Tom Harper: Zodiac station

Tom Harper tarjoaa pohjoiselle napa-alueelle sijoittuvan jännärin, jossa arktisessa ympäristössä tehdään tutkimusta, mutta jotain on pahemman kerran pielessä: Zodiac station (HarperCollins, 2015; ISBN 978-0-06-237131-7).



Romaani on kohtalaisen näppärästi kirjoitettu, mutta hiljalleen lukeminen alkoi tuntua yhä raskaammalta, sillä kirjan henkilökaarti alkoi tuntua kovin kummalliselta, ikään kuin samaan paikkaan, tutkijoiden tukikohtaan, olisi kerätty lauma moniongelmaisia mielenterveyspotilaita, jotka terävästä älystään huolimatta tekevät tyhmiä virheitä kerta toisensa jälkeen.

Romaanissa käytetään epäluotettavan kertojan tekniikkaa ylenmäärin osoittelevasti, ja kaiken lisäksi kirjailija viljelee runsain mitoin viittauksia kauhuelokuviin ja muihin kummallisuuksien lähteisiin, ikään kuin yrittäen saada lukijan sekaisin vihjausten suurella määrällä.

Deep in the Arctic, the US Coast Guard icebreaker Terra Nova batters its way through the frozen sea. A gaunt figure skis out of the fog on the pack ice. He says his name is Thomas Anderson, and that he's the lone survivor of a terrible accident at the research outpost Zodiac Station, located on the ice-bound island of Utgard.

Ten days earlier: Tom Anderson arrives at Zodiac Station looking to resurrect a career destroyed by scientific scandal. But things quickly go wrong when the man who hired him, brilliant biochemist Martin Hagger, turns up dead at the bottom of a crevasse. The base commander insists he fell. But footprints in the snow suggest a different possibility.

As Anderson tells his tale of sabotage, suspicion, and paranoia, the mystery only deepens. Then other survivors are discovered—adding their stories of human greed, jealousy, oil company trickery, Russian espionage, and global warming. But the truth is something no one on the Terra Nova could have imagined.