään nyt erityisen syvälliseksi voi sanoa. Pyssyleikeistä puhutaan, ja samalla myös hyökkäyksen uhasta, ja siitä miten elämässä tehdään valintoja ja mihin ne johtavat. Niin, ja tietenkin petoksesta, siitä tässä on kyse, juonimisesta jonka tarkoituksena on nitistää pyssymiesten taistelukyky keinoja kaihtamatta.

En tiedä millaisia Kingin kirjoittamat Musta torni -romaanit ovat, mutta hiukan keskenkasvuiselta tämä sarjakuvakirja vaikutti, jälleen kerran, vaikka piirrosjälki onkin omalla tavallaan ihan hienoa. Mutta onko tässä "lopunajan" kauhufantasiassa muuta kuin komea pinta, sitä en osaa sanoa.

Mauri Leivo: Savanni hengittää - matka afrikkalaiseen luontoon

Mauri Leivon Nuuksio-aiheinen kirja teki suuren vaikutuksen, eikä tämä Afrikka-teoskaan hassumpi ole, mutta kumma kyllä en jaksanut tästä innostua yhtä lailla: Savanni hengittää - matka afrikkalaiseen luontoon (Minerva, 2010; ISBN 978-952-492-393-4).



Ehkä Nuuksio-kirjan kiinnostavuus johtui omakohtaisista kokemuksista Nuuksion kävelyretkillä, tai ehkä Afrikka on vain liian iso juttu yhdessä kirjassa käsiteltäväksi.

Hyvin Leivo kyllä kokemuksistaan kertoo, niin luonnosta kuin tapaamistaan ihmisistä. Ja valokuvat eivät ole pelkästään kiiltokuvamaisia kuvia savannien eläimistä, vaan Leivo näyttää kuvissaan myös retkien arkipäivää, ihmisten toimintaa ja vaikutusta ympäristöön.

Mauri Leivo: Nuuksio - miljoonan ihmisen erämaa

Mauri Leivon kirja on ilmestynyt jo kymmenen vuotta sitten, mutta huomasin sen olemassaolon vasta nyt. Olen kymmenen vuoden aikana kulkenut Nuuksiota pitkin poikin, ja täytyy sanoa että tästä kirjasta olisi ollut näillä kävelyillä paljon hyötyä ja iloa: Nuuksio - miljoonan ihmisen erämaa (Tammi, 2003; ISBN 951-31-2669-2).



Leivo on ottanut kirjan valokuvat ja kirjoittanut tekstejä muiden asiantuntijoiden kanssa. Tuloksena on vaikuttava kirja, jonka luvut esittelevät Nuuksiota kukin omasta näkökulmastaan. Teksteissä on jonkin verran toistoa ja päällekäisyyttä, mutta tämä rakenne toimii sinänsä hyvin, sillä tietystä teemasta, esimerkiksi hyönteisistä tai linnuista, ei nyt tarvitse metsästää tietoa useasta eri paikasta.

Nuuksion määritelmä riippuu määrittelijästä, ja Leivon rajaus siihen mitä alueita Nuuksion luontoon lasketaan mukaan on mielestäni oikein osuva. Olen kulkenut lasten kanssa erityisesti Tremanskärrin, Luukkaan, Pirttimäen ja Siikajärven suunnilla, ja vuoden 2013 kesällä myös Vaakkoissa ja Salmen ulkoilualueella.



Leivon kirjasta löytyi paljon vinkkejä paikoista joihin pitäisi tutustua, esimerkkinä Nuuksion suurin suo Soidinsuo, avosuo jota metsät kehystävät. Lisäksi pitäisi jossain välissä käydä tutustumassa Romvuoren ympäristöön, se on aina jäänyt tekemättä. Ja Sorlampi ympäristöineen on jäänyt pitkäksi aikaa huomiotta, edellisestä käynnistä taitaa olla jo kahdeksan vuotta.

No, tässä onkin jo muistilistaa tuleville Nuuksion visiiteille. Ja kirjan kuvaukset Nuuksion kallioperästä, kasvillisuudesta ja eläimistöstä olivat antoisia, ja omat kokemukset istuivat kirjan kertomaan oikein hyvin. Tässä mielessä kirjasta on hyötyä myös Nuuksioon jo tutustuneille, monesta asiasta löytyy sellaista tietoa jota ei ehkä tiennyt tarvitsevansakaan.



Vaikka teoksen sivumäärästä suuri osa on käytetty teksteihin, myös kirjan valokuvat ovat pätevää työtä. Valokuvat ovat realistisen oloisia luontokuvia jossa ei ole turhaan kikkailtu jälkikäsittelyn kanssa, niin että myös kuvattujen kohteiden ympäristö on tunnistettavissa. Hieno kokonaisuus.

Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander: Sata sammalta

Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander kertovat Suomessa kasvavista sammalista: Sata sammalta (Metsäkustannus, 2013; ISBN 978-952-6612-13-3).



Teoksessa on 144 sivua, ja siitä on epäilemättä suurta apua lajinmäärityksessä ja kasvupaikkojen tunnistamisessa. Itseäni kiinnosti erityisesti lehväsammalten moninaisuus. En sammalien tunnistamiseen ole aiemmin kovin suurta kiinnostusta tuntenut, mutta kirjasta tuli jonkinlainen herätys tähän aihepiiriin, jossa tuntuu olevan loputtomasti opittavaa.

Joe Hill ja Gabriel Rodriguez: Locke & key. Volume 5 - Clockworks

Joe Hill ja Gabriel Rodriguez palaavat tässä sarjakuvakirjassa ajassa taaksepäin vuoteen 1775, amerikkalaisten kapinaan brittejä vastaan: Locke & key. Volume 5 - Clockworks (IDW, 2012; ISBN 978-1-61377-227-0).



Aika ajoin olen miettinyt kannattaako tätä sarjaa jatkaa, sillä on tuntunut kuin asiat vain toistaisivat itseään, mutta tässä sarjakuvakirjassa oli jälleen ikään kuin uutta henkeä, tarina sai kokonaan uudenlaista potkua.



Ja kieltämättä Rodriguezin piirrosjälki jälleen kerran teki vaikutuksen, niin kuin aiemmissakin sarjan osissa. Vaikka tarina ehkä onkin aika ajoin junnannut paikoillaan, kuvitus on aina ollut ensiluokkaista. Tosin saapa nähdä, milloin palaan sarjan pariin, jonkinlaista taukoa tässä voisi pitää.

M. L. Stedman: Valo valtameren yllä

Sain ystävältä vinkin tästä M. L. Stedmanin romaanista, joka on kirjailijan esikoisteos. Vaikka historialliset rakkausromaanit ei ole genre joka erityisesti kiinnostaisi, tämä tarina tarrasi sinnikkäästi kiinni: Valo valtameren yllä (Karisto, 2013; suom. Leena Perttula; ISBN 978-951-23-5621-8).



Teos kertoo majakanvartijasta ja hänen vaimostaan 1920-luvun Australiassa, maailmassa jossa ensimmäisen maailmansodan kauhut ja sodasta kummunneet kaunat vaikeuttavat ihmisten elämää, niin sodan kokeneiden arpina kuin suhtautumisessa saksalaisiin.

Kirjan aviopari Tom ja Isabel asuvat majakkasaarella, odottavat lasta, rakentavat yhteistä elämäänsä, mutta sitten tulee haaksirikko, monessa mielessä.

Romaanista 50 sivua luettuani tein sen virheen, että luin lopusta mitä siellä kerrotaan, minkä jälkeen romaani oli vähän aikaa tauolla lukemisessa. Mutta kerronta oli sen verran omaperäistä, että jatkoin, ja silloin tarina vei mukanaan, realistisen rosoisesta kerronnasta johtuen. Tosin teoksen loppupuolella oli jonkin verran tyhjäkäyntiä ja hypin tekstiä aika-ajoin eteenpäin lukien lauseen sieltä toisen täältä.

Kirjan erityinen teema on toisaalta äitiys ja lapsen suhde vanhempiin, toisaalta irrallisuus elämästä ja maailmasta, kyvyttömyys muuttaa omaa kohtaloaan vaikka edessä häämöttää katastrofi. Esikoisromaaniksi tämä teos oli harvinaisen kypsä, eikä ole ihme että se on ollut niin suosittu. Helmetissä teosta oli tarjolla peräti 60 kappaletta ja lukijoita riittänee.

Richard Avedon: In the American West

Richard Avedonin valokuvakirja on isokokoinen, vaikuttavaksi tarkoitettu, ja kyllä nämä muotokuvat melkoisen vaikutuksen tekivät: In the American West (Harry N. Abrams, 1985; ISBN 0-8109-1105-1).



En tiennyt Avedonista mitään muuta kuin että tätä kirjaa on pidetty valokuvataiteen merkkiteoksena, joten olin vailla isompia ennakko-odotuksia valokuvien ja kirjan suhteen. Teoksesta löytyy tiivis kuvaus, joka kertoo olennaisen sen taustasta:

The 120 full-page photographs in this book depict people at country fairs, rodeos, mining camps, drilling sites, and even a slaughterhouse - men and women of the American West who work at hard, everyday jobs. Richard Avedon introduces the volume with an essay on his working method and portrait philosophy, and Laura Wilson, who accompanied Avedon and his team, provides a journal of their travels, between 1979 and 1984.

Joistakin valokuvista sai sellaisen käsityksen, että Avedon pyrkii joko shokeeraamaan tai sitten hakee myötätuntoa kuvassa näkyville ihmisille, mutta näitä valokuvia voi lukea monella eri tavoilla. Taitavasti otettuja kuvia nämä ovat, mutta se mitä ne kertovat kohteistaan ja kuvien ottajasta, sitä voi pohdiskella loputtomiin.



Avedon kertoo kirjassa työskentelymenetelmästään, jossa keskeistä oli valokuvaajan ja valokuvattavan välinen suhde, se miten valokuvaaja pyrki tuomaan esille jotain haluamaansa, ja samalla kohde reagoi omalla tavallaan, itsenäisesti. Jonkinlaista kunnioitusta näissä valokuvissa voi nähdä näitä ihmisiä kohtaan, mutta tämä on taas yksi mahdollinen tulkinta siitä mistä näissä valokuvissa on kyse.

Stephen King: Musta torni. II - Pitkä kotimatka

Stephen Kingin romaaneista ja hahmoista tehty sarjakuvakirja oli ulkoasultaan ja kuvitukseltaan vaikuttava, mutta sisältö ei ollut erityisen kiinnostava: Musta torni. II - Pitkä kotimatka (Egmont, 2008; suom. Kari Salminen; ISBN 978-952-469-886-3).



Kirjassa Roland kumppaneineen pakenee takaa-ajajia, samalla kun Roland joutuu vastakkain itse Purppurakuninkaan kanssa. Piirrosjälki oli sinänsä vaikuttavaa, mutta tarina, siinä ei tuntunut olevan kovinkaan paljon syvällisempää sisältöä. No, ehkä vielä jatkan sarjassa eteenpäin, jospa tämä tästä vielä kiinnostavaksi muuttuu.