Harlan Coben pyörittää monimutkaista tarinaa jossa on paikka paikoin liiankin näppäriä juonenkäänteitä, siinä määrin että yllätykset syövät kiinnostusta kirjan ihmishahmojen ymmärtämiseen: Lupaa ja vaikene (Minerva, 2014; suom. Salla-Maria Mölsä; ISBN 978-952-492-847-2)..
Kun tartuin tähän jännäriin, tiesin että odotettavissa on monimutkaisia juonenkäänteitä, sillä sellaisia teoksen esittelytekstissä tarjoiltiin täkynä lukijalle:
Kun Jake Fisher tapaa Natalien, hänelle on alusta asti selvää, että tämän naisen kanssa hän haluaa elää loppuelämänsä. Rakkaudentäyteisen kesän jälkeen Natalie kuitenkin yhtäkkiä ilmoittaa menevänsä naimisiin toisen miehen kanssa. Natalie pakottaa Jaken lupaamaan, ettei tämä enää koskaan yritä ottaa yhteyttä tai lähde etsimään häntä. Jake pitää lupauksensa kuusi kaipuuntäyteistä vuotta. Nähdessään lehdessä Natalien aviomiehen muistokirjoituksen hän kuitenkin päättää lähteä tämän hautajaisiin tavatakseen Natalien uudelleen. Jaken järkytykseksi hautajaisista löytyvä miehen leski ei olekaan Natalie. Edes häistä, joihin Jake kuusi vuotta aiemmin osallistui, ei ole mitään merkintää kirkon kirjoissa. Nainen, joka särki hänen sydämensä, näyttää kadonneen maan päältä. Lupauksestaan huolimatta Jake ryhtyy etsimään Natalieta. Ja saa pian todeta, ettei suinkaan ole ainoa, joka tätä etsii. Jake ui petosten ja pelon verkkoon, jossa hän ei voi luottaa edes omiin muistoihinsa tai niihin ihmisiin, jotka hän luuli tuntevansa.
Helmetissä teoksen metatietoihin oli laitettu muun muassa "ikuinen rakkaus", ja siitähän tässä romaanissa periaatteessa on kyse, rakkaudesta joka kaiken kestää, vaikka minkälaisia valheita ja petoksia paljastuisikin. Mutta vähemmilläkin yllätyksillä olisi tässä pärjätty, nyt Jake ja Natalia hautautuvat tapahtumien vyöryyn ja jäävät piiloon, eivät tule uskottaviksi hahmoiksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti