Tämän Robert Galbraithin jännärin isoin juttu lienee nimimerkin takaa paljastunut kirjailija, mutta aika hyvin romaani toimii ihan itsenään, vaikka paikka paikoin olisi toivonut kuvailun tiivistämistä ja johdonmukaisempaa kerrontaa. Ei tämä hassumpi aloitus jännärien sarjalle kuitenkaan ole: Käen kutsu (Otava, 2014; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-28194-8).
Romaanin päähenkilö on Cormoran Strike, sotavammainen yksityisetsivä joka pärjäilee jotenkuten. Tutkittavakseen hän saa tapauksen, joka on jopa liiankin näppärä jännärin juoneksi, mutta varsin hyvin tarina kuitenkin on kirjailijan näpeissä:
Kun kaunis, ongelmien piinaama mallityttö putoaa lumen peittämältä parvekkeelta Mayfairissa, kaikki viittaa itsemurhaan. Veljellä on kuitenkin epäilyksensä, ja hän palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta. Strike on Afganistanin sodan sekä ruumiillisesti että henkisesti rampauttama veteraani, joka kamppailee saadakseen otteen elämästään. Uusi tapaus turvaa hänen taloudellisen toimeentulonsa, mutta vaatii myös veronsa: mitä syvemmälle Strike sukeltaa nuoren mallin mutkikkaaseen maailmaan, sitä synkemmäksi se paljastuu - ja sitä lähemmäs vaaraa hän itse joutuu...
Teoksessa pedataan jossain määrin ilmiselvää ihmissuhdekuviota tulevien romaanisarjan osien varalle, mutta epäilemättä kirjailijalla on monen monta käännettä suunnitteilla tulevan varalle. Jos kirjailija malttaisi tiivistää tekstiään ja vähentää kerronnan koukeroita, voi tästä romaanisarjasta tulla varsin mainio lisä yksityisetsivätarinoiden kovasti kilpailtuun genreen.
Laitoin teoksen seuraavan osan - Silkkiäistoukka - varaukseen saman tien tämän luettuani. Varauksia on 264, ja kestää aikansa ennen kuin jatko-osan saan käsiini, mutta se ei haittaa, hengähdystauko on tarpeen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti