Will Eisner: Life on another planet

Will Eisner kysyy, mitä tapahtuisi jos ihmiskunta saisi avaruudesta käsiinsä toisen sivilisaation lähettämän viestin, eikä tästä totisesti mitään kivaa ja kaunista ole luvassa: Life on another planet (DC Comics, 2000; ISBN 1-56389-677-X).



Teos kuvastaa kylmän sodan henkeä, ja ehkä tästä syystä tarina tuntui kovinkin ajankohtaiselta, kun saman kaltaisia äänenpainoja yhä enemmän on tuotu esille.

Kenen tulee saada tieto toisesta älykkäästä sivilisaatiosta, pitäisikö asia salata vai pitäisikö sitä käyttää valtioiden propagandatarkoituksiin?



Eisner vie tarinansa käsittämättömän absurdeihin mittasuhteisiin, eikä lukija voi toisaalta kuin todeta että noinhan siinä hyvinkin saattaisi käydä kun kerran vallanpitäjämme ovat sellaisia kuin ovat, taipuvaisia kaikenlaisiin inhimillisiin typeryyksiin, kuten jokainen meistä, mutta ehkä aivan erityisesti sellaiset ihmiset jotka tarraavat isojen valtioiden turvallisuusvirastojen vallankahvaan.

Osmo Soininvaara: Jäähyväiset eduskunnalle

Osmo Soininvaara sivaltaa terävästi niin oikealle kuin vasemmalle, niin eteen kuin taaksepäin, kuvauksessa suomalaisen järjestelmän tilasta, säästelemättä itseäänkään: Jäähyväiset eduskunnalle (Teos, 2015; ISBN 978-951-851-649-4).



Blogissaan Soininvaara on käynyt läpi kirjansa eräitä lukuja, kommentoiden tekstiään muun muassa näin: "Toista mieltä olevat taas eivät ole sanoneet mitään, tuskin edes tervehtineet."

Pakko on myöntää, että Soininvaaran näkemys eduskunnan, hallituksen ja valtioneuvoston välisestä suhteesta osuu moneen otteeseen herkullisesti maaliinsa, toki Soininvaaran omaa asiantuntemusta painottaen, asioissa jotka hänelle itselleet ovat tärkeimmiksi koettuja.

Esimerkkinä se, missä määrin hallinto perustuu (tai oikeammin: on perustumatta) rationaaliseen päätöksentekoon, jossa käytetään olemassaolevaa tietopohjaa tehokkaasti, järkevästi päätöksiä perustellen. Ja missä määrin olemassaolevat rakenteet, esimerkiksi lainsäädännön menettelyt, lopulta estävät järkevää ja kokonaisuuden kannalta perusteltua asioiden hoitamisen mallia.

Tätä kirjoittaessani teoksesta on Helmetissä 207 varausta, mitä voi politiikkaa käsittelevälle teokselle sanoa isoksi määräksi, ja epäilemättä tässä teoksessa on kestosuosikin aineksia.

Yann ja Hugault: Huuhkaja

Yann ja Hugault tarjoavat kolmiosaisen sotasarjakuvan, otsikkona Huuhkaja, ja tarinoissa kerrotaan Neuvostoliiton ja Saksan välisestä sodankäynnistä ja erityisesti ilmasodasta toisen maailmansodan loppuhetkillä: Kuin noidat yössä (Apali, 2009; ISBN 978-952-5026-89-4), Toveri Lilja (Apali, 2010; ISBN 978-952-5026-99-3) ja Wulf ja Lilja (Apali, 20011; ISBN 978-952-5877-10-6). Suomentaja on Ville Tuokko.



Sarjakuva on epäilemättä suunnattu sodasta innostuneelle nuorisolle sekä monenmoisille sotakoneharrastajille, joita kiinnostanee toisen maailmansodan aikaisten lentokoneiden tarkka piirrosjälki.

Lentäjä-ässät ottavat mittaa toisistaan ja ilmataistelujen ohessa käydään propagandasotaa, puhumattakaan sotaakäyvien maiden sisäisen poliitiikan mukanaan tuomista kiemuroista, kun isoveli/isosisko valvoo rintaman kummallakin puolella. Hiukan romantiikkaakin on leivottu tarinaan mukaan.

Mons Kallentoft: Kevätkuolema

Mons Kallentoft jatkaa Malin Fors -dekkarisarjaa, nyt luettavana oli neljäs osa: Kevätkuolema (WSOY, 2014; suom. Arja Gothoni ja Juha Saikkonen; ISBN 978-951-0-40371-6).



Naispuolinen poliisi päähenkilönä tuo näihin kirjoihin omaperäisyyttä, mutta nyt neljännessä osassa alkoi jo tuntua että samojen kuvioiden toistaminen alkaa rasittaa, erityisesti herkkävaistoisen Malinin kierre alkoholin suurkäyttäjäksi ja tätä kautta moniongelmaiseksi perheenäidiksi. Mutta aika hyvin kirjailija pystyy tasapainottelemaan banaalin ja omaperäisen välimaastossa, niin että lukijan kiinnostus säilyy.

Linköpingin pikkukaupunki on heräämässä kevääseen, kun torin laidalla räjähtää pommi. Iskussa saavat surmansa nainen ja tämän kuusivuotiaat kaksoset. Tekijäksi ilmoittautuu antikapitalistinen ryhmä, mutta etsivä Malin Fors aavistelee, että kuollut perhe oli iskujen todellinen kohde. Forsin tutkimukset vievät Tukholman hylättyihin metrotunneleihin ja hienostokaupunginosiin ja lopulta lähes käsittämättömän pahuuden ytimeen.

Taidan kuitenkin näiden dekkarien parissa jatkaa. Nyt kun neljä vuodenaikaa on käyty läpi, vuoroon tulee Viides vuodenaika.

Jeff Smith: Shazam! - the monster society of evil

Jeff Smith kertoo supersankariksi ryhtyvästä lapsesta tässä fantasiasarjakuvassa, joka tuntui samalla kertaa sekä kevyeltä viihteeltä että lasten mielikuvituksen osuvalta kuvaukselta: Shazam! - the monster society of evil (DC Comics, 2007; ISBN 978-1-4012-1466-1). Sarjakuvan värittäjä on Steve Hamaker.



Mitään pysyvämpää muistikuvaa sarjakuvasta ei jäänyt, mutta ei tämä toisaalta ihan vailla ansioitakaan ollut, mitä nyt ehkä odotin tekijältä enemmän, aiempien työnäytteiden, erityisesti Luupäiden perusteella.

Granted the powers of the ancient gods, young Billy Batson transforms into Captain Marvel whenever he says the magic word, Shazam! Now, Captain Marvel faces an alien invasion and must stop the Monster Society of Evil from taking over the world.

Grant Morrison, Frank Quitely ja Jamie Grant: WE3 - the deluxe edition

Grant Morrison, Frank Quitely ja Jamie Grant kertovat ihmisen sotilastarkoituksiin muuntamista eläimistä, jotka karkumatkallaan joutuvat yllättäviin pulmatilanteisiin: WE3 - the deluxe edition (DC Comics, 2011; ISBN 978-1-4012-3067-8).



Kokeellinen aseteknologia ei tarinaa kovin pitkälle kanna, ja ajatus koneita käyttävistä ja puhuvista eläimistä jää hiukan hutaisun oloiseksi, mutta sarjakuvassa oli myös kiinnostavaa sisältöä, eikä piirrosjälkeä voi juurikaan moittia, aika ajoin siinä oli omanlaistaan kuvakerronnan kokeilemisen fiilistä.

Amir ja Khalil: Zahran paratiisi

Amir on kirjoittanut ja Khalil piirtänyt tämän sarjakuvan, jossa kerrotaan vuoden 2009 Iranista, kadonneesta pojasta jonka kohtaloa äiti yrittää selvittää: Zahran paratiisi (Like, 2011; suom. Petri Stenman; ISBN 978-952-01-0648-5).



Teos kertoo kammottavasta diktatuurin koneistosta, jossa edes suhteet vallanpitäjiin eivät ole tae siitä että olisi selvitettävissä mitä oikein on tapahtunut. Poliisivoimat ja oikeuslaitos ovat totaalisen korruptoituneita, vallanpitäjien käyttämä väkivalta on silmitöntä, eikä kiduttajien kynsiin joutuneella ole juurikaan mahdollisuutta selvitä hengissä saatika ehjin nahoin.



Tekijät eivät kerro sukunimiään ilmeisistä syistä. Niin, ja mikä se Zahran paratiisi on? Se on Iranin suurin hautausmaa, jonne moni pidätetyistä päätyi, anonyymeihin hautoihin.

Malcolm Mackay: The sudden arrival of violence

Voiko Glasgow-trilogian kolmas osa olla yhtä hyvä kuin aiemmat? Kyllä, Malcolm Mackay viimeistelee tyylipuhtaan hattutempun tällä mustanpuhuvalla rikoskirjallaan: The sudden arrival of violence (Mantle, 2014; ISBN 978-0-230-76973-1).



Calum MacLean on nuori ja lahjakas palkkamurhaaja, joka on saanut tappamisesta tarpeekseen ja haluaa päästä eroon järjestäytyneestä rikollisuudesta. Mutta näistä hommista ei niin vain lähdetäkään.

Kirjan päähenkilö on kaikkea muuta kuin miellyttävä hahmo, mutta Mackay onnistuu tekemään Calumista monella tavalla uskottavan, vaikkakaan ei voi sanoa että lukijan olisi helppo samaistua kirjan päähenkilöön.

Calum keksii keinon jolla saada riittävästi aikaa katoamistemppuunsa ilman että hänet palkannut rikollispomo pääsisi asiasta heti jyvälle. Mutta hyvätkin suunnitelmat voivat mennä pahasti pieleen kun sattuma puuttuu peliin, ja kohta Calumilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä poliisin puheille saadakseen asioita edes jollakin tavalla järjestykseen. Mutta rikollisilla on omat myyränsä poliisikunnassa, mistä seuraa varsinainen kissa- ja hiirileikki kun osapuolet yrittävät arvata kuinka paljon toiset tietävät siitä mitä on tapahtumassa.

Mainio päätös kovaksikeitetylle tarinalle. Kirjailija on onnistunut kuvaamaan rikollisten ajatusmaailmaa ja keskinäisiä välejä harvinaisen osuvasti, jopa niin että kylmät väreet iskivät aika ajoin kirjaa lukiessa.

Gunnar Staalesen: Ruususen unta

Norjalainen yksityisetsivä Varg Veum ("yksinäinen susi") jatkaa tutkimuksiaan Gunnar Staalesenin dekkarissa Ruususen unta (Otava, 2006; suom. Päivi Kivelä; ISBN 951-1-19972-2).



En oikein tiedä, miten Veumiin suhtautua, sillä toisaalta tämä elämässä epäonnistunut mies tuntuu sympaattiselta, mutta toisaalta hän myös kompastelee tilanteesta toiseen ilman että juurikaan ottaisi opikseen. Tai ehkä juuri tämä on kirjailijan sanoma, se miten vähän omasta itsestämme saatika sitten muista ihmisistä tiedämme.

Kirja kertoo 16-vuotiaasta Lisasta, joka on kadonnut Bergenistä Kööpenhaminaan. Veum löytää Lisan ja palauttaa hänet kotiinsa, mutta kohta asiat menevät pahemman kerran solmuun, sillä myös naapurin nuorimies on kateissa. Vuosien takaiset salaisuudet alkavat paljastua, ja Veum sotkeutuu näihin kuvioihin pahemmassa määrin.

Tragediaa tässä on kerrakseen, mutta samalla myös surumielistä pohdintaa maailman tilasta 1980-luvun Norjassa.

Joe Abercrombie: Best served cold

Joe Abercrombie tarjoilee palkkasoturitarinan, jossa väkivalta, petos ja koston kierre eskaloituu eeppisiin mittasuhteisiin: Best served cold (Gollancz, 2013; ISBN 978-0-575-12775-3).



Kirja on mustanpuhuva jopa kiusallisessa määrin, ja sivumäärä on turhan massiivinen, 757 sivua, mutta romaani tuli tästä huolimatta luettua, sopivissa kohdissa eteenpäin hyppien.

Kirja kertoo naispuolisesta palkkasoturista, josta tulee vallanpitäjien mielestä liian suosittu, ja niinpä hänet pudotetaan jyrkänteeltä kuolemaansa. Mutta niinpä vain Monza Murcatto selviää pudotuksesta hengissä, ja pahasti ruhjoutuneena hän alkaa suunnnitella kostoa.

Kirjassa oli laajempikin kehyskertomus, mikä antoi ymmärtää että Abercrombie on kirjoittanut enemmänkin tarinoita sijoitettuna tähän samaan fantasiamaailmaan. Oikeastaan harmitti että näitä fantasia-aineksia oli tuotu tarinaan mukaan, sillä kertomus olisi toiminut ilmankin niitä, vieläpä paljon paremmin, sillä teoksen loppupuolella tarinan uskottavuus lässähti aika lailla. Kiitti, tämä riitti.

Jacques Tardi: West coast blues

Jacques Tardi kertoo sarjakuvana Jean-Patrick Manchetten kirjoittaman romaanin: West coast blues (Fantagraphics, 2009; suom. Kim Thompson; ISBN 978-1-60699-295-1).



Teos kertoo liikemiehestä George Gerfautista, joka joutuu kahden palkkamurhaajan jahtaamaksi tultuaan vahingossa murhaan silminnäkijäksi. Liikemies pakenee, eikä kovaotteisessa tarinassa ole juurikaan lohdun hetkiä, ojasta mennään allikkoon.

Mustavalkoinen kerronta istuu tarinaan, ja tosiaankin on hyvä ettei värejä käytetä, sen verran veristä juonenkäännettä tämä teos tarjoaa.

Frederik Pohl: Sapattivuosi

Frederik Pohl tarjoaa lukijalle romaanin muodossa kokoelman tarinoita, joita yhdistää kehyskertomus miehestä joka tulee sotketuksi valtioiden väliseen likaiseen peliin: Sapattivuosi (Viihdeviikarit, 1987; suom. Reijo Kalvas; ISBN 951-611-105-X).



Kirjan alkuperäinen nimi on The Cool War, "Viileä sota", ja se ilmestyi vuonna 1981. Teos kertoo maailmasta joka päältä katsoen näyttää sopuisalta, mutta pinnan alla kiehuu, eikä mikään likainen temppu ole mahdoton kun toisia valtioita yritetään kampittaa ja omaa etua edistää.

Kirjan päähenkilö on unitaaripastori H. Hornswell Hake, kutsumanimeltään Horny, joka värvätään tiedustelupalvelun hommiin vastoin tahtoaan. Ja kuinkas käykään, kerta kerran jälkeen Horny suorittaa salaista tehtävää joka jälkikäteen paljastuu aivan muuksi kuin mitä hän kuvitteli. Vedätetyksi joutuva Horny ei ole mikään miellyttävä hahmo, ja romaani loppuu lähestulkoon alkuunsa, mutta tämäkin riitti.

Kiinnostavinta kirjassa on sen kuvaama maailmanjärjestys, mikä ei ihan tuulesta temmatulta tunnu kun muistelee kohtalaisen tuoreitakin tapahtumia siitä miten maat toisiaan vakoilevat ja millä keinoin omia etujaan edistävät.

Peter May: Kriitikko

Peter May jatkaa rikostutkija Enzo Macleodin tarinaa kirjasarjan toisessa osassa, jossa ratkotaan poliisilta selvittämättä jääneitä rikoksia Ranskassa viinien ja viininviljelyn puitteissa: Kriitikko (Moreeni, 2012; suom. Nina Mäki-Kihniä; ISBN 978-952-254-123-9).



May osaa kirjoittaa sujuvasti, mutta jonkinlaista laskelmointia olin kirjassa havaitsevinani, eräänlaista matkailuopasmaisuutta, puhumattakaan hehkuttelusta erilaisten viinien ja niiden maistelemisen tiimoilla. Kun en viinejä tunne, tämä puoli kirjasta jäi jotakuinkin hämäräksi, ja varmaankin viinien harrastajalla olisi yhtä ja toista sanottavaa siitä onko May saanut faktansa kohdalleen.

Tarina sinänsä kyllä rullasi eteenpäin mallikkaasti, joskin sattumilla oli kirjan juonessa yllättävän iso rooli, mitä voi pitää miinuksena jos tykkää perinteisistä dekkareista joissa tutkijan äly on se joka ratkaisee. Mutta meni tämä kurkusta alas näinkin.

Lois McMaster Bujold: The sharing knife

Lois McMaster Bujoldin fantasiaromaanisarjassa The sharing knife on neljä osaa: Beguilement (Eos, 2007; ISBN 978-0-06-113907-9), Legacy (Eos, 2008; ISBN 978-0-06-113906-2), Passage (Eos, 2009; ISBN 978-0-06-137535-4) ja Horizon (Eos, 2010; ISBN 978-0-06-137537-8).





Kukin kirja on pituudeltaan kolmisensataa sivua, ja vaikka romaanit voi lukea erillisinä teoksina, käytännössä ne ovat yksi tarina joka kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Alunperin Bujold kirjoitti yhden pitkähkön romaanin, joka ilmestyi kahdessa osassa, Beguilement ja Legacy, ja tämän jälkeen jatko-osan, joka myös ilmestyi kahdessa osassa, Passage ja Horizon.

Romaaneja on hiukan vaikea niputtaa tiettyyn genreen, mukana on fantasiaa, romantiikkaa ja tieteiskirjallisuuden teemoja. Aikuiseksi kasvamisen kuvaamisesta kirjoissa on kyse.

Aikoinaan ihastuin Bujoldin Vorkosigan-sarjan romaaneihin, jotka yhdistelevät tyylilajeja mutta ammentavat pääosin tieteiskirjallisuuden perinteistä. Samalla tavalla kuin Vorkosigan-kertomuksissa Bujold laittaa päähenkilönsä Fawnin ja Dagin lähes mahdottomien haasteiden eteen, ja koettelemuksia seuraa yksi toisensa jälkeen.

Fawn on maanviljelijäperheen tytär, joka osoittautuu tavattoman fiksuksi ja aloitekykyiseksi. Dag puolestaan metsästää hirviöitä ja on tässä erinomaisen taitava huolimatta siitä että hänellä on vain yksi käsi.

Aivan yhtä tinkimätön Bujold ei tuntunut tässä fantasiaromaanisarjassaan olevan verrattuna Vorkosigan-kirjoihin, mutta taitavaa kerrontaa tämä on, kirjat tarrasivat kiinni ja päähenkilöiden kohtalo kiinnosti.

Romaaneissa on selvää luokkayhteiskunnan tematiikkaa, sillä maanviljelijät ja hirviöiden metsästäjät ("patrollers") elävät toisistaan erillään. Hirviöiden metsästämisessä tarvittavat taidot periytyvät lapsille, ja maanviljelijöillä näitä kykyjä ei ole. Mutta kun Fawn ja Dag tapaavat, kahden ihmisen toisiaan täydentävistä kyvyistä kasvaa jotain suurempaa, joka voi muuttaa kaiken.

Se vielä on todettava, että Bujold on mainion johdonmukainen rakentamansa maailman suhteen. Moni fantasiakirjailija rakentaa näppäriä oikoteitä saadakseen juonen menemään haluamallaan tavalla, mutta Bujold ei tällaisia oikoteitä rakenna. Niinpä Fawn ei yhtäkkiä huomaa omistavansa hirviönmetsästäjien taitoja, jotka ovat tähän asti uinuneet piilossa, vaan pysyy omana aitona itsenään alusta loppuun.

Will Eisner: Spirit

Koko ajan törmään siihen, miten vähän sarjakuvista ja sarjakuvakerronnan historiasta tiedän. Tämä kirja tarjoilee Will Eisnerin klassisia Spirit-sarjakuvia, tyylilajina kovaksikeitetty rikoskirjallisuus, mutta mukana on ripaus huumoriakin: Spirit (Egmont, 2008; suom. Antti Poussa; ISBN 978-952-233-065-9). Esipuheen on kirjoittanut Neil Gaiman.



Jokainen kirjan tarinoista koostuu määrämittaisesta kertomuksesta, mutta tyylilajit vaihtelevat suuresti, samoin kertomisen tapa. Päähenkilö on naamioitu sankari, Spirit, joka selvittää rikoksia, mutta Eisner käyttää tilaisuutta hyväkseen ja sekoittaa tarinoihin monia erilaisia kerronnan tyylilajeja.



Spirit-sarjakuvat vaikuttivat myöhempien sarjakuvataiteilijoiden kerrontaan, ja vaikka ajan patinaa on runsaasti näissä tarinoissa nähtävissä, hyvin ne ovat kestäneet aikaa, vaikka ensimmäisen Spirit-tarinan ilmestymisestä on kulunut jo 75 vuotta.

Jeff Smith: RASL 4 - The lost journals of Nikola Tesla

Näin tämä päättyy, kohtalaiseen pamaukseen, Jeff Smithin tieteissarjakuva jossa limitetään tieteenhistorian todellisia tapahtumia eli keksijä Nikola Teslan elämänkertaa tieteisfantasiaan, jossa seikkaillaan rinnakkaisten maailmojen todellisuudessa: RASL 4 - The lost journals of Nikola Tesla (Cartoon Books, 2012; ISBN 978-1-888963-32-8).



Tarina päättyy tähän kirjaan, ja voisi sanoa että päätös ei ihan lunastanut aiempien osien lupauksia, vaikka taitavaa kerrontaa onkin. Mutta meneehän tämä näinkin, melkoisen kaareen Smith kirjasarjallaan piirtää, eikä häntä nyt ainakaan voi syyttää tarinan tarpeettomasta pitkittämisestä. Tässä se oli, ja hyvä niin.

Jacques Tardi: Like a sniper lining up his shot

Jacques Tardi on muuttanut sarjakuvaksi Jean-Patrick Manchetten romaanin: Like a sniper lining up his shot (Fantagraphics, 2011; kännös englanniksi Kim Thompson; ISBN 978-1-60699-448-1).



Teos on mustanpuhuva ja kovaotteinen kertomus palkkamurhaajasta, joka ajautuu keskelle salaliittoa jossa on kytkentöjä kansainvälisen tason politiikkaan ja rikollisen välienselvittelyyn. Piirrosten tyyli ja kertomuksen sisältö istuvat erinomaisesti yhteen, mutta aika ajoin tuntuu siltä että romaanin kerronta ei ihan täysin toimi sarjakuvan muodossa.

Jeff Smith: RASL 3 - Romance at the speed of light

Jeff Smith jatkaa tieteissarjakuvaansa, ja tällä kertaa kirjan nimi on sama kuin koko sarjan, sillä RASL on lyhenne romanssista valon nopeudella. Kirjan kannessa on jo aiemmissa osissa esiintynyt lapsihahmo, jonka merkitystä on lukija saanut mietiskellä vähän väliä: RASL 3 - Romance at the speed of light (Cartoon Books, 2011; ISBN 978-1-888963-33-5).



Sarjakuva jonka tekijä on itse niin kirjoittanut kuin piirtänyt vaatii paljon, mutta myös palkitsee, ja Smith jos kuka pystyy tähän, ja paikka paikoin tuntuu jopa siltä että tässä kirjoitetaan uusiksi sitä millaisia tarinoita sarjakuva voi kertoa.

Vaikka en pidä teossarjaa aivan täysosumana, sarjakuvan juhlaa tämä joka tapauksessa on, tarina tiedemiehestä joka kamppailee keksintönsä tuottamia vaikutuksia vastaan, yrittäen estää vääjäämättömältä näyttävää kehityskulkua jossa rinnakkaisia maailmoja yritetään käyttää hyväksi kuin siirtomaavallan aikoihin pahimmillaan.

Jeff Smith: RASL 2 - The fire of St. George

Jeff Smith tarjoilee outoudessaan vallan kiehtovan sarjakuvan, jossa limittyvät tiedemies Nikola Teslan salaiset päiväkirjat tutkimuksen tekoon ja seikkailuun rinnakkaisissa maailmoissa: RASL 2 - The fire of St. George (Cartoon Books, 2010; ISBN 978-1-888963-22-9).



Luin sarjakuvan osat aikalailla perä-perää, niin että tiedän mitä tässä tulee tapahtumaan. Ja vaikka ihan kaikkia lupauksia Smith ei pysty kirjasarjassaan täyttämään, on teos omaperäisyydessään ainutlaatuinen ja siinä määrin kiehtova, että tämän tarinan pariin voisi palata joskus myöhemmin. Pala palalta kirjassa selviää, mistä maailmojen välisessä matkustamisessa on kyse, ja miksi se on niin vaarallista.

Matthew Sturges, Luca Rossi ja José Marzán, Jr: House of mystery 3 - The space between

Matthew Sturges on kirjoittanut ja Luca Rossi ja José Marzán, Jr., piirtäneet tämän kauhusarjakuvan, jossa on lukuisia lyhyitä kertomuksia, osa myös muilta tekijöiltä: House of mystery 3 - The space between (DC Comics, 2009; ISBN 978-1-4012-2581-0).



Nyt minä sen vasta oikeastaan tajusin, sen että tekijöiden tavoite tuntuu pikemminkin olevan saada aikaan jonkinlainen runko pienimuotoisten kauhutarinoiden tarjoilemiseen eikä niinkään kertoa mitään isoa tarinan kaarta. Tuotteistuksesta tässä tuntuu olevan kyse, brändistä jonka puitteissa julkaista tarinoita. No, kun asettaa odotuksen riittävän matalalle, ei tule pettyneeksi.

Matthew Sturges ja Luca Rossi: House of mystery 2 - Love stories for dead people

Matthew Sturges ja Luca Rossi tarjoilevat kauhusarjakuvaa, joka rakentuu melko erillisten tarinoiden varaan, mutta jonkinlainen kehyskertomuskin on tarjolla: House of mystery 2 - Love stories for dead people (DC Comics, 2009; ISBN 978-1-4012-2276-5).



Selvästi aikuisille suunnattu sarjakuva toimii jotakuinkin, mutta katkelmallisuus on haastavaa, ja kaiken lisäksi sarjakuvan hahmot eivät oikein tarjoa tarttumapintaa, tuntuu että kirjoittajilla on kyllä jotain sanottavaa, mutta ei mitään erityisen painavaa tai kiinnostavaa. Piirrosjälki on kyllä onnistunutta, joten sopisihan sitä jatkaa lukemista.

Kate Locke: God save the queen

Kate Locke tarjoilee erikoisen annoksen kauhua, steampunk-tieteiskirjallisuutta ja fantasiaa romaanissa God save the queen (Orbit, 2012; ISBN 978-0-356-50143-7).



Iso-Britannian kuningatar Victoria hallitsee valtakuntaansa rautaisella otteellaan, ja mikäs on hallitessa vaikka ikuisesti kun "kuninkaallinen perimä" tarkoittaa vampyyrien jälkeläisiä. Mutta vampyyrien lisäksi vallasta taistelevat ihmissudet ja peikot, eikä tiedemiesten keksinnöilläkään tunnu olevan ihan mitätöntä vaikutusta tapahtumien kehittymiselle.

Parasta kirjassa on Locken luoma maailma, jossa voisi viettää enemmänkin aikaa. Harmi vain että kirjan tarina on melko lailla ennakoitavissa, tässä ei mitään isoja yllätyksiä ole lukijalle luvassa.

Mietityttää pitäisikö kirjasarjan parissa vielä jatkaa? Ehkäpä ei. Tämän valinnan tekee helpoksi se että myöhemmin ilmestyneitä kirjasarjan osia ei Helmetistä löydykään.

Malcolm Mackay: How a gunman says goodbye

Malcolm Mackay kertoo ammattitappajien maailmasta Glasgow-trilogian toisessa osassa: How a gunman says goodbye (Pan Books, 2014; ISBN 978-1-4472-1276-8).



Sarjan ensimmäinen romaani The necessary death of Lewis Winter oli melkomoisen omaperäinen jännäri, ja tällä kertää nuori palkkatappaja Calum MacLean joutuu selvittelemään vanhemman kollegansa Frank MacLeodin sotkuja. Kovaotteinen jännäri ei kaunistele kohdettaan, eikä kirjan hahmoista yksikään ole erityisen sympaattinen, mutta tästä huolimatta tarina vetää mukanaan, sanoisiko että tässä tarrataan lukijaa kurkusta kiinni.

Eipä tässä muuta, trilogian seuraava osa on pakko lukea, on tämä vain niin hyvää kerrontaa.

How does a gunman retire? Frank MacLeod was the best at what he does. Thoughtful. Efficient. Ruthless. But is he still the best?

A new job. A target. But something is about to go horribly wrong. Someone is going to end up dead.

Most gunmen say goodbye to the world with a bang. Frank’s still here. He’s lasted longer than he should have...

André Kertész: Paris

André Kertész ja Pariisi, tämä on valokuvataiteen keskeistä historiaa, valokuvat joita unkarilainen Kertész otti Pariisin kaduilla ja asunnoissa: Paris (Photology, 1993; ISBN 88-85838-95-2).



Mitäpä tässä voi muuta kuin huokaista ja nauttia tästä näkemyksen selkeydestä, tästä valokuvan mahdollisuudesta kertoa maailmasta tavalla jota sanat eivät kykene tavoittamaan.

Matthew Sturges, Bill Willingham ja Luca Rossi: House of mystery 1 - Room & boredom

Matthew Sturges ja Bill Willingham ovat kirjoittaneet ja Luca Rossi piirtänyt tämän sarjakuvakirjan. Lainasin kirjastosta kirjasarjan seitsemännen osan, josta en mitään ymmärtänyt, mutta sen verran asia jäi vaivaamaan että lainasin tämän ensimmäisen osan nähdäkseni mistä onkaan kyse: House of mystery 1 - Room & boredom (DC Comics, 2008; ISBN 978-1-4012-2079-2).



Myönnettävä on, että kohtalaisen omaperäiseltä tämä kauhusarjakuva vaikuttaa, vaikka vieläkään en ole ihan selvillä siitä mistä teossarjan on tarkoitus kertoa. Sen verran puhtia tässä kuitenkin on, että pistin saman tien varaukseen kirjasarjan seuraavan osan.

Brian K. Vaughan ja Fiona Staples: Saga - Volume four

Brian K. Vaughan ja Fiona Staples jatkavat tieteissarjakuvaa jossa kahden sotaa käyvän sivilisaation konflikti tekee perhe-elämästä mahdotonta lapselle ja hänen vanhemmilleen: Saga - Volume four (Image Comics, 2014; ISBN 978-1-63215-077-6).



Kerta kerran jälkeen sarjakuva on onnistunut yllättämään, ja niin tälläkin kertaa, kun sivilisaatioiden sisäiset jännitteet purkautuvat yllättävällä tavalla.

Sarjakuvassa pohditaan vanhemmuuden olemusta, perhe-elämää mahdottomassa tilanteessa, ja kerronnan huumori on mukavan salavihkaista, sellaista jossa ei osoitella lukijalle mitä missäkin kohtaa pitäisi asioista ajatella, puhumattakaan siitä että hahmot kypsyvät yhä syvällisemmiksi, yhä haavoittuvammiksi sitä mukaa kuin tarina etenee.

Hannu Vanhanen: Unkarilaisten valokuvaajien odysseia

Unkarilaiset valokuvaajat Brassaï, Capa, Kertész, Muholy-Nagy ja Munkácsi pääsevät tässä Hannu Vanhasen teoksessa valokeilaan: Unkarilaisten valokuvaajien odysseia (Valokuvakeskus Nykyaika, 2009; ISBN 978-951-609-438-3).



Teos liittyy Tampereella vuonna 2009 pidettyyn valokuvanäyttelyyn Unkarilaiset mestarit. Teos on ohut, 48 sivua, eikä tässä sivumäärässä kovin paljon viidestä valokuvaajasta ehdi kertoa, olennaisimmat asiat kuitenkin. Ja ennen kaikkea on tietenkin valokuvat, jotka kertovat paljon, sillä kyse on valokuvauksen suurmestareista.

Julkaisu esittelee neljän unkarilaistaustaisen, mutta emigranttina uransa luoneen, valokuvaklassikon tuotantoa. Ropert Capa on tunnetuin, mutta muita Unkarista maailmanmaineeseen nousseita valokuvaajia ovat Brassai, Andre Kertesz, Martin Munkacsi ja Laszlo MoHoly-Nagy. Julkaisun on kirjoittanut dosentti Hannu Vanhanen, joka on tunnettu uuden ja vanhan kuvamedian luennoitsija eri yliopistoissa ja mediataloissa. Julkaisu liittyy Valokuvakeskus Nykyajassa 5.12.2009 asti esillä olevaan näyttelyyn Tampereella.